22.9.2014

Polkka tyrmistyy: leipää lampaille?


Käytiin taas viime viikolla lenkkeilemässä Leo-rhoden ja Stitch-russelin kanssa. Lenkkireitti kulki lammashaan ohi ja pääsimme ruokkimaan suloisia lampaita! Tai siis minä ruokin, Polkka oli ihan järkyttynyt siitä, että hyvää syömäleipää tarjoiltiin noille typerille valkoisille eläimille. Katsokaa vaikka sen ilmettä tuossa valokuvassa.

Entä sitten rakas lapseni? Ihan yhtä järkyttynyt hänkin oli, eikä suostunut millään ojentamaan leipää lampaille. Tunki vaan kauhistuneena kuivat leivät omaan suuhunsa ja tuijotti lampaita. Näin meillä.

Kiitos kuvasta ja lenkkiseurasta Cecilia ja koirat.

15.9.2014

Kun Polkka ja Suvi nollan tekivät


Vietettiin Suvin kanssa lauantai agilitykisaamassa Forssassa. Tai siis Suvi kisasi ja minä olin eväsvastaava. Päivän aikataulut olivat ihan sekaisin ja loppujen lopuksi reissusta tuli 11 tuntia pitkä, mutta päivä oli tosi hauska! Aurinko paistoi ja Sanna ja vauva kävivät tervehtimässä meitä kentän laidalla.

Itse kisoista sen verran, että Suvi juoksi kuusi starttia, joista puolet oli puhtaita ratoja eli nollia. Polkka teki ekalta radalta vitosen (yksi harmittava rima alas) ja toiselta nätin nollaradan. Agilityn kakkosluokassa kaikki nollat eivät ole LUVA (luokanvaihto) -nollia, joita siis tarvitaa kolme seuraavaan luokkaan siirtymiseen. LUVA-nollien määrä riippuu kisaajien määrästä ja tällä kertaa niitä oli kolme nopeinta nollaa. Polkka oli tietenkin se neljäs ja hävisi kolmannelle alle sekunnin.

Hyvää vauhtia Pokemon kuitenkin pisteli, ekan radan ihanneaika oli 36 sekuntia ja Polkan aika 31,42 ja toisella radalla ihanneaika 44 sekuntia ja Polkka laittoi menemään aikaan 35,26. Olin tosi iloinen hyvistä suorituksista ja siitä, että koira toimii vihdoinkin. Hienoa Suvi ja Polkka, olette mainio tiimi!

Ensimmäistä rataa voi katsoa tästä.

P.S. Arvatkaa mikä on Polkan mielestä parasta tässä ns. oikeisiin käsiin päätymisessä? No se, ettei kisareissuilla tarjota enää vettä, vaan oikeiden urheilukoirien palautumisjuomaa! Polkka on ollut aina tosi huono juomaan reissussa, mutta tätä juotavaa se oikein himoitsee.

Kuva: Johanna Lyömilä

10.9.2014

Mitä syyskuun päiviä!

Hiki!
Käytiin perjantaina treenaamassa ja peltolenkillä Suvin ja koirien kanssa. Tai siis Suvi otti Polkan kanssa muutaman pätkän agilityä omalla kotikentällä (josta olen vähän kateellinen, oikeastaan sekä kentästä että koirani toimivuudesta...). Oli ihan kesäkeli, varjossa joku +20 ja auringossa paljon enemmän.

Treenipätkän jälkeen tehtiin peltolenkki ja koirat juoksivat taas itsensä mukaviksi. Polkka oli niin kuumissaan, että paljasti pimeän puolensa ja kävi rapaojassa rypemässä viilentymässä. Siinä missä vesisade on maailmanloppu, mutainen oja peltojen välissä on jotain ihanaa. Ota nyt sitten selvää tuosta afrikkalaislogiikasta!

Polkka on selkeästi vähän huonossa kunnossa kesähelteiden ja remmilenkkien (koska lastenrattaat) jäljiltä. Mutta eiköhän tämä tästä taas, kun saadaan arjen myötä koirakaverilenkit säänölliseen ohjelmistoon. Eihän nyt vaan mikään liikuta rhodea paremmin, kuin vapaana sekoilu toisen samanmoisen kanssa.


Riviin järjesty! 
Rotuparit ja yksinäinen bordercollie.


8.9.2014

Eläinkoe nimeltä "Polkka saa osaavan ohjaajan"


Meidän kesän treenikausi meni ihan persiilleen. Mitä sitä kaunistelemaan. Ensin satoi kaatamalla vettä, sitten Pokka steriloitiin. Sen jälkeen alkoivatkin yli kuukauden kestäneet helteet. Polkan optimaalinen treenikeli on +18 astetta pilvipoutaa ja sellaista ei juuri tällä ulkotreenikaudella nähty.

Katsoin koko kesän laiskaa, löysäilevää koiraa ja mietin, onko se jotenkin jumissa tai onko sillä joku vikana. Polkka pudotteli rimoja, kaatoi pituutta, tuli kepeiltä kesken pois ja hyppäsi renkaan sivusta. Lopulta en keksinyt muuta syytä, kun ettei sitä vaan yksinkertaisesti huvita. Tehtiin koko kesä ohjaustekniikkatreeniä pienillä ratapätkillä ja sitä jos mitä Polkka inhoaa. Se vaan haluaisi tykittää menemään suoria pätkiä, mutta sillä treenillä ei paljon agilityn kakkosluokassa pärjätä.

Kun tultiin syksyyn, olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin. Jos ei huvita, sitten ei huvita. Voidaan me tehdä muutakin kuin agilityä (paitsi tokon kanssa en enää ala hakkaamaan päätäni seinään). Suvi treenasi Polkan kanssa kerran-pari joskus kun olin raskaana ja siitä sainkin idean - vaihdetaan koiralle parempi ohjaaja! Polkkaa nimittäin ärsyttää ihan suunnattomasti oma pysähtely ja ohjauskuvioiden miettimiseni ja tietenkin aavistuksen sekava ohjaustyylini. Toisaalta on niin kovin vaikea kehittyä itse, kuin koira ei kestä toistoja. Ellei mene laakista oikein, suunnistaa Polkka autolle mököttämään. Kehity siinä sitten aloittelijasta taitavaksi ohjaajaksi...

Suvikin oli kiinnostunut moisesta eläinkokeesta ja ilmoitin Polkan kotikisoihin kahteen starttiin. Radat olivat tosi koukeroiset ja hankalat ja kaksi hylättyä rataahan sieltä napsahti. Eipä niitä tuloksia tehnyt kukaan muukaan. Mutta koira kääntyi esteille hyvin ja teki niin innolla hommia, ettei moista työskentelyä ollut nähty koko kesänä. Jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä tämä eläinkoe vielä uusitaan?

Jälkimmäistä rataa voi vakoilla tästä. Rata ei näytä vaikealta, mutta se on ennen kaikkea sujuvan ohjaustyylin ansiota. Kiinnittäkää huomiota myös vesisateeseen - ei haittaa koiran työskentelyä! Minua ärsyttää koirarotuihin liittyvät olettamat, mutta onhan sillä nyt rhodesiankoiraksi ihan hyvä vauhti päällä.

Nyt ollaan kaiketi tilanteessa, jossa minulla on (ihan) toimiva agilitykoira, joka on kuitenkin parhaimmillaan ihan jonkun muun kuin minun kanssani...

Kuva: Johanna Lyömilä

2.9.2014

Syyslenkki ihanan Leon kanssa

Riehut rypsipellossa.
Ajeltiin maanantaina pitkästä aikaa Leon luokse lenkkeilemään. Leo lukeutuu Polkan parhaisiin ystäviin, niihin, joihin tutustuttiin nuorena. Olen päätynyt kehittämään sellaisen teorian, että koirat tulevat parhaiten juttuun niiden lajitovereidensa kanssa, joihin onnistuvat tutustumaan nuorina. Jos siis puhutaan oman lauman ulkopuolisista koirista. Vaikkapa Polkka ja rhodenarttu Dara tuskin olisivat sydänystäviä, jos tapaisivat toisensa nyt ensimmäistä kertaa...

Oli vähän sellainen kyllä maalla on mukavaa -lenkki. Nautittiin syysauringosta, ihasteltiin kauniita lehmiä ja hevosia, nähtiin monta kurkiauraa ja koirat vetivät täyttä laukkaa pelloilla. Polkka keksi uuden hauskan huvin, rypsipellossa piehtaroinnin nimittäin.

Tänään ilmassa ei ollut minkäänlaista viitettä seesteisestä keski-ikäistyneestä koirasta, vaan apina veti minkä tassuista lähti. Ja ilohan se on sellaista meinkiä katsoa.