Agiliitoa

Tästä se lähtee.

Keskiviikon agility-treenit menivät tosi hyvin. Pidettiin ekaa kertaa kisamainen harjoitus. Radalla oli 18 estettä ja se oli aivan minun mittapuulla ällistyttävän vaikea. Kaikkia sellaisia kuumottavia jippoja, kuten putki suoraan a-esteen alla, eri päistä putkeen menoja ja aitojen takaakiertoja. Polkka teki töitä tosi innokkaasti ja oli vauhdikas mutta vielä hallittava. Hyvä Pokemon!

Ilmaa hypyssä.

Sain koiraan heti alkuun hyvän kontaktin leikkimisen kautta. Se siis leikkii ihan kunnolla kentällä, vaikka paikalla on muita ihmisiä ja koiralla on kiire radalle. Sain myös ohjattua sitä kunnolla, eka rata mentiin kolme kertaa peräkkäin ja koira teki töitä vielä sillä kolmannellakin kerralla! Kepit menevät hyvin toiseen suuntaan, mutta ns. väärin päin ne eivät vielä luonnistu. Aitoja Polkka hyppää jo näyttämällä ihan sujuvasti ja ottaa alakontaktit nätisti. Nyt vauhdin kasvettua täytyy alkaa kiinnittää huomiota ylösmenokontakteihin, nyt niille osutaan juuri ja juuri.

Ohjaaja juoksee kuula punaisena.

Ryhmässä oli nyt ensimmäistä kertaa Polkan ikäinen bordercollie. Ei saakeli sitä menoa! Jos Polkka pitää tämän hetkisen vauhtinsa, se todellakin riittää minulle. Olen varmaan itse vähän hidas, mutta en kuuna päivänä pystyisi tekemään töitä ohjuksen lailla pinkovan koiran kanssa. Nauratti ihan alkuun koirien ja ohjaajien vauhtiero. Bordercollien omistaja käveli radan nopeasti läpi ja meni hakemaan koiraansa. Minä huusin ihan paniikissa, etten todellakaan ole vielä omaksunut rataa! Ei, pitää rauhassa suunnitella ja harkita ennen toimeen ryhtymistä.

Palkka kontaktin ottamisesta.

Koirien eroavaisuus tuli esille myös lopuksi kun purettiin esteitä. Otettiin Polkka ja bortsu juoksemaan kentälle loppuverryttelyksi. Polkka olisi halunnut leikkiä, mutta bordercollie ei pystynyt - se tuijotti omistajaansa ja kysyi, voisiko vielä tehdä jotakin. Pokemonin huomio oli riehumisessa ja kentälle pudonneiden nakkien etsimisessä. Työt oli tehty ja sillä hyvä. Jos bordercollie oli omistajansa mukaan työnarkomaani, Polkka taitaa olla sukupolvi x:n edustaja "pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan ku ellun kanat".

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä kouluttaja-Tuijan ja hänen koiransa Carlon kanssa. Auton takaluukussa odotellut Maissikin pääsi mukaan. Ja oli muuten ihan sievästi, vaikka Carlo vähän nuuski persausta. Make pehmenee, ihan selvästi!

Vauhtia kepeillä, nykyisin jopa laukka-askelia!

Kiitos treenikaveri-Kirsille kuvista!