Koiralauman kanssa jäällä

Oi Boris, kuinka olenkaan sinua kaivannut!

Lenkkeiltiin tänään Vanajanniemen jäällä Suvin ja Sannan laumojen kanssa eli seitsemän koiran voimin. Eilen satoi aika reippaasti lunta, eikä kukaan ollut ajanut meille moottorikelkalla lenkkireittiä, mutta lunta on kaiken kaikkiaan sen verran vähän, että onnistuttiin taapertamaan tunnin kierros.

Koirista muodostui kaksi leikkiparia: Polkka ja Boris (tämä ei ollut mikään uutinen, vaan näin käy aina) ja Igor ja Otti. Jälkimmäiseen pariskuntaan saattoi vaikuttaa Oden muutama viikko sitten päättynyt juoksu. Pienen bordercollien persaus tuoksui niin vastustamattoman hyvältä, että forssalainen nuorimies alkoi päästä kärryille tietyistä asioista...

Melkoinen lauma.

Polkka oli ihan riemuissaan Boriksen tapaamisesta. Mutta sellainen se nyt on, tarkemmin ajatellen Punainen paholainen on tainnut rakastua kaikkiin tapaamiinsa rhode-uroksiin. Boriksen kanssa majailevaa Igor-beussia se ei voi edelleenkään sietää. Boris saa kiivetä selkään ja nuolla korvat märiksi ja tehdä ihan mitä vain, mutta jo Igorin lähestyvä naama saa prinsessan kuonon nyrpylle ja hampaat esiin. Reilu meininki.

Kauniit rhodesiankoirat.

Meininkiä.

Tiukka halaus...

... ja lopuksi korvapesu.

Lenkin jälkeen mentiin Suvin luokse syömään laskiaispullia. Kotona käytiin vielä vähän kävelyllä oman lauman kanssa ja sen jälkeen mentiin päikkäreille koko jengi. Miten ihanan laiska lauantai!

Loppu liukastelulle: EzyShoes

Kaikkea ne ihmiset keksii.

Tänä talvena on riittänyt liukkaita lenkkikelejä. Jos tiet eivät ole jäisiä, niin niihin on aurattu sellainen hämäävän liukas raita (onko tie silloin vedetty lingolla vai millä, en tiedä?), johon astuessa menee nurin. Koska liukastuminen on tällä hetkellä erityisen ei-toivottavaa, piti tehdä vähän hankintoja. Mietin ensin Ice bugin kenkiä, mutta talvikenkätilanne oli hyvä, eikä houkuttanut ostamaan parin sadan arvoisia uusia kenkiä. Päädyin mummoratkaisuun eli liukuesteisiin.

Partiokauppaan oli juuri tullut EzyShoes -merkkisiä liukuesteverkkoja. Myyjä ei osannut kertoa niistä tuon taivaallista, mutta nohevana miehenä Pasi selvitti meille kaikille, miten verkot toimivat ja puetaan kenkiin. Idea on sama kuin eteläisemmässä Euroopassa käytettävissä autojen lumiketjuissa. Verkossa on kiinni pieniä liukuesteenä toimivia renkaita.

Olin vähän epäluuloinen verkkojen toimivuuteen, mutta myyjä teki niistä sen verran hyvän tutustumistarjouksen, että päädyin ostamaan ne testiin. Verkot on nopeat pukea kenkiin ja ne pysyvät tukevasti. Ja kyllä ne toimivat, varsinkin liukkaalla lumella. Peilijäällä pitäisi selkeästi olla piikit, mutta verkoistakin on apua.

Hyvä ostos siis, uskaltaa lyllertää koirien kanssa menemään tälla tavalla pahasti etupainoisena. Autoa noilla virityksillä en hirviäisi ajaa, mutta ei kai niin voisi tehdä millään jääpiikeillä?

Vähän niinku lumiketjut

Uimatreffeillä Genen kanssa

Mitä jos leikittäis, eikä poseerattais?

Vietettiin tänään superhauska iltapäivä Hyvinkään koirakylpylässä. Tuttu paikka, mutta uusi uimaseura. Kavereiksi lähtivät Polkan tuleva sulhanen Gene, äiti Musca ja puoliveli Niro. Harva koira käy kylpylätreffeillä tulevan sulhasen kanssa ja vielä oma äiti esiliinana!

Polkka on ihan innoissaan Genestä, koirat olisivat laittaneet heti hullun rallin pystyyn. Liikaa inhimillistämistä tai ei, minusta on hauskaa että parivaljakko tapaa muutaman kerran ennen tositoimiin ryhtymistä. Gene vaikuttaa aivan mahtavalta urokselta, se on luonteeltaan tosi reipas, ystävällinen ja avoin.

Pariskunta.

Musca edellä ja Gene perässä.

Olimme varanneet uittajan auttamaan ensikertaa uimasilla olevia poikia alkuun. Niro ja Gene saivat alkuräpiköinnin jälkeen ideasta kiinni ja uivat reippaasti allasta päästä päähän. Polkka ja Musca olivat kokeneempia uimareita ja sen kyllä huomasi - sisäallas nyt vaan vaatii muutaman totuttelukerran. Polkka todettiin hyväksi vieheeksi molemmille pojille, ne uivat rivakasti oikeaan suuntaan prinsessan perässä.

Puoli tuntia saattaa kuulostaa lyhyeltä uima-ajalta, mutta sen jälkeen koko jengi oli valmis siirtymään kuivattelun kautta autoon nukkumaan. Toivottavasti ehditään vielä kylpemään ennen kesän uimakautta, nuo reissut on vaan aina tosi hauskoja!

Omaa vuoroa odottamassa Musca-mutsi (keskellä) ja lapset Niro ja Polkka.

Musca ja Polkka.

Polkka ja reipas vesinouto.

Sulhanen ei ole vielä aivan varma, selviääkö vai hukkuuko.

Mitä nartut edellä, sitä urokset perässä.

Ah, mitkä kylpylätreffit!

Lomanen

Ei juuri mitään tekemistä.

Vietettiin viime viikolla vuorokauden mittainen loma vailla oikeastaan mitään tekemistä. Loma sijoittui uudelle Viking Gracelle ja oli juuri sellainen totaalisen tyhjänpäiväinen vuorokauden mittainen risteily, jolla ei edes käyty missään maissa. Minulle se sopi hyvin, en olisi jaksanutkaan juosta kauppoja kiertelemässä. Vuorokausi kului lähinnä syöden ja oleskellen. Sopi tähän tilanteeseen oikein mainiosti!

Laiva oli positiivinen yllätys, lähinnä epälaivamaisuutensa vuoksi. Merimiesromantiikka oli korvattu pelkistetyllä sisustuksella. Sitä en tiedä, kuinka kauan kokolattiamatot (miksi niitä käytetään edelleen?) ja design-huonekalut kestävät laivakansaa, nythän Grace oli seilannut kokonaiset kaksi viikkoa.

Prinsessa ja pojat aamukerjuulla.

Polkka oli reissun ajan hoidossa Sannan tiluksilla Boriksen ja Igorin jakamattoman huomion kohteena. Prinsessa oli (kai) käyttäytynyt muuten ihan mallikkaasti, mutta onnistunut ryöstämään poikien iltaruoan eli 600 g lihaa. Joutuihan se olemaan kokonaiset kaksi tuntia häkissä (ihan vain turvallisuussyistä, talossa on kissojakin) sillä välin, kun Sanna oli pitämässä ratsastustuntia! Elukka oli murtautunut häkistä ja jäi kiinni seisoessaan sängyllä katsomassa ulos ja ulvomassa. Tarkempi tarkastelu osoitti kadon käyneen tiskialtaassa, jossa koirien lihat olivat sulamassa.

Illalla meille kotiutuikin varsin väsynyt ja turpea prinsessa. Koira kaivautui röhnöttämään omalle sohvalleen ja makasi siellä oikeastaan vielä seuraavankin päivän. Mitä nyt kävi välillä ulkona kakkaamassa täyttä hevonsenkakkaa... Ilmeisen hyvä reissu siis. Kiitos ja anteeksi Sanna ja Johannes! Ja vähän tietty Boris ja Igorkin, joiden iltaruoka katosi ahneempaan kitaan.

Oma sohva kullan kallis.

Älkää häiritkö juuri nyt.

Mäykyt puolestaan olivat kaupunkilomalla Jannen ja Marjon luona. Ne eivät olleet sikailleet, tai sitten hoitopaikka oli liian korrekti kertomaan yksityiskohtia. Vähän seniili mummokoira ei olisi lähtenyt meidän mukaan, kun menimme hakemaan koiria. Se vaan parkkeerasi Marjon viereen ja tuijotti meitä epäuskoisesti. Voi Papua, pian mittariin napsahtava 15 vuotta alkaa kieltämättä jo näkyä...

Mummolla oli hyvä kaupunkiloma.

Viimaa uhmaten

Yksi tiketti Lanzarotelle, kiitos!

Saatiin tänään lenkkiseuraa meillä viikonloppukyläilleestä Saarasta. Lainattiin kaupunkilaiselle vähän lenkkikamppeita ja sitten vaan Aulangolta jäälle. Ihmettelin mennessä, että miksei jäällä näkynyt muita liikkujia, olihan kuitenkin viikon paras lenkkisesonki eli sunnuntai-iltapäivä. Sehän selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun käännyttiin kohti vastatuulta. Huh huh, pakkasta ei ollut kuin muutama aste mutta viima oli jotain ihan järkyttävää.

Talvinen tiimi.

Koirat juoksivat tunnin verran ihan reippaasti, kun ei turhia pysähdelty. Polkalla varsinkin tuntui olevan ylimääräistä energiaa ja se juoksi ympäriinsä skannaamassa verkkomerkkejä ja pilkkireikiä. Onneksi hoksasin laittaa Maissillekin takin päälle, se on trimmauksen jäljeltä edelleen aika lyhyessä karvassa ja olisi varmaan muuten jäätynyt viimaan. Lenkin jälkeen palkittiin Saaran kanssa itsemme paikallisessa thaimaalaisessa ravintolassa tulisella katkarapucurryllä. Ja olihan siinä pöydässä kaikkea muutakin hyvää.

Maissin korva kertoo tuulen suunnan ja navakkuuden.

Voi Makea, mitkä lumipaakut!

Yhtä paakkua koko makkarakoira.

Lumiriehut Leon kanssa

Meillä oli tänään hauska lumilenkki Leo-rhoden kanssa. Sääennuste lupasi mukavan lauhaa päivää ja aurinkoa, mutta lopulta keli oli noin -8 astetta, vähän viimaa eikä ainakaan yhtään aurinkoa. Yöllä oli satanut jonkun verran lunta ja se pöllysi koirien vetäessä rallia.

Polkka yritti esittää alkuun vähän vaikeasti tavoiteltavaa, mutta lämpesi lopulta Leon liehittelylle. Ehkä talvi ja lumi masensivat prinsessaa, Poksu nyt vaan sattuu olemaan kesän tyttöjä. Kaksikolla oli tosi hauskaa yhdessä, ne vetivät tunnin verran kunnon lumirallia. Kiitos Cecilia ja Leo, meillä oli oikein rauhallinen sunnuntai-ilta.

Tammikuun aurinko

Makkara villiintyi.

Ollaan käyty nyt kahtena päivänä kunnon puolentoista tunnin jäälenkillä ja se on kyllä mainiota. Koirat juoksevat tehokkaasti ylimääräiset energiat pois ja itse voi vaan kävellä rauhaksiin omaa tahtiansa (se tahti hidastuu viikko viikolta...). Jäälenkeissä on ehkä alkutalven uutuudenviehätystä, sillä molemmat koirat ovat olleet tosi riehakkaita. Varsinkin tulevana kesänä 11 vuotta täyttävästä Maissista on hankala hahmottaa, että vanha koira sekin alkaa olla. Ei nimittäin huomaa meiningistä. Pakkasenkestävyydestä tosin huomaa, alle -10 asteessa Maissikin tarvitsee jo takin. Mutta sehän nyt ei ole mikään ongelma!

Parasta jäälenkissä: variksille kyytiä.

Polkan suosikkihuvia on jahdata kalamiesten verkkopaikoilla pyöriviä variksia. Se lähtee aika kaukaa antamaan niille kyytiä, mutta tulee täyttä laukkaa takaisin saatuaan linnut lentoon. Jonkun mielestä ehkä ärsyttävää, mutta en ole jaksanut puuttua moiseen huviin. Saapahan ainakin juosta muutaman kunnon spurtin jokaisella lenkillä. En tietenkään anna sen juosta lintujen perään, jos verkoilla näkyy kalastajia.

Polkka 3,5 vuotta.

Eilen lenkkeilykeli oli oikein mainio, pakkasta -11 ja aurinko paistoi. Ei se vielä lämmitä kuin korkeintaan mieltä, mutta sydäntalven synkkien päivien jälkeen aurinko on jotakin tosi ihanaa. Illalla pakkanen alkoi muuttua purevammaksi, hetki lenkiltäpaluun jälkeen mittari näytti -15. Tänään aamulla lukemat olivat -28, taidetaan ihan suosiolla jättää päivän pidempi lenkki väliin, ei ole kovin motivoivaa nykiä perässä kahta pakkasen kangistamaan elukkaa. En tiedä, kuka moisesta edes hyötyy? Huomenna mennään taas jäälle, jos pakkanen vaan yhtään lauhtuu.

Tullaan tullaan!

Rukan takissa on kelpo kaulus.

Mukakylmä. Välillä täytyy pysähtyä ja osoittaa mieltä.

Talvitiimi.

Maissi 10,5 vuotta.