Olen kesälomalla kaikista humputuksista, sanoo Poksu.Käytiin Suvin ja koirien kanssa keskiviikkona toko-kokeessa Pirkkalassa. Reissussa ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, ainakaan positiivisessa mielessä. Alkuviikon oli ollut pilvistä ja vähän viileämpää ja Polkka oli tehnyt tottista ihan hyvässä vireessä ja iloisesti. Keskiviikkona töistä tullessa mittari näytti taas +25 ja koiran naamasta paistoi raukea helleilme. Lähdettiin kuitenkin matkaan.
Koepaikka oli tumma hiekkakenttä suorassa auringonpaahteessa. Tiesin jo paikalle päästessä, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ehkä samasta syystä kuin ihmiset lottoavat joka lauantai, päätin olla luovuttamatta. Meidän vuoromme oli melkein viimeisinä. En saanut nostatettua koiraa lelulla, eikä se ollut juuri kiinnostunut makupaloista (kalkkunaleikettä). Tuijotti vaan minua raukeana ja pystyin melkein kuvittelemaan sen pään yläpuolelle hiekkarannan ja aurinkovarjon sisältävän ajatuskuplan.
Eikä siitä mitään tullutkaan. Taluttimessa seuraaminen meni vielä joten kuten, mutta sen jälkeen Poksu päätti ottaa totaalisen rennosti. Muutaman liikkeen jälkeen se kävi kentälle makaamaan ja kääntyi kyljelleen. Joku huusi kentän laidalta hädissään, että onkohan koira kunnossa. Oli se, muttei noussut enää millään käskyllä. Nostin sen ensin etupäästä ja sitten takapäästä ylös. Ei ehkä tarvitse mainita, ettemme osallistuneet viimeisenä liikkeenä tehtävään 2 minuutin paikkamakuuseen. Poksu olisi ensimmäisen kymmenen sekunnin jälkeen vetänyt levyksi ja sulkenut silmänsä, eikä se ole tarkoitus. Me luuserit siis luovutimme.
Eikä helle oikein sopinut seurueemme toiselle afrikkalaiselle Darallekaan. Daran hyytyessä omalla vuorollansa helteeseen varsin huumorintajuinen tuomarimme Riitta Räsänen huusi kehän laidalle, että kyseessä on ehkä rhodesialaisten rotuominaisuus. Vähän ehkä nolotti.
Nyt loppui tsemppi koiranohjaajalta, me lomailemme loppukesän ja palaamme asiaan syksyllä kun kelit ovat viilenneet, eikä koira ole enää valeraskaana. Sillä Poksu kuvittelee edelleen saavansa pentuja, nyt sen nisistä tulee vähän maitoakin. Turha kai se on väkisin lyödä päätä seinään ellei suju?
Koepaikka oli tumma hiekkakenttä suorassa auringonpaahteessa. Tiesin jo paikalle päästessä, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ehkä samasta syystä kuin ihmiset lottoavat joka lauantai, päätin olla luovuttamatta. Meidän vuoromme oli melkein viimeisinä. En saanut nostatettua koiraa lelulla, eikä se ollut juuri kiinnostunut makupaloista (kalkkunaleikettä). Tuijotti vaan minua raukeana ja pystyin melkein kuvittelemaan sen pään yläpuolelle hiekkarannan ja aurinkovarjon sisältävän ajatuskuplan.
Eikä siitä mitään tullutkaan. Taluttimessa seuraaminen meni vielä joten kuten, mutta sen jälkeen Poksu päätti ottaa totaalisen rennosti. Muutaman liikkeen jälkeen se kävi kentälle makaamaan ja kääntyi kyljelleen. Joku huusi kentän laidalta hädissään, että onkohan koira kunnossa. Oli se, muttei noussut enää millään käskyllä. Nostin sen ensin etupäästä ja sitten takapäästä ylös. Ei ehkä tarvitse mainita, ettemme osallistuneet viimeisenä liikkeenä tehtävään 2 minuutin paikkamakuuseen. Poksu olisi ensimmäisen kymmenen sekunnin jälkeen vetänyt levyksi ja sulkenut silmänsä, eikä se ole tarkoitus. Me luuserit siis luovutimme.
Eikä helle oikein sopinut seurueemme toiselle afrikkalaiselle Darallekaan. Daran hyytyessä omalla vuorollansa helteeseen varsin huumorintajuinen tuomarimme Riitta Räsänen huusi kehän laidalle, että kyseessä on ehkä rhodesialaisten rotuominaisuus. Vähän ehkä nolotti.
Nyt loppui tsemppi koiranohjaajalta, me lomailemme loppukesän ja palaamme asiaan syksyllä kun kelit ovat viilenneet, eikä koira ole enää valeraskaana. Sillä Poksu kuvittelee edelleen saavansa pentuja, nyt sen nisistä tulee vähän maitoakin. Turha kai se on väkisin lyödä päätä seinään ellei suju?
7 kommenttia:
Mä Riikkis uskon, ettei sua ole naurattanut koepaikalla, mutta pakko myöntää, että tämä kuvaus kirvoitti vallan hilpeän tunnelman ilmoille täällä päässä :D. Kun jo iltalenkillä Taika käveli äsken mun kantapäillä täysin hyytyneenä, voin jokseenkin kuvitella tilanteen :D
Niin rhodesialaista! Voin kuvitella, että kokeessa ei naurattanut tippaakaan :D Jouluna kerrot tänä jo hyvänä juttuna, usko vaan!
Been there, done that :D Luksu teki aikoinaan samat temput ja heittäytyi täysin veteläksi kokeessa. Kyllä se vähän ajan päästä jo jaksaa naurattaa!
Luovuttaminen ko. tilanteessa ei ole häpeä vaan juuri oikea ratkaisu. Ja näillä helteillä en yhtään ihmettele, että veto on pois. Syksyn viileitä odotellessa. :)
Parasta tässä kaikessa on se, että koko "suoritus" tallentui videolle! Koskas se uusi telkkarisarja hauskoista koira-aiheisista videoista alkaakaan pyöriä...?
Voi ei! Onpa teille sattunut... No, syksyllä taas nenä kohti kokeita, kun säätkin jo vähän paremmin suosivat ;)
Kirsi
Niin, koskas se video julkaistaan? :) Nauroin kyllä niin paljon, kun luin tuota. Voi Polkka! Tsemppiä kuitenkin jatkoon.
Lähetä kommentti