11.1.2012

Kakka ja sitruuna

Vauhdilla kohti ruskeaa kasaa.

Polkka on syönyt paskaa niin kauan kuin muistan. Kaikki koirat (kai?) syövät hevosenkakkaa ja jäniksenpapanoita, mutta Polkka on erikoistunut koiranpaskaan. Tai oikeastaan ihan kaikkeen paskaan. Heppamunkit ja jänispastillit olisivat vielä ihan ok, mutta koiranpaskan syöminen käy omaan hermoon tosi pahasti.

Pentuna Polkka pyörähti kakattuaan ympäri ja vetäisi lämpimäiset kitusiinsa. Kun mäykyt kyykistyivät kakalle, apina tunki kielen alle ja jäi odottamaan. Kotona yksin ollessaan se kävi kakalla ja söi osan tuotoksesta ja heitteli loput pitkin aitauksen seiniä. Kuvottavaa, eikö? Pennut ovat pentuja, ajattelin ja toivoin että hullutus menisi ohi. Neljästä aiemmasta koirasta muuten kukaan ei ole koskaan syönyt paskaa, Polkka on ensimmäinen laatuaan.

Yritin etsiä neuvoja paskansyönnin kitkemiseen. Mikään kieltäminen, edes totaalisten raivareiden saaminen ei auttanut. Polkan mielestä kakka oli niin hyvää, että siitä kannattaa ottaa vähän huutia. Erilaiset artikkelit väittivät ongelmaa esiintyvän elämäänsä kyllästyneillä kennelkoirilla. Polkkapa ei ollut sellainen. Avuliaat ihmiset kertoivat ananaksen ja lehmänmahan auttavan. Ei toiminut tosiammattilaisella. Eläinkaupasta minulle myytiin jotakin jauhetta, joka saa koiran lopettamaan paskan himoitsemisen. Ehkei tarvitse kertoa, että lähinnä merilevää ja yrttejä sisältänyt 20 € hintainen purnukka ei tuottanut tulosta.

Kakansyönti on jollain tapaa kausittaista, nuorempana se paheni aina uhmakauden alkaessa. Olen huomannut myös talven innostavan koiraa tähän älyttömyyteen, jäätyneet kakat tuntuvat inspiroivan sitä suunnattomasti. Kokeilin päällystää kakkoja kaikella pahan makuisella. Tabasco tai wasabi eivät tuottaneet tulosta, vaan maustettu kakka maistui entistä paremmin.

Vuosi sitten jouluna keksin vuokrata kauko-ohjattavan sitruunapannan. Jätin pihaan osuneet mäykyn kakat tarkoituksella siivoamatta ja menin sivummalle odottamaan. Koira meni heti herkuttelemaan ja suorastaan loikkasi ilmaan pannan suhahtaessa. Neljä kertaa se yritti ennen kuin uskoi: kakka oli pilalla ja se hyökkäsi pienen afrikkalaisen kimppuun kauhealla sitruunalla. Kahden viikon pantakuuri tuotti tulosta ja kakkaharrastus väheni aivan olemattomiin.

Kunnes talven tullessa tänä vuonna apina keksi elvyttää hienon harrastuksensa. Kakka maistuu taas erityisen hyvälle! Hain joululoman kunniaksi sitruunapannan lainaan ja elukka muisti hyvin äkkiä, ettei kakkoja kuulu syödä. Se lopetti harrastuksen omassa pihassa, mutta jatkoi lenkillä. Otin pannan mukaan myös lenkille.

Loppujen lopuksi Polkka oppi kakan nähdessään kokeilemaan tassulla, onko kakka sitruunahyökkäyksen tekevää laatua! Koira sorkkii kakkakasaa varovasti tassulla ja jos sitruunaa ei tule niin syömähommiin. Polkkahan ei todellakaan ole mikään tyhmä koira - viime viikolla se (vihdoin) tajusi yhdistää pannan ja sitruunahyökkäyksen toisiinsa. Kakkaa voi syödä ilman pantaa ja pannan kanssa täytyy hillitä himonsa. Eikä koiraa huijata millä tahansa pannalla, sitruunapanta haisee aina sen verran sitruunalle että koira kyllä tunnistaa sen.

Mikähän olisi seuraava liike? Luovuttaa ja antaa koiran syödä paskaa? Vaihtaa taktiikkaa ja alkaa palkita sitä kakan vieressä olemisesta ilman syömäaikeita? Kohta 2,5 -vuotias Polkka on unohtanut oikeastaan kaiken muun pentupöllöilyn, millähän me päästäisiin tästä viimeisestä eroon?

7 kommenttia:

Terhi, Kakka-Dexter ja Jetro kirjoitti...

Meillä on niin sama juttu Dexterin kanssa, mutta se syö onneksi vain jäätyneitä kakkojaan ja kaivaa niitä lumen alta. Se on tosin ihan tarpeeksi rasittavaa... Täytyypä kokeilla tuota sitruunapantaa, jos se auttaisi.

Riik kirjoitti...

Jee, vertaistukea. "Kiva" kuulla, ettei Polkka ole ainoa laatuaan...

Anonyymi kirjoitti...

Hei Riikkis, mielenkiintoinen ja hankala ongelma! Ohessa linkki,
http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/06/rapport0206.pdf, missä on käsitelty asiaa. Kaikki mitä olet jo tehnyt on jo mainittu, ja suurin osa syistä eivät tunnu sopivan Polkalle. Haima ongelmat nousivat myös esiin mahdollisina syinä, selviää verikokeelle. Keskustelupalstoilla ilmeni D-vitamiinin puute, ja kalanmaksaöljy hyvän lääkkeenä siihen. Leo syönyt sitä kuurin tallissa kun hevoset saivat sitä syksyllä ja se rakasti sitä, ja ei edes syö hevosen lantaa tällä hetkellä.
Terv. Cecilia ja Leo

Riik kirjoitti...

Mielenkiintoinen artikkeli! Kunpa kouluruotsini ei olisi unohtunut niin pahasti...

Polkka saa lohta useamman kerran viikossa, siinä kai pitäisi olla d-vitamiinia? Kalanmaksaöljy olisi kyllä mukavan helppo ratkaisu ongelmaan. Onko koirille ja hevosille oma versio, vai käykö joku tavallinen Möller? Toivottavasta Polkan kakanhimo ei johdu haiman vajaatoiminnasta, se olisi tosi kurjaa :/

Anonyymi kirjoitti...

Ostin kalamaksaölyn Agrimarketista, 5l kanisteri, on ehkä vähän ylimitoitettu koira käyttöön. Ihan tavallinen Mölleri on varmasti ihan hyvä. Ostin myös samasta paikasta koirien omegaöljyä, lähinnä Stitchiä ajatellen, sillä kun on sydänvaivoja. Se on kuitenkin ainoa koirista joka kieltätyy syömästä sitä. Cecilia

Terhi, dee ja jii kirjoitti...

Paljonko mölleriä annat Leolle? Itse olen antanut sitä myös silloin tällöin ruuan kanssa. Ehkä pitäisi antaa enemmän tai säännöllisemmin...

Anonyymi kirjoitti...

Annoin pari ruokalusikallista noin kuukauden verran. Nyt kun katsoin "oikeita" annostuksia netistä niin siellä oli jopa sanottu että se voisi olla vaarallista koska liian korkeat A-vitamiini pitoisuudet ovat pahasta. Varmasti näin, mutta kuuriluonteisena ei varmaankaan niin käy ihan heti. Leon turkki on hieno ja se näyttää muutenkin hyväkuntoiselta. Cecilia