25.4.2012

Sinivuokkojen aikaan

Vähän ahdistaa risukasassa makaaminen.
Voitko nyt ottaa sen saakelin kuvan?

Miten niin maaninen ilme?

Mistä nuo risut ilmestyivät Maissin naamaan?

Sinivuokot ainakin on nättejä!

Iltalenkki Aulangolla aurinkoisena kevätiltana ja vähän muotokuvia koirista ja sinivuokoista? Sanotaanko, että se täydellinen muotokuva jäi edelleen ottamatta...

P.S. Tätä päivitystä on muokattu noin tunti ja sen jälkeen menetetty hermot bloggerin uuteen käyttöliittymään. Kuvat ja teksti on ihan vinksallaan, mutta saa olla. Hermot meni.

22.4.2012

Meidän eka agility-nolla!

Nollaradan kunniaksi grillataan pihvi.

Kisattiin tänään kaksi agility-rataa Janakkalassa. Tuomarina oli Heidi Viitaniemi ja radat viikon takaisen ruotsalaissedän viritelmiin verrattuna tosi kivoja ja oikeastaan helppoja. Kevään ensimmäinen kunnolla lämmin päivä verotti Polkan vauhtia, Punainen paholainen oli vähän raukealla sunnuntaifiiliksellä. 

Ekalla radalla Polkka kävi tsekkaamassa ratahenkilön ja nuuski jotain omiaan putkessa, mutta rata meni muuten aivan mainiosti. Luulin vielä vartti maaliin tulon jälkeen, että me tehtiin yliaikanolla, kunnes seurakaverit kävivät oikaisemassa käsitykseni. Ei hitto - siinä se meidän eka nollatulos sitten oli ajalla -3,44! Viime viikolla aloitettiin kisaaminen ja nämä olivat meidän toiset kisat. Video radasta on tässä.

Itsensä kasaaminen toiselle radalle olikin sitten vähän haastavampi homma. Rata oli yhtä kiva kuin ensimmäinenkin, mutta sain totaalisen katkoksen ja unohdin yhdessä kohtaa seuraavan esteen. Hetken siinä koira vierellä pohdittuani muistin, minne A-esteen jälkeen olikan suunta. Siitä sitten eteenpäin ja harmittavasti toiseksi viimeiseltä esteeltä kielto. Maaliin pim-pom-sekaisin yliaikavitosella. Muuten jälkimmäinen rata oli ensimmäistä reippaampi, eikä toimihenkilöitä tarvinnut tarkistella. Videota siitä ei laiteta, koska ohjaaja on videossa nolottavan sekoilevainen.

Kerrassaan hieno päivä siis! Aivan hetkeen ei päästä kisaamaan kun kalenterissa on niin paljon muita merkintöjä. Polkka jää nyt muutaman viikon lomalle, meidän agi-treenit jatkuvat vasta toukokuun ensimmäisellä viikolla. Loma tekee sille varmasti hyvää - onhan tässä taas treenattukin aika tiukasti.

Suville ja Teemulle isot kiitokset tsemppauksesta ja videosta!

17.4.2012

Entä kuitenkin se tokoilu?

Seuraa! (kuva on aivan eri tapahtumasta).

Minun ja Polkan tokoura ei ole ollut kovin menestyksekäs. Viime kesän toko-koeseikkailuista voi lukea enemmän vaikka tästä. Koira oli ensimmäisen juoksunsa jälkeen valeraskaana käytännössä katsoen koko kesän ja kävin kolmessa toko-kokeessa hakkaamassa päätä seinään ja kadotin sen jälkeen motivaation koko lajiin. Viimeisen kokeen heinäkuisen päivän jälkeen ei olla treenattu juuri mitään, joku liike silloin tällöin agility-treeneissä omaa vuoroa odotellessa.

Nyt kun koira on toiminut muuten koko talven ja kevään niin hyvin, tuli mieleen että mitä jos kuitenkin antaisimme vielä tokoilulle mahdollisuuden. Meidän seura järjesti tänään möllitokon, joten ilmoittauduttiin sinne taidontarkistukseen. Tein suorituksesta aivan kokeenomaisen, en palkannut koiraa välissä vaikka niin olisikin saanut tehdä. Ja hyvinhän se toimi! Vire ei juuri laskenut, vaikka lihapulla ei heilunutkaan koko aikaa naaman edessä.

Arvostelu oli lailla kokeenomaista. Polkan pisteet menivät seuraavasti:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8,5 (nousi istumaan ennen käskyä)
Seuraaminen kytkettynä 9,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (jäi perkele istumaan kahdesta käskystä huolimatta)
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

yhteensä 166,5 p.
(ja jos joku laskee yhteen, ettei varmasti tule noin paljon, niin liikkeissä on tietyt kertoimet joilla pistemäärät kerrotaan)

Olin erityisen iloinen Polkan hyvästä kontaktista ja herra varjele innokkuudesta tehdä töitä! Se ihan oikeasti tykitti kaikki liikkeet peräkkäin yhtään paineistumatta tai lyömättä hanskoja tiskiin kun lihapullaa ei tipu. Minä en tietenkään itse jännittänyt kovin paljon, kun kerran kyseessä oli oman seuran möllikoe. Millähän sen kisajännityksen saisi poistettua, jos koira vaikka toimisi ilman sitä?

Tuomari kummasteli Polkan kokoa ja kysyi, onko se pentu kun on niin kauhean pikkuinen. Meidän suorituksen jälkeen hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt näin reipasta ja vauhdikasta suoritusta rhodesiankoiralta.

Hyvä Pieni punainen paholainen! Ehkä me niihin oikeisiin kokeisiinkin vielä...

15.4.2012

Ihan ekat agikisat

Viimeisen radan jälkeen maistuu possunkorva.

Tänään oli minun ja Polkan muodostaman tiimin suuri päivä - molempien ensimmäiset agikisat! Ilmoittauduin lähinnä treenikavereiden painostuksesta, tosin viimeisen kuukauden aikana on ollut yhä enemmän sellainen olo, että me aletaan olla kisavalmiita. Näin agility-aiheisia painajaisia ilmoittautumispäivästä asti, minun hermoni eivät todellakaan ole kilpaurheilija-ainesta. Tänään aamulla ei oikeastaan enää jännittänyt, ajattelin vain että olemme voittaneet itsemme kun menemme kisapaikalle ja teemme parhaamme. Hullua kyllä, jännitys pysyi kurissa kisapaikalle päästyäkin.

Suvi lähti mukaan minun ja Maissi Polkan henkiseksi tueksi. Polkka mekastaa autossa yksin ollessaan ja siksipä Makelle urkenee tärkeä kisaseuraneidin ura. Makkara oli aamulla ihan tohkeissaan, kun pakattiin kisareppu ja hänen mäyräkoiruutensa pääsi kaiken ramppaamisen jälkeen mukaan! Maissi oli paljon enemmän lähdössä, Poksu olisi jäänyt kauneusunille omalle sohvalle...

Tuomarina oli ruotsalainen Andreas Silfverberg ja hyvin äkkiä kävi ilmi, että radat ovat aika haastavia. Ehdin seurata agirataa minien ja medien mennessä, mutta silti rataan tutustuminen aiheutti omat pähkäilynsä. Sain Polkan lämmitettyä ja kuulolle, mutta lähdössä se huomasi kummia - radalla oli isoja neonkeltaisia miehiä (lue: ratahenkilöitä). Myös radalla juokseva tuomari aiheutti hämmennystä. Väärä ratahan siitä tuli, oma paketti meni sekaisin koiran kummastellessa ratahenkilöitä ja yksi tärkeä "täällä" jäi huutamatta eli Polkka ryösti suosikkiesteelleen puomille. Tuloksena siis hylätty rata. Mentiin loppusuoran kautta maaliin ja siinä koira kulki jo aivan normaalisti. Video niin sanotusta kisasuorituksesta ja neonkeltaisista miehistä löytyy tästä. Lopulta nollatuloksella maaliin pääsi kaksi kaikista 30 maksikoirasta.


Agirata (kuva suurenee klikkaamalla).

Koiran jäähdyttämisen, muurikkaletun ja jaloittelun jälkeen oli toisen eli hyppyradan rataan tutustuminen. Jos agiradalla oli pari pahaa paikkaa, oli koko hyppäri melkoista vääntöä. Kävimme onneksi Suvin kanssa ohjauskuvioita läpi minejä ja medejä katsellessa, tuskin olisin hoksannut itse niitä kaikkia kuutta valssia, joita radalta edes jotenkin kunnialla selviäminen vaati. Olin jo aika rennolla asenteella ja henkisesti valmistautunut toiseen hyl-tulokseen.

Toiselta esteeltä tuli kielto, Polkka ei lähtenyt takaakiertoon kuten olin ajatellut. Jälkikäteen videota katsellessa tästä ei voi syyttää koiraa, vaan kummassa paikassa viittovaa kartturia. Muutenkin unohdin muutaman valssin ja töpeksin koiran tiellä. Miten se voi olla niin saakelin vaikeaa? Juoksin vaan rataa eteenpäin vailla käsitystä siitä meneekö esteet oikeassa järjestyksessä vai ei. Olin niin sekaisin kaikesta pyörityksestä. Lopulta tulimme maaliin viidellä virhepisteellä ja reilun neljän sekunnin yliajalla. Koira kulki ihan hyvää vauhtia, yliaika meni kartturin säätämisen piikkiin. Video hyppäristä löytyy tästä.

Loppujen lopuksi meidän tuloksemme riitti viidenteen sijaan. Olin enemmän kuin tyytyväinen, viidensiä 30 koiran joukosta ja täysin ensikertalaisia! Puhtaasti radan suoritti yksi koirakko ja sen lisäksi vitosen teki meidän lisäksi muistaakseni kolme tai neljä koiraa. Polkka pääsi autoon syömään ansaittua possunkorvaa.

Hyppäri näyttää piirroksena hämäävän yksinkertaiselta...

Kisapäivästä jäi tosi hyvä fiilis. En tietenkään voi olla miettimättä, että hyppäriltä olisi tullut nolla ilman toisen esteen kieltoa. Kisaura on aloitettu reippaasti, eikä Polkka kiinnittänyt hyppärillä enää mitään huomiota ratahenkilöihin. Koira meni vauhdilla ja oli varsinkin hyppärillä oikein hyvin hallinnassa. Tästä on siis hyvä jatkaa!

Kilpailukäytäntöjen rakentaminen on muuten yllättävän iso juttu - koiran lämmittely, virittäminen, suoritus, palkkaaminen, jäähdyttely. Ja tämän kaiken lisäksi pitäisi saada pidettyä myös oma pää kasassa. Mutta agility taitaa sopia sekä minulle että Polkalle tokoa paremmin, siinä kun ei ehdi turhia miettiä ja paineistua kun juostaan täysillä.

Iso kiitos vielä Suville kevään treeniavusta ja tsemppauksesta!

14.4.2012

Löhöilyä

Kevätjengi.

Meillä on ollut laiska viikko. Maanantaina käytiin lenkillä Suvin jengin kanssa, mutta muuten ollaan vaan kävelty lähimaastoissa omalla porukalla. Torstain agi-treeneissä meille tuli Polkan kanssa erimielisyyttä siitä, saako maneesin hiekasta seuloa hevosenkakkaa vai ei. Kun ei saanut, oli koira sitä mieltä että tee sitten itse typerät estehyppelysi. Polkka osaa olla todellinen pikku pissis - jos homma ei mene hänen ylhäisyytensä mielen mukaan, ei tehdä yhtään mitään. Saatiin kuitenkin välit korjattua ja pari aivan hyvää rataa aikaan.

Polkka valvoo mäyriäisten unta.

Mutsi hei, Make leveilee.

Rhodeburgeri.

9.4.2012

Pääsiäinen

Pääsiäisjengi.

Pääsiäisviikonloppu on ollut ihanan keväinen! Meillä oli viime viikolla aivan järkyttävä takatalvi ja lunta tuli yhdessä päivässä yli 20 cm. Nyt kevät näyttäisi taas voittavan ja aurinko sulattaa lunta mukavalla vauhdilla. Piha alkaa olla mutainen mutta mitä siitä, pääasia että inhottava lumi sulaa pois!

Käytiin pääsiäisen aikaan sukuloimassa mummolassani Konginkankaalla. Polkka pääsi riehumaan vanhempieni seitsemän kuukauden ikään ehtineen Hertta-airiksen kanssa. Hertalla riitti virtaa ja vauhtia, Polkka oli suorastaan flegmaattinen siihen verrattuna! Tosin siskoni Saara muisti palautella porukkaa maan pinnalle toteamalla, että vaikka Hertta on tosi raskas niin Polkka oli samassa iässä vielä sata kertaa raskaampi. Niinkö se olikin, itsellä taitaa aika alkaa kultaamaan muistoja...

Yöt olivat kylmiä ja päivän aurinkoisia. Hanki kantoi aamuisin aivan täydellisesti ja metsässä pystyi kävelemään aivan missä tahansa. Koirat ottivat tilanteesta kaiken irti ja vetivät hillitöntä rallia pitkiä pusikoita.





4.4.2012

Muotokuvia

Polkka ja Ego




Maaliskuisen koirakuvauspäivän sato on valmistunut. Päivän aikana kuvattiin monen monta rhodea, muutama paimen sekä russeleita. Kuvat ovat aivan mainioita ja ihmiset ovat olleet tyytyväisiä koiriensa kuviin. Ehkäpä otetaan alkukesästä uusiksi? Polkastakin saatiin muutama uusi muotokuva. Näitä täytyy alkaa pian teettämään kuviksi ja kehystämään, ei tällaisia aarteita voi vaan koneella säilyttää...

Kuvat: Janne Kaakinen

3.4.2012

Ratatreeni, osa 2.

Aamupäivällä torkuttiin sohvalla.

Käytiin sunnuntain kunniaksi tekemässä pätevä ratatreeni Riihimäellä Suvin ja koirien kanssa. Suvi oli valinnut radaksi tällä kertaa kakkosluokan radan, eikä sekään tuntunut mitenkään mahdottomalta.

Koirahan kulkee kyllä, ainoa ongelma on ohjaajan kulkeminen. En vaan pysty juoksemaan niin lujaa kuin pitäisi! Toisekseen olen koko ajan myöhässä ohjauskuvioideni kanssa ja kun vihdoin saan ne tehtyä, tulee vaikkapa valssi suoritettua ihan toisessa kohtaa kuin oli tarkoitus. Miten voikin olla niin haastavaa juosta, ohjata, seurata koiraa ja huutaa samaan aikaan? Aivan liian monta liikkuvaa osaa, jos minulta kysytään. Välillä unohdun ihailemaan hienosti pinkovaa koiraani ja unohdan vaikkapa huutaa seuraavan esteen nimen.

Näistähän opitaan koko ajan. Ja se, jonka mielestä agility ei ole oikeaa urheilua, on totaalisen väärässä. On se! Olin sunnuntaina 19 esteen radan jälkeen aivan hiessä ja poikki, enkä varmaan edes edusta heikkokuntoisimpia suomalaisia. Suvi kuvasi meidän työskentelyä videolle ja sitäpä onkin opettavaista ja vähän kiduttavaa katsoa näin jälkikäteen. Oma urpoilu oikein korostuu videolla! Anteeksi Polkka, ehkä vielä joku päivä opin ohjaamaan sinua edes keskinkertaisesti.

Sunnuntain julkaisukelpoinen video löytyy tästä.

Treenien jälkeen käytiin vielä kunnon lenkillä koiralauman kanssa. Poksu oli koko päivän korostetun hyvällä tuulella. Treeneissä teki koko ajan hommia innokkaana häntä heiluen ja lenkillä hyppeli menemään ihan riemuissaan. Suloinen pikku Pokemon (ei nimi koiraa pahenna, kai?).