31.5.2012

Lisänakki


Ruuti kävi meillä iltahoidossa. Lenkki kolmen otuksen (Polkka, Maissi ja Ruuti) kanssa sujui hyvin, tosin tehtiin tällä kertaa vain remmilenkki. Kolme mäyriäistä oli varsin hupaisa näky koirahuoneen sohvalla. Kuten kuvasta näkyy, omat nakit ovat akuutissa trimmauksen tarpeessa...

22.5.2012

Palkkapurkki ja toinen talviturkki

Polkka ja Jussi uimasilla.

Treenattiin tänään agilityä toista kertaa ulkona. Lämmintä oli töistä tullessa +22 ja päädyin radikaaliin ratkaisuun: purkitin Polkalle loppupalkaksi fifiruokaa eli cesaria. Pikku Pokemon ei nimittäin rakasta mitään niin paljon kuin fifikoirien ruokaa! Annospussista tulee ruokaa viiteen rasiaan ja palkkaan kontakteilla normaalisti kädestä, mutta loppupalkka tulee radan päässä rasiasta. Homma todettiin toimivaksi, Polkalla oli yllättävän hyvin virtaa alkukesän ensimmäistä oikeasti kuumaa päivää ajatellen. Täytyy vaan jotenkin jatkojalostaa tätä ajatusta, sillä purkkiruoan piti olla meidän extrahyvä kisapalkka.

Vähän meillä meni koiran kanssa sukset ristiin viimeisen radan kanssa, kun rasianvientiapurini jätti rasian paikalleen epähuomiossa ilman kantta. Rata kulki yhden mutkan aika läheltä rasiaa ja Polkka paineli nenä vipattaen etsimään fifiruokaansa. Ehdin ennen koiraa ja laitoin kannen päälle. Poksu oli eri mieltä ja jäi nyrpeänä tuijottamaan rasiaa. Jouduin ihan oikeasti maanittelemaan sen takaisin töihin "jos en saa ihanaa rasiaa, en juokse typeriä esteitä", nyrpisteli koira kuin mikäkin pissis. Saatiin lopulta rata kunnialla loppuun. Polkan eduksi sanottakoon, että kepit menivät ihan yhtä hyvin molemmilta puolilta!


Afrikkalaisen talviturkki heitetty!

Illan paras osuus oli kuitenkin vielä jäljellä - uimareissu treenikavereiden kanssa. Seuraan liittyi Polkan ja Maissin (treeneissä mukana seuraneidin ominaisuudessa) lisäksi kaksi russelia, nahkacollie ja cockeri. Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään ja niillä oli tosi hauskaa! Maissi ui tapansa mukaan koko rannassaoloajan lenkkiä, muut tekivät pieniä uimapyrähdyksiä ja juoksivat rallia.



Maissin uimalenkit näyttivät jossain vaiheessa vähän huolestuttavilta, koira näkyi enää pienenä pisteenä. Huutelin sitä lähemmäs hyvissä ajoin ennen pois lähtemistä ja kun me kaikki muut lähdimme kävelemään takaisin metsään, tykitti märkä maastonakki täysillä perään. Ilmeisesti Makkara ei halunnut jäädä yksin metsälammelle keskellä Renkoa... Olipa kivat treenit ja uimareissu. Kesä on ihan parasta!


Polkka, Jeppe ja Jussi.

Melkein koko porukka.

Noh nahka, olisko pieni ralli mitään?

Kyllä ne kaverit villiintyi, kun Poksu tarpeeksi kauan yritti.

20.5.2012

Synttärihulinaa

Minä ja Rico riehutaan.

Polkan puolisisarukset eli Feanor´s A-pennut täyttivät lauantaina vuoden. Päivi järjesti pentueelle synttärikekkerit ja me lähdettiin Polkan kanssa isosiskojen ominaisuudessa mukaan. Ihan alkuun tehtiin vähän tokoa (kuinkas monta päivää siitä onkaan, kun vannoin etten tokoile ainakaan hetkeen...). Päivi ohjasi puolikasta ryhmästä ja minä toista puolta. Kaikki pennut olivat mukavasti kuulolla ja näyttivät osaavan perusasiat. Hienoa!

Poksu ryhdikkäänä (lihapullan toivossa).

Tein lopuksi Polkan kanssa vähän seuraamista ja paikkamakuuta. Jätin sen paikalle ja kävin välillä palkkaamassa. Vaihtelin aikaa ja matkaa. Siinä se makasi paikallaan rauhallisena, eikä edes näyttänyt siltä, että lähtisi hortoilemaan jonnekin. Eikä Polkka tyhmä ole, se toimii aina tällaisissa tilanteissa. Ensin minä valitan jonkun liikkeen toimimattomuudesta ja kun menen oikein asiakseni näyttämään "ongelmaa" jollekin, ei mitään ongelmaa edes ole.

Hundkarusellen käynnistyy.

Tokoilun ja poseerauskuvien jälkeen siirryttiin Päivin luokse syömään ja riehuttamaan koiria. Pennut leikkivät pihassa sopivissa erissä paitsi Polkka, joka tunnollisena isosiskona leikitti jokaista erää. Innokkaat kosiomiehet alkoivat välillä ottaa sitä aivoon ja Poksu pakeni terassille ihmisten seuraan, mutta leikin yltyessä hyväksi ralliksi sille tuli kiire kavereiden sekaan. Muutama tunti siinä rallia vetäessä vierähti!



Polkka, Milton ja ergonominen leikkiasento.

Noh noh, pojat!

Terhillä on herkkuja!

Musca tarkastaa lastensa 1-vuotiskakut...

... ja Fanny-mummo pöydän loput antimet.

Milton yrittää töniä Polkkaa vielä leikkimään.

Synttäripäivän lopputuloksena olin ähkyssä herkuista, polttanut naamani auringossa ja väsyttänyt isosisko-Polkan aivan totaalisesti. Kotipihassa joskus iltakahdeksan aikaan koira nosti päätään vasta siinä vaiheessa, kun auton takaluukku aukesi. Söi kupillisen koiranruokaa, huokaisi syvään ja rysähti omalle sohvalle. Tehokkaat synttärit siis!

18.5.2012

Perjantai-agilityt

Häntä suorana radalle.

Mitä sitä muuta vapaapäivänä tekisi, kuin treenaisi koiraa? Käytiin Suvin kanssa Riman hallilla ottamassa pätevä ratapätkä perjantain kunniaksi. Afrikkalaiset olivat uskomattoman riehakkaalla tuulella, sekä Polkka että Dara painelivat radalla häntä suorana. Keli, planeettojen liikkeet ja kaikki muu afrikkalaisten työmotivaatioon vaikuttava oli siis kunnossa.

Ohjaaja näyttää aina yhtä fiksulta.

Suvin suunnittelemaan rataan oli upotettu kolme valssia vaativa neljän esteen sarja. Ja se oli aivan saakelin vaikea! Tästä syystä en ole ikinä harrastanut aerobiciä - en vaan pysty tekemään molemmilla käsillä ja jaloilla eri asiaa samaan aikaan. Toinen käsi työntää koiran esteen yli, toinen vetää sen takaisin ja samaan aikaan pitäisi askeltaa sivulle ja peruuttaa.

Harjoitus kuvasi hyvin sitä, mistä agilityssä on kysymys. Ylimalkaisesti ohjatessa koira ei edes hyppää aidan yli. Väärällä tekniikalla ohjatessa se ei saa vinkkiä siitä, minne rata jatkuu hypyn jälkeen ja hyppää liian pitkälle. Oikein ohjatessa koira tietää jo hyppyyn lähtiessä, minne matka jatkuu seuraavaksi ja hyppää lyhyesti sekä kaartaa esteeltä oikeaan suuntaan.

Videokamera on kiduttava, mutta tehokas oppimistyökalu. Video valssisäädöstä löytyy tästä.

Ja mitenkähän niiden käsien piti olla?

Pyysin Polkan istumaan paikalleen kesken treenin, kun kuivaharjoittelin oikeaa käsien liikettä ja askelkuviota. Siinä se istui keskellä rataa ja riiputti päätään surkeana. "Mun ohjaaja on ihan perseestä" se ajatteli. Ihan varmasti! "Minä haluaisin tehdä hommia, mutta tuo dorka ei edes tiedä mihin suuntaan minua ohjaisi".


Palkka kontaktilta.

Treenin jälkeen käytiin vielä metsälenkillä. Sateli ihan vähän vettä, mutta ilma oli ihanan alkukesän raikas. Ja onnistuttiin bongaamaan kylmänkukkia. Hieno päivä!

Kepeillä mentiin niin lujaa, että kylkinahat olivat rullalla :D

Suville taas kerran isot kiitokset hyvästä treenistä (ja kuvista plus videosta)! Ehkä ne ohjauskuviot vielä joskus iskostuvat tähänkin kalloon...

Kaikki kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.

17.5.2012

Se siitä tokoilusta tällä erää!

Paikkamakuu evvk.

Olin ilmoittanut Polkan toko-kokeeseen tämän viikon tiistaille. Ei sitten menty. Homma levisi käsiin niin totaalisesti, että toko-kokeilu siirtyy taas hamaan tulevaisuuteen.

Alamäki alkoi treeneissä liikkeestä maahanmenosta ja paikkamakuusta. Polkka ei mennyt maahan ja nousi paikkamakuussa istumaan. Kun se kaiken lisäksi alkoi jumittaa toko-hypyssä, alkoivat (treenikaverin) epäilykset herätä. Voisiko koira olla jumissa? Huolestuin ja varasin elukalle hierojan. Siellä se rönötti silmät kiinni hierojan käsittelyssä tunnin verran. Diagnoosi oli aavistuksen jumiutunut lanne, muuten lihaskunto oli aivan priima. Eikä hierojan mukaan näin lievän lannejumin pitäisi aiheuttaa maahanmenohaluttomuutta.

Koetta edeltävänä iltana oli tarkoitus tehdä muutamat jäävät ja paikkamakuuta. Jäävät menivät aivan nappiin, mutta paikkamakuussa paketti levisi lopullisesti. Polkka nousi istumaan. Kävin käskemässä takaisin alas. Nousi uudelleen istumaan. Kävin käskemässä alas vähän painokkaammin. Nousi edelleen istumaan. Kävelin kohti ja elukka lipesi karkuun. Päätin, että tokohomma on tällä erää tässä.

Päätös oli todellakin oikea, kokeessa oli kuulunut ampumista paikkamakuun aikana ja osa koirista oli lähtenyt haahuilemaan. Polkka ei ampumista pelkää, mutta olisi aivan varmasti lähtenyt liikkeelle joukon jatkona! Ja sitähän ei luupäälle haluta opettaa.

Tämä on jotenkin taas niin tätä - paikkamakuu on ollut aina Polkan vahvin liike. Se on pysynyt paikalla varmaan nelikuisesta asti. Siksi tuntuukin hullulta keskustella miltei kolmevuotiaan koiran kanssa siitä, mikä on "paikka" -käskyn merkitys. Ehkä kerään tsemppiä ja jatkan tästä joku toinen kerta? Nyt lähinnä ketuttaa.

Kun ei tokoilut sujuneet, mentiin korkkaamaan agilityn ulkotreenikausi. Sää oli lämmin ja koira laiska. Tehtiin hyvä pujottelutreeni ja Polkka alkaa nyt osata kepit molemmilta puolilta. Se on mukavan tarkka pujottelija, eikä jätä keppejä välistä. Polkan iloksi samasta ryhmästä löytyy myös aivan ihana bc-uros nimeltä Cool. Koirat leikkivät rataa rakentaessa ja Poksu oli jälleen kerran totaalisen in love.

14.5.2012

Ensimmäinen talviturkki heitetty!

Sinne meni Makkaran talviturkki!

Maissi heitti sunnuntaina talviturkkinsa. Tämä on poikkeuksellisen myöhäistä, yleensä se on livennyt uimaan jäiden sekaan. Oltiin ehkä neljän kilometrin päässä uimapaikasta, kun auton takaluukusta alkoi kuulua hirveä mekkala. Maissi todellakin muisti reitin uimapaikalleen, vaikka siellä oltiin käyty edellisen kerran viime kesänä.


Apua, mummo jahtaa!

Maissin suorittaessa suurta uimatehtävää Papu ja Polkka juoksivat rannalla hepulirallia. Poksu kävi kastamassa varpaat ja irvisti, afrikkalaisen uimakelit vaativat vähintään +15 asteisen veden. Papu sai aivan käsittämättömän hepulin ja tykitti ympäri nurmikkoa. Ihan aina ei uskoisi, että mummo on yli 14-vuotias. Tosin Papun kohdalla ongelma onkin siinä, että jalat kyllä kulkevat, mutta päässä alkaa vähän pätkiä...

Mummelin lampiralli.


Nuusk.

Veden täytyi olla vielä kylmää, koska Maissi tuli vartin verran uituaan itsenäisesti pois vedestä. Kesällä sen kanssa on ihan oikeita ongelmia rantaan saamisen kanssa - Makkara ui vaikka kolme varttia putkeen, eikä tule pois vedestä millään käskyllä, lahjomisella eikä uhkauksella. Kuten kuvista näkyy, mäyriäinen alkaa olla taas tukanleikkuun tarpeessa.

Polkan lampiralli.

Uimamaisterin muotokuva.

13.5.2012

Katkaravun kanssa mätsärissä

Jotain hyötyä siitäkin reissusta, sanoo Poksu.

Kävin lauantaina aamulla pudottamassa pasteijoita oman seuran agility-kisoihin (talkoopisteet voi tienata niinkin) ja mietin koko kotimatkan, jaksettaisiinko pysähtyä kyläkoulun pihalla järjestettävään mätsäriin. Sää oli aivan hirveä, sataa tihutti ja tuuli. Jostain syystä päädyin kuitenkin olemaan säänkestävä ja ilmoitin Polkan isojen koirien luokkaan. Samalla hoksasin, että tämähän on ensimmäinen kerta, kun vien Poksun kyseisiin kekkereihin! Päivi esitti sen kerran mätsärissä ja siinä se.

Arvostelu meni kamalan hitaasti ja Polkka istui kehän laidalla naama nurinpäin ruudullisessa sadetakissaan. Muiden koirat olivat ihan reippaita kauheasta säästä huolimatta, mutta Polkka antoi kaikkien ymmärtää, että hänen paikkansa olisi ollut omalla sohvalla eikä ulkona likoamassa. Omalla vuorolla se kyllä liikkui reippaasti (ehkä halusi vain lämmitellä?) mutta seisoi nyreänä häntä koipien välissä. Tuomaritäti kehui hyvää kuntoa lihaksia, minä pahoittelin koiran katkaravuksi vetäytynyttä ulkomuotoa. Saatiin kuitenkin punainen nauha.

Loppukehässä Polkka oli aivan yhtä nyreä ja ihmettelinkin, kun meidät sijoitettiin toiseksi. Palkinnon nähdessään Poksu silmin nähden ilahtui - se hyppeli minua vasten ja heilutti ensimmäistä kertaa häntäänsä koko reissun aikana. Olihan tästä värjöttelystä jotain hyötyä, se sanoi.

Kuuden euron panos tuotti pussin koiranruokaa, herkkuja, ison puruluun, narupallon ja paikallisen konepajan lippiksen (jatkossa sulaudunkin paremmin kyläläisten sekaan!). Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut osallistua Tampereen kv-näyttelyyn, siis jos olisi ilmoittanut koiran ajoissa. Tulostasosta päätellen oltais saatu noin neljänkympin osallistumismaksulla sininen nauha.

Illalla Polkka keksi varsin omaperäisen tavan leikkiä narupallolla - roikottaa palloa narun päästä, juosta ja mätkiä pallolla itseään päähän. Meneehän se niinkin, yleensä kai koiran kuuluisi pitää kiinni siitä pallopäästä?


Pussi ja takkatuli, Papun täydellinen pari.

Universumin paras puruluu.

Arvatkaa, kuinka kauan rhodesiankoira syö tuollaista valtavaa puruluuta? Vastaus kuuluu noin puolitoista tuntia, ei ehkä aivan sitäkään. Polkka sai luun Rico-dalmikselta, jolle luu ei ollut kelvannut. Meille kelpaa kaikki, siis ihan kaikki. Siksi ollaankin lähipiirin loppusijoituspaikka niille puruluille, lihoille ja herkuille, mitä muiden koirat eivät jostain syystä suostuneet syömään.

Solmuluita en ole koirille sen jälkeen ostanut, kun lapsuuden Netta-dalmis meinasi sellaiseen tukehtua. Tämän luun solmut olivat kuitenkin niin järeät, ettei ahneen kakkiaisen akuuttia tukehtumisvaaraa ollut.

Ostin lauantaina muuten myös pitkällisen harkinnan jälkeen agilitykengät, nimittäin Salomonin Speedcrossit. Tarkoitus oli hankkia Inov:it, mutta niiden lesti ei jotenkin sopinut omaan jalkaani ollenkaan. Ihan urheilun tuntua tässä touhussa, juosta nyt nappikset jalassa. En ole tainnut edes omistaa kunnollisia lenkkareita koskaan aiemmin...

9.5.2012

Ihana, ihana kevät!

Tiimi pellolla.

Ollaan lenkkeilty viime viikkoina pelloilla. Kävelymatkan päästä löytyy kivasti niittyä ja peltoa turvallisesti metsän keskeltä. Kuten kuvasta näkyy, Polkka on saanut kaulaansa tavallisen pannan nimilaatalla plus puhelinnumerolla varustettuna. Riistan hajut ja etenkin näköhavainnot houkuttavat koiraa niin paljon, että tietynlainen varotoimenpide on hyvästä... Tosin hajun perään lähdettyään Polkka kyllä palaa takaisin aivan yhtä nopeasti kuin alun perin reissulle lähtikin.

Mietin eilen lenkillä, että kaikkien maallemuutosta aiheutuneiden kustannusten (esimerkiksi kaksi autoa kahden ihmisen taloudessa on aivan järjetöntä ja kallista ja talvet ovat aika ankeita) jälkeen ollaan kuitenkin selkeästi plussan puolella. Oma talo ja piha, ei liikenteen meteliä ja kunnolliset lenkkimaastot. Lähiössä ja kaupungissa asuneena sellaista osaa arvostaa.


Makkaran kevätpotretti.

Kuten myös Pokemonin.

Polkalla ja Maissilla on selkeä peltolenkkikaava. Ensin juostaan kaasu pohjassa niin kauan, kunnes tulee hiki. Seuraavaksi mennään peltojen välissä oleviin ojiin vilvoittautumaan ja hyvällä tuurilla ajamaan jokunen sorsa ilmaan. Lopuksi kaivetaan ojan reunasta myyriä, kun ollaan ensin saatu tassut ja Maissilla mahanalus sopivasti kasteltua. Tämän jälkeen etsitään vielä peurankakkakasoja, joissa Maissi kieriskelee ja Polkka ahmii. Puolentoista tunnin jälkeen orkesteri on valmista kauraa kävelemään kotiin syömään ja torkkumaan.

Joku voisi ehkä kauhistua tästä sotkun määrästä, mutta yritän olla positiivinen: meillä on hyvä linjasto koirien huuhtelemista varten. Polkka ehtii oikeastaan aina kuivua lenkin aikana ihan siistiksi, mutta Maissin tukkaan tarttuu savista maata ja muuta roskaa. Ja oikeastaan tällä lenkkikaavalla pääsee itse aika helpolla - eilenkin istuin puolisen tuntia ojan reunalla nauttimassa auringosta ja seuraamalla tyyppien myyränkaivuuta.


Myyrä, missä olet?

Melkein puhdasta vettä...


Polkka kahlaa vähän sivistyneemmin.

Koivut ovat hiirenkorvalla!

Näillä metsäpoluilla on onni lenkkeillä.

6.5.2012

Tokosulkeisia ja -ahdistusta

Ihan aavistuksen tuulellakäyvä.

Saatiin perjantaina treeni- ja lenkkiseuraa Kirsistä ja nahkacollie Sintistä. Meillä on välimatkaa ehkä joku 30 km ja silti saadaan aikaiseksi treffata muutaman kerran vuodessa. On muka aina niin kiire. Perjantaina tehtiin ensin kunnon toko-treeni, syystä että menin ilmoittamaan Polkan kokeeseen hyvin menneen möllitokon innoittamana. Nyt todettiin taas, että koirahan kyllä osaa mutta loppu on kuin lottoa tekisi. Tai pitäisi olla koiraa fiksumpi, mutta minä en ole.

Tehtiin alkuun paikkamakuu. Polkka teki noin kahden minuutin kohdalla jotakin, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt - nousi istumaan. Palautin takaisin maahan ja odotin vielä minuutin. Sivulle palatessa se perkele nousi taas ylös ennen aikojaan. Kirsi epäili, ettei "paikka" ole aivan hallussa ja päätettiin tehdä Polkalle vähän paikkamakuuta häiriöllä. Jätin sen maahan ja Kirsi tarjosi houkutuksia kävelemällä ohi, heittämällä lelua, rapistamalla pussia ja heittämällä nameja viereen. Alkuun Polkka nousi ylös joka häiriöstä ja oli aivan ihmeissään kun kielsin sitä! Nopsaan se hoksasi mikä on homman idea ja makasi kiltisti paikallaan. Tehtiin tämä vielä uusiksi ihan viimeisenä muiden liikkeiden jälkeen ja silloin koira ei noussut enää kertaakaan. Hyvä.

Seuraaminen meni alkuun hyvin, mutta jääviä tehdessä Polkka alkoi taas ennakoida. Kirsi toimi liikkurina ja kun Polkka kuuli "seuraavana liikkeestä seisomaan jääminen" tai "seuraavana liikkeestä maahanmeno", se seurasi hitaasti tulevaa käskyä ennakoiden. Kun Kirsi taas sanoi "seuraavaksi seuraaminen", seurasi koira reippaasti hyvällä kontaktilla. Tämä on jotain aivan uskomatonta, mutta jotenkin niin Polkkaa! Huijattiin sitä ja saatiin tehtyä hyvät jäävät. Mutta kokeessahan liikkuri sanoo nuo maagiset sanat, jotka Polkka luultavasti poimii...

Lopuksi tehtiin luoksetulo (aina yhtä mainio) ja hyppyä. Polkkaa ei olisi ensin huvittanut hypätä ekalla käskyllä (se saattoi kyllä olla väsynyt aika pitkästä treenistä), mutta saatiin targetilla hyppyinnostusta takaisin. Vähän sekavalla tunteella siis kohti toko-koetta, johon ei ole enää kovin kauan. Kirsille isot kiitokset treeniavusta, neuvoista on varmasti hyötyä!


Täysii.

Hiekkakuoppahepuli.

Treenin jälkeen tehtiin reipas metsä- ja hiekkakuoppalenkki. Koirat jaksoivat revitellä vain vähän, Polkka ainakin oli selvästi väsynyt toko-treenistä. Sehän on ollut nyt muutaman viikon ihan kokonaan lomalla kun agi-treenit ovat tauolla ja tokoa ei olla treenattu kunnolla sitten viime kesän.

Kävin tekemässä tänään illalla pienen treenin lenkin yhteydessä läheisen koulun kentällä. Polkka oli kuin eri koira, hyppi ja poikitti seuraamisessa ja jäävissä oli ongelmana se, ettei se tahtonut kuunnella käskyä kaiken touhottamisen keskellä. Saatiin kyllä tehtyä hyvää ja innokasta seuraamista ja hyvä liikkeestä maahanmeno, mutta seisomaan se ei oikein meinannut jäädä.

Vähän sekavalla fiiliksellä siis mennään kohti koetta. Ehkä tämä on pään seinään hakkaamista, mutta olen yksinkertaisesti päättänyt hankkia sen alokasluokan ykköstuloksen. Ei se voi niin vaikeaa olla! Viime kesänä päästiin jopa puolen pisteen päähän ykköstuloksesta, eli eiköhän se ole aivan mahdollista. Polkka todellakin osaa kaikki liikkeet, mutta toteutuspuoli riippuu koiran fiiliksestä, mikä taas riippuu ohjaajan mielialasta. Melkoinen soppa!

4.5.2012

Kakkaa ja laukkaa

Käytiin keskiviikkona Boriksen tiluksilla Forssassa. Kotiin tuomisina kiskottiin mukana peräkärryllinen hevosenkakkaa perunamaata rehevöittämään. Polkan mielestä mikään ei ole sen parempaa, kuin juosta ensin kavereiden kanssa pitkin peltoja ja sen jälkeen kerätä porukalla kakkaa. Meidän lapioidessa apina nappasi suullisen sieltä ja toisen täältä ja kaasutti karkuun. Välillä se söi heinää ja olinkin varma, että autoon ilmestyy aromikkaat kakkaoksut kesken matkan. Mutta mitä sitä nyt hyvää kakkaa oksentamaan?

Ruman lapsen kaveri en aio olla.

Polkka oli innoissaan Boriksesta ja törkeä Igorille (alias Rumalle lapselle), kuten aina ennenkin. Boris saa nuuskia persauksesta ja töniä ja haastaa leikkimään, mutta Igor saa samasta toiminnasta hammasta. Jotenkin Polkka ei vaan puhu samaa kieltä paimenten kanssa. Nahkacollie Sintti taitaa olla ainoa paimen, jonka kanssa Poksu on saanut hyvät leikit aikaan?



Kakkakuorman kanssa kotiin palasi väsynyt afrikkalainen. Onnistuneet treffit veivät mehut Punaisesta paholaisesta. Ehkä se näki unta unelmien forssalaisprinssistä Boriksesta, jonka pihasta löytyy joka koiran unelma eli lantala? Talvella Boriksen luota viiden päivän hoidosta kotiuduttuaan Polkka kakkasi kaksi päivää melkein pelkkää hevosenlantaa...

Nyt Sanna ne herkut tänne!

1.5.2012

Kevätmenoa

Poikien kanssa terassilla (Ego, Polkka ja Gimli).

Vappu tuli ja meni, onneksi kelit ovat muuttuneet keväisemmiksi. Me ihmiset lähdettiin lauantaina kohti Tukholmaa ja bändi jaettiin eri hoitopaikkoihin. Papu lähti Vaasaan mökkeilemään Ann-Marin porukan kanssa, Maissi Tampereelle kaupunkikoiraksi Jannelle ja Marjolle ja Polkka pudotettiin matkan varrella Johannalle Egon ja Gimlin seuraksi.

Poksu jäi tyytyväisen näköisenä aurinkoiselle pihalle veljensä ja Gimli-herran kanssa. Ei tainnut edes taakseen katsoa, kun laitoin oven kiinni ja palasin autolle. Kahta päivää myöhemminkään se ei ollut kauheasti lähdössä takaisin kotiin, söi vaan auringossa terassilla puruluuta. Siskolla ja sen veljellä oli ollut hauskaa, kaksikko oli herännyt kuudelta aamulla riekkumaan! Kiitos ja anteeksi Johanna, mahtavaa että otit Polkan hoitoon. Ja kiitos myös lomakuvista.


Nam!

Olin ajatellut väsyttää Polkan maanantaina ihan kunnolla ennen meidän ihmisten lähtöä vappujuhliin. Lähdettiin siis Suvin jengin kanssa metsälenkille. Polkka kipitti joukon jatkona aivan selvästi kyläpaikassa suoritetusta riehumisesta väsähtäneenä... Koirasta on tullut mukavuudenhaluinen aikuinen - yksi riehulenkki päivässä riittää ja sen jälkeen on hyvä pötköttää omalla sohvalla. Muutamat riehulaukat koiralauma onnistui kehittämään, tai paimenet juoksivat tietenkin kaasu pohjassa koko lenkin...

Lenkin jälkeen tultiin meille paistamaan munkkeja. Nehän on ihan parhaita itse paistettuina, eikä muovipussissa hikoilleina kaupan hillomunkkeina!





Vappuillallisena lohi-riisiä ja nakkeja.

Polkkaa hemmoteltiin lenkin jälkeen spesiaalilla vappuillallisella. Meidän lähtiessä vappujuhliin Punainen paholainen käänsi kylkeä omalla sohvallaan. Olin ollut aavistuksen huolissani sen jättämisestä aivan yksin, mäykythän ovat edelleen hoitopaikoissaan. Polkka ei ole tietenkään ollut juuri koskaan aivan yksin, mutta eipä se näyttänyt olevan seuran puuttumisesta millänsäkään. Talo tuntui muuten aivan järjettömän tyhjältä vain yhden koiran kanssa! Ja onneksi koiria on enemmän kuin yksi, Polkka pääsi jo aivan liiallisen lellimisen makuun yksin ollessaan.

Kävelin viikonloppuna Polkan kanssa läheiselle puutarhalle hakemaan pelargoneja kuistin ikkunalle. Jätin Polkan istumaan kasvihuoneen laidalle siksi aikaa kun keräsin kukat ja kävin maksamassa. Takaisin tullessa asiakkaat ja myyjä ihmettelivät koiraa. "Miten se voi olla noin hyvin koulutettu, siinä vaan istuu paikallaan vaikka me puhutaan tässä". Minua nauratti tämä huikea koulutuksen taso, koira jopa istui paikallaan muutaman minuutin.