28.5.2013

Talviturkit heitetty!

Varpaiden kastelu riittää, sanoo mummo.
Koirilla oli maailman tylsin lauantai, ne olivat nimiäisjuhlien vuoksi teljettynä huoneeseensa miltei koko päivän. Sunnuntaina otettiin vahinko takaisin ja vietiin jengi uimaan - ekaa kertaa tänä kesänä! Koko porukka oli ihan innoissaan ja jopa mummeli laukkasi tyytyväisenä ympäri lampea. Uiminen tosin jäi harmaapantterilta väliin, varpaiden kasteleminen sai riittää tällä kertaa.

Uimamaisteri Make.
Maissi hoksasi varmaan viisi kilometriä ennen uimapaikkaa, minne oltiin menossa ja aloitti hirveän mekkalan. Seniili mummokoira innostui ja liittyi kuoroon. Polkka piteli korvia omalla häkkipuoliskolla ja vauva nukkui tyytyväisenä takapenkillä. Toiset kuiskaavat vauvan nukkuessa ja meidän pikkutyyppi ei herää edes mäyräkoirien ulvontakuoroon...

Uimamaisteri Maissi avasi kauden perinteisellä noin kolmen vartin uimasessiolla. Me ehdittiin sillä välin syödä mukana olleet pizzat ja nauttia aurinkoisesta (tosin varsin tuulisesta) kesäillasta. Polkka avasi oman uimakautensa vähän vahingossa. Elukka sai hirveän hepulikohtauksen Maissin mennessä uimaan ja juoksi sekopäisenä ympäri lampea. Yhdessä mutkassa vesi tuli vähän äkkiä vastaan ja apina molskahti veteen. Sieltä se nousi harmistuneen näköisenä, ravisteli turkkiaan ja jatkoi rallia. Se onkin ollut viime viikot harvinaisen rauhallinen, ehkä piti vaan ottaa vahinko takaisin ja päästää vähän höyryjä pihalle? Kaverilenkit on kiellettyjen listalla mahdollisen tiineyden vuoksi, joten ei ihme jos energiaa pääsee vähän kertymään.

Hetkeä ennen Polkan sukellusta.

27.5.2013

Lapsenvahti

Maissi ei voi vastustaa kiusausta.
Maissi rakastaa vauvoja! Se yrittää tunkea tervehtimään rattaissa istuvia lapsia häntä vimmatusti hakaten. Nyt kun Vinski (kyllä, vauva sai vihdoin viime lauantaina virallisen nimen!) on siirtynyt lattialle sitteriin, Maissin vauvarakkaus on päässyt ihan uuteen ulottuvuuteen. Mutta loppujen lopuksi koira on oppinut hallitsemaan itsensä aika hyvin ja käy yleensä vain pikaisesti nuolaisemassa Vinskin kättä. Ja niinhän se saa tietysti tehdäkin.

Juoksevia ja kirkuvia pikkulapsia Maissi ei puolestaan voi sietää ollenkaan. Nimiäispäivän se vietti visusti makuuhuoneen puolella. Saa nähdä, tuleeko meidän eloon haasteita Vinskin kasvaessa. Ainakin tässä vaiheessa Maissi rakastaa vauvaa isolla sydämellä. Se on suorastaan liikuttava käydessään tärkeän näköisenä nukkumaan sitterin viereen.

Ai niin, ei saa nuolla naamasta...

18.5.2013

Odottelua

Vaikka tietäisin, en kertoisi.
Odottavan aika on pitkä ja viime aikoina se on ollut erityisen pitkä. Ensin odottaa omaa vauvaa yhdeksän pitkää kuukautta, sen jälkeen koiran juoksun alkamista ja nyt tietoa siitä, onko koira kantavana vai ei. Polkka astutettiin viikko sitten kahteen otteeseen Norjasta tuodulla rhodeuros Genellä. Astutukset olivat sujuneet sutjakkaasti ja Poksu oli ollut anteliaalla tuulella.

Tällä viikolla olen kummastellut sitä, ettei koirille ole mitään järkevää raskaustestiä. Miksei koira voi pissata tikkuun kuten me ihmiset? Olen kuullut selityksiä siitä, että valeraskaan koiran hormonitaso voi olla korkeampi kuin tiineen, mutta eikö testi mittaa istukkahormonia? Joku verestä tehtävä raskaustesti koirille on olemassa, mutta sen voi tehdä samoihin aikoihin eli neljännen viikon tienoilla kuin ultrauksenkin.

Nyt siis odotellaan vielä kolme pitkää viikkoa ennen kuin koiran voi kyyditä eläinlääkärille ultrattavaksi. Ja kytätään mahdollisia merkkejä tiineydestä. Kuulemma koirakin voi kärsiä aamupahoinvoinnista ja jättää aamuruoan syömättä. Sepä olisikin selvä merkki, Poksu ei todellakaan ole ruokakuppiin sylkevää sorttia.

15.5.2013

Vahdissa

Turvallista nukkua, vai mitä?
Olen kuullut niin paljon pelottelua vaunuihin kiipeävistä ja vauvan tukehduttavista kissoista, että aloin itsekin pelätä moisen katastrofin tapahtumista. Onko tämä edes järjellinen pelko vai urbaani legenda, tiedä tuota? Ainakin lastentarvikeliikkeissä myydään oikein vaunuihin tarkoitettuja kissaverkkoja.

Kesän osalta huoli on aiheeton. Koirat asettuvat mielellään päiväunille vaunujen läheisyyteen, ainakin hyvällä kelillä. Kissan täytyy olla todella sekopäinen, että yrittää vaunuihin tällaisten turvajoukkojen ohi...

13.5.2013

Nakit reissussa

Kuuma!
Polkka lähti torstaina maailmalle (lue: tapaamaan sulhastaan) ja ollaan oltu siitä lähtien kotona mäykkyvoimin. On jotenkin kovin hiljaista ja helppoa. Kevään ekat kuumat päivät ovat väsyttäneet ikäneidot niin, ettei me olla juuri edes lenkkeilty. Olen kävellyt pieniä verkkaisia kierroksia vauva rintarepussa ja mäykyt flekseissä. Tässä alkaa jo päästä ihan fifitunnelmaan!

Mummo kesätunnelmissa.
Lauantaina aamulla lähdettiin äitienpäiväreissuun Keski-Suomeen. Hertta-airis oli kovasti pettynyt pienentyneeseen porukkaamme. Sillä ja Polkalla on ollut aina melkoiset rallit pitkin pihaa ja pusikoita. Mäykyt keskittyivät retkottamaan keskellä pihaa, mikä oli Hertan mielestä kamalan tylsää. Niin ja Maissi heitti pihalammessa talviturkin, tietenkin.

Sunnuntaina illalla oltiin kaikki ihan väsyneitä. Paitsi Pasi, joka avasi reippaana nurmikonleikkuukauden. Sukulointi on kivaa, mutta kamalan rankkaa!

Nakit reissussa.

Virallinen kevätkuva.

6.5.2013

Vappupäivän lenkki

halutaan juosta, eikä poseerata.

...hyvä on sitten!
Vappupäivänä oli ihanan aurinkoista, mutta tuulista. Muutenkin tuntuu, että koko kevään on tuullut jotenkin normaalia enemmän. Kevään kunniaksi pestiin koirien talvitakit kesäteloille ja jätettiin esille vain sadetakit. Pyykkikone on muuten kivan karvainen, kun siinä pyörittää koneellisen Polkan takkeja ja toisen koirapeittoja.

Käytiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä takametsän pelloilla. Suurin osa pelloista kynnettiin jo syksyllä, eli ne eivät ole missään ihanteellisessa lenkkikuosissa. Maissi näytti aika mielenkiintoiselta kahlattuaan ojissa ja juostuaan mullalla olevalla pellolla. Taisi se vielä viimeistellä eleganssin kaivamalla myyriä pellon reunasta. Vaan mitäpä tuosta, sotkusta selviää siivoamalla ja likaisesta koirasta pesemällä.

Ihana lätäkkö.

Polkkakin innostui kahlaamaan.

Polkka ryhdikkäänä.
Arvatkaapa muuten, mikä on alimman kuvan ryhdikkään koiran salaisuus? Pyöröpaaleihin käytettävät muovisuikaleet, jotka heiluivat tuulessa. Polkka kyttäsi niitä ensin kovin ryhdikkäänä ja meni sen jälkeen varovasti katsomaan. Koiran ilme oli näkemisen arvoinen, kun vihollinen paljastuikin nipuksi muovisuikaleita.