Kesäretki heppakisoihin

Jännitystä kisakatsomossa.

Tehtiin tänään kesäretki Ypäjälle Finnderbyyn Ann-Marin, Mikan ja Sannan kanssa. Niin ja Papun. Mummokoira oli aivan tohkeissaan kaikesta huomiosta ja ihmisten seurassa vietetystä ajasta. Sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kentän laidalla parveilevat lukuisat räksyttävät russelit.

Myöhästyttiin kenttäratsastusluokasta niin, että nähtiin vain muutama viimeinen suoritus. Muutaman tunnin odottelun jälkeen starttasi derbyluokka, siis esteratsastusta vähän erikoisemmilla esteillä varustettuna. Rata oli hurjan vaikea, vain yksi ratsastaja selviytyi siitä nollatuloksella. Muuten radalla nähtiin paljon kietoja ja pudotuksia. Aika hurjan näköistä menoa!

Heppakisoihin kuuluu asianmukaiset eväät.

Kävin sopivasti perjantaina katsomassa agilityn SM-kisojen lämmittelykisoja ja mietin tänään esteratsastusta seuratessa, että onhan lajeissa paljon yhteistä. Tosin ratsastuksessa saa kuulemma ratapiirroksen jo aamusta, kun agilitykisoissa rataan saa tutustua vain viisi minuuttia ja sen jälkeen ensimmäiset aloittavat suorituksensa. Se minua eniten mahdollisessa agilityssä kisaamisessa jännittääkin, nimittäin miten voin siinä jännityksessä ja vauhdissa (Poksu ei sentään luojan kiitos ole mikään bordercollie) muistaa juosta radan oikeassa järjestyksessä?

Kisaturistina on tosi kivaa kun ei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Toisaalta perjantaina oli ihan tervettä nähdä, että huiputkin tekee virheitä. Liika kriittisyys harvoin kannattaa, tuskin tässä koiraharrastuksessakaan?

Pakollinen hevoskuva.