Ryhtiliike

Perjantailenkki vaihteeksi omalla porukalla.

Eläminen useamman (samaa sukupuolta olevan) koiran kanssa ei välttämättä ole aina helppoa. Meillä näitä ongelmia on ratkottu tällä viikolla. Polkalla on menossa (toivottavasti) viimeinen uhmakausi ja se yrittää kiivetä laumassa Maissin yläpuolelle. Miksi juuri Maissin, on hyvä kysymys. Meitä ihmisiä tai dementoitunutta mummohöppänää Papua se ei kyseenalaista millään tavalla.

Ongelmat ovat ilmenneet lähinnä niin, että Polkka murisee Maissille esimerkiksi Maissin kulkiessa sen nukkumapaikan ohi. Moisesta perseilystä on aina tullut sanktiota (yleensä jäähy toisessa huoneessa), mutta ilman sen erikoisempaa vaikutusta. Lauantaina Polkka ja Maissi olivat ottaneet pihalla yhteen, ilmeisesti jostain hajusta tai ruoanmurusta, itse en ollut kotona. Tuloksena pari pientä hampaanreikää Maissin kaulassa ja toisiaan välttelevät koirat.

Teinisankari Poksu.

Maanantaina lähdettiin rakentamaan laumajärjestystä alusta. Mietin meidän arkirutiinit läpi ja tajusin lepsuilleeni koirien järjestyksen kanssa. Kaikki oli mennyt koko ajan niin hyvin, etten ollut katsonut tarpeelliseksi noudattaa laumajärjestystä joka asiassa. Se kostautui nyt. Onhan sekin mahdollista, että Polkka on jotenkin kipeä ja murisee siksi, mutta koska se painattaa lenkillä ja harrastuksissa ihan täysillä, en oikein usko tähän vaihtoehtoon. Sekin on mahdollista, että Maissi on kipeä ja Polkka kurmottaa sitä siitä syystä. Mutta tilanne ei näytä oikein siltäkään.

Maansa myynyt mäyräkoira Maissi.

Viikko siis starttasi kurinpalautuksella. Polkka saa tasan kaiken viimeisenä ja kaiken syötävän vasta suoritetun tehtävän jälkeen. Tajusin tilanteen kaoottisuuden, kun otin ensimmäistä kertaa koiria ulkoa sisälle. Polkka pyöri ja häselsi kun ei päässyt ensimmäisenä tassujenpyyhintään. Olen ottanut sen aina ensimmäisenä, koska se on ensimmäisenä paikalla. Nyt komensin sen pois ja kutsuin mäykyt paikalle ensimmäiseksi. Loppuviikkoa kohden häsellys ja etuilu ovat vähentyneet huomattavasti.

Polkan saama huomio on karsittu minimiin. Periaatteessa teemme lievennettyä versiota ns. jääkaudesta, jossa koiralle osoitetaan sen paikka lauman alimpana jäsenenä. Kirjaimellisesti jääkautta noudatettaessa koiran kanssa harrastaminen tulisi lopettaa ja tehdä sen kanssa vain remmilenkkejä. Me taas toimimme muuten normaalisti, mutta Polkka on korostetusti aina viimeinen eikä saa meiltä mitään huomiota itse hakemalla. En ole edes silittänyt sitä koko viikolla, paitsi treeneissä.

Omalla pedillään marttyyrinä makaava Polkka on saanut minut huomaamaan, kuinka paljon huomiota koira on aina saanut! Polkka on aina ensimmäisenä tunkemassa syliin ja kainaloon ja on jotenkin niin liikuttava hellyydenkaipuussaan. Ja sitähän on sitten hyysätty koko rahalla ja ehkä Pasin toimesta vielä enemmän kuin omastani.

Mummoa ei kahinat kiinnosta.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tämän viikon treenit ovat menneet paremmin kuin koskaan. Vain treeneissä tuleva huomio on saanut Polkan laittamaan kaikkensa peliin. Keskiviikkona se teki aivan todella hyvin töitä ja suoriutui vaikeasta radasta paremmin kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänään kävimme omalla porukalla tekemässä muutamaa pientä rataa. Otin ensin Maissin tekemään putkea ja puomia ja Polkka sai odottaa autossa. Oman vuoron koittaessa apina ei meinannut turkishousuissaan pysyä, niin tohkeissaan se oli. Ja oli tarkka, nopea ja täysillä mukana.

Ryhtiliike on auttanut kotielämäänkin, Polkka ei ole murahtanut Maissille kertaakaan. Tällä siis jatketaan ja toivotaan, että järjestys laumassa pysyy. Mikää ei ole inhottavampaa, kuin pelätä kahinaa oman porukan kesken! Ja meillä vielä koirien kokoerokin on niin suuri, Maissi painaa 11 kg ja Polkka 30 kg. Tunnelma on vielä vähän jännittynyt, mutta onneksi paranemaan päin.

Sain tällä viikolla hyvän opetuksen koiralauman kanssa elämisestä. Jatkossa en aio lepsuilla laumajärjestyksestä, sillä en todellakaan halua lisää reikiä koiriin.

Mäykkyhepulit.

Eläinkuljetus.