Messari

Rhodekehän makeimmat koirat.

Olipa vähästressinen Messari - olin paikalla ilman koiraa ja kuljin junalla. Messari on hauska tapahtuma ja siellä näkee tuttuja (vaikka suurimmalle osalle ennättääkin sanoa vain pikaisesti hei), tosin oman koiran kanssa en viihdy siellä erityisen hyvin. Mutta me ollaankin maalaisia!

Rhodesiankoiria oli ilmoitettu molemmille päiville yli 60 kuonoa. Parhaat sijoitukset menivät molempina päivinä ulkomaalaisille tai ulkomailla kasvatetuille koirille. Enkä muutenkaan ollut tuomareiden kanssa aina aivan samaa mieltä järjestyksestä, mutta sellaistahan tämä peli on!

Kaksi päivää meni aivan siivillä koiria katsellessa ja hankintoja tehdessä. Vaikka myyntikojut olivat tällä kertaa pieni pettymys, ne parhaat tarjoukset tuntuivat puuttuvan kokonaan! Hankintalistalla oli fifipeti ja säkki kuivattua naudanmahaa Papulle (kumpaakaan ei löytynyt), säkki koirankeksejä (ei yhtään koirankeksitarjousta!), krokoleluja Polkalle (sitä myyjää ei ollut tänä vuonna!) ja agi.fi -lehden tilaaminen (kyseinen lehti ei ollut edustettuna ollenkaan).

Sen sijaan Maissi sai SadePompan (koko 45 on ihan aavistuksen reilu, mutta se ensin aikomani 41 olisi ollut pieni - terveisiä vaan Nooralle että oikein siis meni!), Polkka ja Maissi uudet hienot aktivointilelut (Anun mäykyt olivat purreet omansa paloiksi saman tien!), possunkorvasiivuja ja katkarapukeksejä Kongeihin, Polkka röhkivän porsaan, Papu purutikkuja sekä kaikki yhdessä epämääräisen kasan näytepusseja erilaisista herkuista ja nappuloista. Ehkei tarvitse mainita, että sain kotiin palatessani iloisen vastaanoton herkkukasseineni.

Ei mikään rhodesiankoiranilma!

Sohvalla persaus homeessa.

Sunnuntaina oli aivan järkyttävän hirveä ilma. Puolen päivän aikaan alkoi sataa vettä ja iltaa kohti sade muuttui hirveäksi ryöpyksi. Lykkäsin lenkille lähtemistä sateen loppumisen toivossa, mutta lopulta ei auttanut kuin nöyrtyä ja kaivaa goretexit esiin. Polkka oli maatunut omalle sohvalleen, eikä ollut todellakaan lähdössä mihinkään. Siitä on tullut aikuinen ja se osaa tulkita kelit. Ei afrikkalainen lähde vapaaehtoisesti kaatosateeseen!

Me mentäis kyllä mieluummin takaisin sisälle...

Eipä muuta kuin koirille sadekamppeet niskaan ja koko jengi autoon (paitsi Papu, se olisi saanut sydärin jo omilla rappusilla). Laskin lenkkeilyinnon säilyvän parhaana ja koirien puhtaimpana kun ajan metsäautotien varten ja juoksutan orkesterin metsässä. Ensimmäisen puoli tuntia koko jengi hiippaili nyreän näköisenä, mutta sitten ne luovuttivat ja vetivät vähän rallia. Maissi uskaltautui leikkiin mukaan ja ajoi Niron kanssa Polkkaa takaa. Eipä Poksua kyllä kiinni saa, se kipittää hurjaa vauhtia ja tekee ovelia käännöksiä.

Niron aarre: Polkan råtat.

Massiivisen tassupyykin jälkeen porukka veti kupilliset koirapuuroa ja kalkkunaa ja pötkähti kuka minnekin. Näkivät ehkä unta kesästä ja auringosta? Sitä odotellessa, alkaa todellakin mennä hermo tähän kuraan ja tassujen ikuiseen pesemiseen.

Maanantaina Niro lähti takaisin omaan kotiinsa. Talo hiljeni tosi paljon, vaikka Niro olikin rauhallinen pentu. Ei yhtään sellainen hullu höyrypää kuin puolisiskonsa Polkka aikoinaan. Tai sitten Niro oli vaan vieraskorea, eihän Polkkakaan (kuulemma) koskaan sekoillut hoidossa ollessaan...

Perjantain tallijengi

Leo sekä kyläilijät Niro ja Polkka.

Käytiin perjantaina Leon luona kyläilemässä Polkan ja Niron kanssa. Leota yllättäen jännitti taustajoukkojen kanssa saapuneen Polkan kohtaaminen (yleensä se on toisin päin, Polkka säikähtää alkuun varsinkin russelimummo Stickania) ja peräkammarinpojaksikin nimitelty uros luikki pitkin ratsastuskenttää. Lähdettiin siitä sitten pellolle kävelemään ja siellä kaikki kummastus unohtui - kolme rhodea juoksi rallia minkä tassuistaan pääsivät.

Polkka bongasi siinä rallin tuoksinassa myös valkoisen talviasussa olleen jäniksen ja lähti perään. Pojat eivät ehkä edes huomanneet daaminsa katoamista. Hetken kuluttua punainen metsästäjä saapui reissultaan kieli roikkuen ja suu vaahdossa. Tällä kertaa ei tarvinnut panikoida apinan katoamista, lähellä kun ei ollut mitään teitä.

Käytiin lenkin jälkeen katsomassa ihania pikkuisia vasikoita. Polkka on nähnyt lehmiä ennenkin (ja tyytyi ihmettelyn sijaan pudottamaan kissojen kupin lattialle ja varastamaan niiden ruoat...) mutta Nirolle ammujat olivat uusi kokemus. Rohkeasti pentu paineli navetassa, eikä ollut juurikaan kiinnostunut isoista eläimistä. Polkkaa ensimmäinen kohtaaminen lehmien kanssa aikanaan vähän jännitti, selkeästi lehmät haisevat erilaiselle (pistävälle?) kuin vaikka lampaat tai hevoset.

Voi söpöys!

Illan pimettyä mentiin sisälle juomaan teetä. Koirat pötkähtivät kuka pöydän alle ja kuka koirapedille. Niro varsinkin näytti väsähtäneen elämysrikkaan maalaispäivän jälkeen. Kiitos seurasta Cecilia ja Ellen, oli mukava iltapäivä! Ja Ellenille kiitos valokuvista, oma kamerahan oli kätevästi autossa koko reissun ajan.

Agia ja kaverilenkkiä

Niro ja Polkka.

Lauantaina paistoi aurinko! En jaksa edes muistaa, kuinka monta päivää on satanut putkeen. Vesisade, kura ja pimeys koettelevat omia hermoja, eivätkä koiratkaan lähde kovin mielellään lenkille kylmään, märkään ja pimeään. Ei, vaikka ne pukisikin sadetakkeihin. Siinä sitä sitten miettii homman mielekkyyttä, kun vetää perässä vastentahtoisia piskejä.

Nelikuonoiseksi venähtänyt lauma.

Mentiin alkuiltapäivästä tekemään pientä agi-treeniä Suvin porukan kanssa. Polkka sai tehdä irtoamistreeniä ensin kolmella aidalla ja siihen lisättiin hiljalleen esteitä. Suvi oli suoran päässä palkkaamassa ja aika nopsaan Polkka hoksasi, että suora kannattaa tykittää niin lujaa kuin tassuista lähtee. Tehtiin myös keppejä niin, että Suvi palkkasi Polkan keppien päässä. Tarkoituksena siis se, että koira pujottelisi vauhdilla itsenäisesti. Lopuksi lähetin Poksun pujottelemaan ns. väärältä puolelta ja se sujui ihan hyvin. Ei mene enää kauaa, kun koira pujottelee kunnolta molemmilta puolilta.

Maissi teki puomia ja putkea. Makkara on aina ihan tohkeissaan, kun pääsee treenikselle mukaan. Ei se juuri mitään osaa, eikä sen kapasiteetti tunnu riittävän juuri minkään opetteluunkaan (sori vaan Maissi) mutta ihan innoissaan se tekee sitä vähää minkä osaa. Lopuksi vielä Niro tuli opettelemaan putkea ja oppikin sen aika nopeasti. Alla muutama Suvin nappaama kuva makkara-agilitystä:

Kun kaikki seitsemän koiraa olivat tehneet oman treeninsä, siirryttiin metsälenkille. Otin Maissinkin mukaan ihan siksi, että ajattelin tehdä lopuksi pienen lenkin ihan omalla porukalla. Maissin epäsosiaalisuus arveluttaa tällaisessa isossa porukassa, eikä se siksi ole lenkkeillyt koskaan Suvin jengin kanssa. Tultiin jostain syystä siihen tulokseen, että voisihan sitä kokeilla. Maissi on kuitenkin parantanut huikeasti muiden koirien kanssa toimeen tulemista ja ärhentelee vain silloin, kun sitä jahdataan tai ahdistellaan.

Lenkkijengi koostui siis kolmesta rhodesta, kahdesta beauceronista, bordercolliesta ja mäykystä. Ja hyvin meni! Käveltiin ehkä puolitoista tuntia ja koirilla oli tosi hauskaa yhdessä. Niro-pentunen kävi mielistelemässä Daraa ja yritti leikittää Ottia. Muutamat ihan hyvät puskalaukat porukka saikin aikaan. Polkka ja Bro vetivät täysillä rapaojassa. Minun ihana prinsessakoirani.

Maissi innostui porukan jatkona olemisesta jopa niin kovasti, että yritti leikittää muita. Harmi vaan kukaan ei oikein ymmärtänyt makkaraa ja se sai tyytyä kipittämään itsekseen. Voi Make Makkara, tarvitsisit ihan selvästi muita mäyräkoiraa puhuvia kavereita!


Kolmen tunnin treeni+lenkki -yhdistelmä oli erittäin toimiva, meillä oli hyvin hiljainen lauantai-ilta. Ja mikäs sen parempaa kuin juoksemisesta ja treenistä uuvahtanut koiralauma?

Sisko ja sen (puoli)veli

Miten se kehtaa tunkea MUN sohvalle, kysyy Polkka.

Meidän laumamme kasvoi tilapäisesti yhdellä kuonolla! Täällä asustaa pitkän viikonlopun ajan hoitokoira Niro, Polkan puoli vuotta vanha puoliveli. Niro on tosi ihana pentu, vaikkei kovin pikkuinen enää - sillä on kokoa Polkan verran.

Niro saapui meille torstaina illalla. Polkka ilahtui rallikaverista ja riehui Niron kanssa pihalla. Ilme muuttui, kun se tajusi Niron tulevan meille sisälle. Polkan sohvalle ja leikkimään Polkan råtilla. Enää idea ei tuntunutkaan niin hyvältä. Ensimmäisen vuorokauden aikana Niro onkin kohdannut pientä murinaa sekä Polkan, että Maissin kohdalta. Pentu väistää nöyrästi murisijoita ja luovii tiensä väljemmille vesille. Muutenkin se on ihanan kiltti ja kiva koira. Ja osaa pyytää ulos asioille myös vieraassa paikassa.

Miten suloinen!

Olen aivan ihastunut Niroon! Tosin neljä koiraa tuntuu aika paljolta ja yhtäkkiä Polkka vaikuttaa niin ihanan aikuiselta ja rauhalliselta. Meillä taitaa olla pitkä matka seuraavan pennun saapumiseen... Ehkä sitten joskus kun koiranpaikkoja vapautuu eli toivottavasti ei vielä hetkeen.

Mistä hemmetistä näitä koiranpentuja ilmestyy, kysyy Papu.

Hertta

Pennut on suloisia, kun ne nukkuu.

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä vanhemmillani ja tavattiin ensimmäistä kertaa airispentu Hertta (tällä hetkellä 12 viikkoa). Hertta tuli taloon paikkaamaan Rumban jättämää suurta aukkoa. Rumba lähti syksyllä koirien taivaaseen syövän ja nivelrikon uuvuttamana, vain seitsemän kuukauden iässä. Olen tosi iloinen, että vanhempani halusivat hankkia uuden pennun. Se ei tuo Rumbaa takaisin, mutta tuo taas eloa taloon. Mutta se onkin toinen asia, miten hermot kestää saman vuoden aikana kahta kaikkialle pissaavaa piraijahammasta...

Hertta 12 vkoa.

Siinä missä Rumba oli koko lyhyen elämänsä kiltti, oppivainen ja rauhallinen, tekee Hertta aivan mitä lystää. Pentu lähinnä riehuu itsekseen ja pitää hirveää murinaa leluillensa. Se viihtyy ulkona pitkiä aikoja itsekseen pallo suussa juosten ja muristen. Vetää vaan selkä kyyryssä hepulilaukkaa pitkin pihaa. Tekee se muutakin, ainakin kukkapenkit näyttivät suhteellisen työstetyiltä. Trimmasin siltä pahimmat pentuhaituvat pois ja leikkasin kynnet, tosi kiltisti ärhäkkä pikkupiraija alistui hoitotoimenpiteisiin.

Mistä näitä pentuja oikein tulee?

Polkka ei ollut kovin innoissaan uudesta sukulaistytöstä. Alkuun pihalla kaikki meni hyvin ja Polkka tutustui pentuun ihan hyvällä fiiliksellä, mutta sisällä perskärpänen terävine hampaineen oli jo liikaa. Hertta marssi koko ajan Polkan perässä räksyttämässä, murisemassa ja näykkimässä. Ja kun Polkka yritti komentaa, räksytti pikkunilkki takaisin. Aika peloton tyyppi!

Kiitin itseäni hyvästä päätöksestä jättää mäykyt Antille kotihoitoon viikonlopun ajaksi. Maissi nimittäin olisi varoittanut muutaman kerran ja sen jälkeen rei´ittänyt pikku paskiaisen. Makkaran hermo ei todellakaan kestä tuollaista ahdistelua. Kokeillaan tutustuttaa koiria ehkä sitten, kun pentu on saanut aavistuksen järkeä nuppiin.

Polkka ei tee rasittaville pennuille yhtään mitään, marssii vaan järkyttyneenä ympäriinsä. Tai siis muriseehan se aivan järkyttävän kuuloista murinaa tarpeeksi ahdistuessaan. Pidettiin koiria osa ajasta erillään, välillä Polkka sai koota hermojaan toisessa huoneessa ja liian villiksi käynyt Hertta ottaa päikkärit toisessa. Pentuhan ei todellakaan malttanut nukkua saatuaan uuden "koirakaverin" ja meni ihan ylikierroksilla.

Hei nyt mä en kestä, sanoo Polkka.

Villisti pihaa ympäri pallo suussa.

On se vaan tosi nätti!

Ylväs Polkka ja pikkurimpula Hertta.

Ensilumi

Lauantaina aamulla herätessämme maa oli valkoinen! Tosin pienen hetken vain, sitten alkoi sataa vettä. Saakeli näitä kelejä, olen niin kyllästynyt pesemään rapaisia tassuja! Tulisi edes muutama aste pakkasta, jos ei voi pukata kunnon talvea. Viime vuonna ensilumi satoi 16.10. ja näihin aikoihin tuli jo ihan kunnon talvi. Aidattu osa pihasta on osittain aivan hirveässä kunnossa salaojaputkien kaivamisen vuoksi ja siellä ravassahan koirat tallustavat. Aina!

Mummo lumessa.

Märän luminen maa ei saanut orkesterilta kovin ihastunutta vastaanottoa. Mummokoira halvaantui rappusille ja Polkka seisoi keskellä pihaa yksi tassu ilmassa ja katsoi minua järkyttyneenä. Maissi on aina yhtä reipas ja juoksi vähän rallia lumessa. Kumma kyllä kukaan ei lähtenyt mukaan hepuliin.

Mun piha on pilalla!