27.12.2013

Jouluisia


Jouluaattona fb:ssa levisi kuvahaaste: koira ja joulupipari. Toiset postasivat kuvia koirastaan pipari suussa, meille pipari päässä oli ihan maksimi. Ja sekin Polkan suorittamana - mäykyt tyytyivät pyörittelemään silmiä portin takana... Vähän vaati keskittymistä ja sitten se onnistui:

Kyllä ihmiset ON pimeitä!
Toivottavasti uuden vuoden aaton haaste ei ole nakki ja perunasalaatti päässä. Meille tämäkin oli aivan tarpeeksi haasteellista. Ei ehkä tarvitse mainita, että vapaa-käskyn jälkeen pipari lensi päästä suuhun aika pikavauhtia?

Vietettiin siis jouluaatto kotona ja lähdettiin joulupäivänä Keski-Suomeen sukuloimaan. Autoon pakattiin kolme aikuista ja vauva, kolme koiraa ja aivan järjetön määrä tarviketta. Esimerkkeinä mainittakoon potta, matkasänky ja häkit koirille. Joululahjoja ja -kukkia unohtamatta! Ei riittänyt farmari, vaan tarvittiin suksiboksi.


Keski-Suomen keli ei ollut yhtään sen jouluisempi kuin hämeenkään. Vettä satoi ja nurmikko paistoi vihreänä. Plus kaikkialla oli aivan järjettömän jäistä ja liukasta. Onneksi 88-vuotiaan mummon perunalaatikko ei petä koskaan.

Matkan aikana tehtiin muutamia huomioita:

1) Kummitäti kannattaa sijoittaa vauvan kanssa takapenkille. Kun näkee vähän harvemmin, jaksaa viihdyttää koko matkan.
2) Mukaan ei kannata pakata hirnuvaa pehmohevosta. Se hirnahtaa koko (tässä tapauksessa 3,5 h kestävän matkan ajan) jokaisen kuopan kohdalla.
3) Koiran kevythäkki toimii tarvittaessa hoitopöytänä ja leikkikehänä.
4) Webasto on hyvä. Koirat voi laittaa jemmaan autoon ilman huonoa omaatuntoa palelemisesta.
5) Kylässä hyvä, kotona paras.





Koirat saivat jouluaattona maksalaatikkoa ja possunkorvat. Papulle joulu oli kuudestoista samoilla tarjoiluilla. Hyvin maistui, ei valittanut yhtään mielikuvituksen puutetta.

24.12.2013

Rauhallista joulua!




Rauhallista joulua jokaiselle kaksi- ja nelijalkaiselle! Täällä hämeessä sää on niin epäjoulumainen kuin ikinä mahdollista, sade vaan ropisee ikkunaan. Tehtiin jo joululenkki märässä metsässä ja rapaisella pellolla. Nyt lukittaudutaan sisälle ruoanlaittoon, sytytellään kynttilöitä, herkutellaan ja ollaan vaan.

16.12.2013

Messarissa

Mikä viikonloppu! Poistuin kotoa 24 tunniksi ja aika vastasi elämystasoltaan jotakin ihanaa viikon kaupunkilomaa. Enkä sentään ollut kuin Helsingissä. Tosin se ei nykyisin ole mikään kuin Helsinki, vaan ihan oikea reissu. Ensin vähän ostoksia ja sushia, sitten tyttöjen ilta siskon ja hänen ystäviensä kanssa ja sunnuntaina aamulla Messariin katsomaan koiria ja ihmisiä. Unet jäi vähän lyhyiksi, mutta siihenhän olen erittäin tottunut tässä viime aikoina.

Rhodekehä ei ollut mikään varsinainen elämys, vaan ennemminkin joku kumma lottorivi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus loukata ketään, mutta ainakaan minä en löytänyt mitään punaista lankaa tuomarin touhusta. Tai ehkä juuri sen punaisen langan - mitä punaisempi (tai tummempi) koira, sitä parempi sijoitus. Jos tämän olisi tiennyt, olisi voinut lähteä mukaan lottoon omalla punaisella taskuraketilla. Menen kyllä Messariin paljon mieluummin ilman koiraa. Hassultahan se kuulostaa - vuoden must koiranäyttely ja menen aina ilman koiraa. On vaan niin paljon rennompaa ja toisaalta ilmoittautumismaksut ovat nykyisin niin kamalat, että koiran pitäisi olla aika tähti, että viitsisin ilmoittaa. Sisäistän tietenkin sen, että jos kaikki ajattelisivat näin, ei minullakaan olisi juuri mitään kyttäämistä siinä kehän laidalla.

Kuitenkin, oli tosi hauska nähdä kaikki ystävät ja tutustua uusiin naamoihin. Kävin heti tullessa hakemassa kassillisen aamiasjuttuja Fazerin kahvilasta. Jo rauhallinen aamiainen kehän laidalla istuen on nykyisellään elämys. Kukaan ei nyi lahkeesta, kaada koirien vesikuppia tai kaadu rähmälleen ja ala huutaa. Kyllä, nautin koko rahalla!

Kehän jälkeen nautittiin perinteisestä Messari-piknikistä. Koska olen suhteellisen kaavoihin kangistunut ihminen, teen aina rhodepipareita.Tänä vuonna en ollut aivan parhaimmillani, vaan piparit jäivät vähän vaatimattomiksi (verrattuna vaikka näihin). Syytän siitä leipomispäiväni eli perjantain pitkää sähkökatkosta.


Ostossaldo ei sen sijaan jäänyt vaatimattomaksi, vaan rahdattiin Marjon kanssa junaan ihan kunnioitettavat säkit koiranherkkuja. Hassua kyllä, kolmepäiväisen näyttelyn viimeisenä päivänä meidän mennessä ostoksille oli parhaat tarjoukset jo myyty loppuun. Olin ajatellut ostaa puruluita, mutta niitä ei ollut oikein missään. Hankin sitten hirveän läjän kaikkia kuivattuja herkkuja (naudan keuhkoa ja muuta vähän ällöttävää) aktivointilelujen täytteeksi. Ei ehkä tarvitse mainita, että sain koirilta erittäin lämpimän vastaanoton palatessani kotiin valtaisien herkkusäkkien kanssa...

5.12.2013

Viime päivinä

On riehuttu siellä sun täällä.
Terveisiä tarkan vartioinnin talosta! Tällä hetkellä täällä saa olla niin sanotusti silmät selässäkin. Vinski konttaa vauhdilla, nousee seisomaan tukea vasten ja on erittäin kiinnostunut koirista. Pieni koiramies ei tiedä mitään parempaa, kuin räpsähtää nukkuvien koirien sekaan kirkumaan ja huitomaan. No eihän se tietenkään niin saa tehdä, mutta kun ymmärrys ei riitä, tarvitaan vartiointia.

Talosta löytyy tällä hetkellä neljä porttia ja viides odottaa asentamista. Asumus näyttää vähän huvittavalta (ja porteista mitään tietämättömien vieraiden kauhulta! Melkein joka portti on erilainen ja aukeaa eri logiikalla...), mutta koirille voi ainakin taata oman rauhan. Ja toisaalta vauvalle reiättömän ihon. Olen ihan varma, että se saisi osumia (ainakin mäykyiltä), jos saisi mellastaa täällä ihan miten sattuu. Mutta tietenkin se on aikuisen tehtävä ensinnäkin taata vauvalle turvallinen koti ja toisekseen koirille rauhalliset olot.

Tuijotettu nukkuvaa Polkkaa.

Yritetty mahtua pikkupetiin vaikka sitten hampaat irvessä.
Mäykkyjen elintilaa ei ole oikeastaan ikinä rajattu porteilla tai muutenkaan, mutta ne ovat ottaneet tosi hyvin tämän ns. karsinaan joutumisen. Molemmat hakeutuvat portin takana olevalle koirapedille nukkumaan ja sitten vaan portti kiinni, kun meno alkaa ylittää kaikkien sietokynnystä. Että voi muuten olla vilkas tällainen kahdeksan kuukautta vanha ihmistaimi!

Portin mentyä kiinni vauva jää surkeana katselemaan koiria portin taakse. Katsoo minua surullisen näköisenä ja selittää jotakin vauvakielellä tä-tä-ttäää ja yrittää pujottaa näppejä kaltereiden välistä. Maissi tulee yleensä istumaan niin lähelle, että sitä pystyy silittämään portin välistä. Ehkä sekin tajuaa, että pienet näpit eivät voi retuuttaa, kun portti on välissä...

Tuijotettu Papua.

Tuijotettu lisää nukkuvia koiria.

Mäykkykepposteltu.
Toinen mäykyistä oli kunnostautunut yhtenä päivänä sillä välin, kun käytiin kaupassa. Vessasta oli haettu vauvan hoitopöydän alahyllyltä avaamaton paketti kosteuspyyhkeitä, avattu se ja levitelty muutama pyyhe ympäriinsä. Hämmentävää. Edellisestä mäykkykepposesta on nimittäin useampia vuosia aikaa!