Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

Ruuti ja Papu.

Olin jo päättänyt ettei meille tule enää mäyräkoiraa. Ruutin kuvioihin tulon jälkeen joudun ehkä syömään sanani. Sitten joskus. En ole kovin vakuuttunut mäyräkoirien terveydestä (lähinnä selkien tilanteesta) ja minun silmääni koirista jalostetaan entistä pidempiä. Minulle kelpaisi lyhyempi ja isommalla maavaralla varustettu mäykky. Sillä muuten saattaisi tehdä jotakin agilityradoillakin?

Ann-Marin Ruuti on aivan uskomattoman mahtava pentu! Hurjan suloinen, reipas ja fiksukin. Papu ei ole vielä aivan vakuuttunut uuden toimiskoirakollegansa hyödyllisyydestä, ei vaikka Ruuti tarjoaa mummolle pienen siivun päiväruoastaan. Ensimmäisellä kerralla Papu ei edes koskenut tarjottuun ruokaan - liotettuja nappuloita kermaviilillä, hyi saakeli! Mummon mielestä nappuloiden kuuluu olla rapsakoita.

Varo Ruuti, meillä on suunnitelmia sinun varalle! Ainakin pentutottista ja vähän agilityä. Ja keväällä aloitetaan mejä-treenit. Ai niin ja ensimmäiset pentunäyttelytkin on jo katsottu.