Polkan tahtiin

Laiska viikko

2012-01-28T08:56:00.007+01:00

Polkka palvoo takkatulta.

Meidän viikko on ollut ennätyslaiska. Kylmät ja pimeät illat eivät varsinaisesti innosta lenkkeilyyn. 45 minuutin remmilenkistä tulee huono omatunto, mutta toisaalta koiria ei huvita talsia narun jatkeena yhtään sen kauempaa. Ollaankin täytelty ahkerasti Kongeja ja yritetty keksiä muuta tekemistä. Toivottavasti kevään tullen meillä ei asusta neljä laiskaa paksukaista!

Lenkiltä tullessa Polkka parkkeeraa suoraa päätä takan eteen ja tuijottaa sekä luukkua, että meitä. Palvelusväki, tulet takkaan! Sytytän takan ja raahaan koirapedit siihen eteen. Hetken kuluttua koko orkesteri on kerääntynyt paikalle palvomaan tuota ihanaa lämmöntuojaa. Polkka on kaikista huvittavin - se istuu takan edessä naama lähellä luukkua ja pitää silmiä kiinni.

Läheisyys lämmittää, syksyn riitapukareitakin.

Eilen sentään saatiin jotakin aikaiseksi. Lähdin töistä vähän aiemmin ja ennätettiin talsia Suvin ja koiralauman kanssa metsässä melkein puolitoista tuntia ennen pimeän tuloa. Metsäautotie oli aurattu, varmaankin puunkorjuutöiden vuoksi. Sitähän käveli oikein ilokseen! Polkka keskittyi lähinnä syömään lunta, siitä on tullut sen ykköshuvi. Oltiin takaisin autoilla viideltä, eikä vieläkään ollut aivan säkkipimeää. Sieltä se kevät tulee!

Nyt tänne se ruokakuppi!

On pakkasista jotain iloakin, sain pakastimen sulatettua (sellainen kätevä huurtumattomaksi mainostettu malli!). Koirilla oli onnenpäivä, sillä pakastimesta löytyi kaikenlaista unohdettua. Ne söivät iltaruoaksi lehtipihvit. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että esimerkiksi Kennelrehun raaka lohi katoaa kupista nopeammin kuin lehtipihvi...

Hyytymisiä

2012-01-25T15:00:00.010+01:00

Elohopea painui tällä viikolla alle -10 asteeseen. Polkka oli kakkaamatta tasan kaksi vuorokautta - eihän sitä nyt vaan tarkene pyllistyä hoitamaan asiat. Tänään jäi agi-treenit väliin, ei mitään järkeä mennä ulkokylmään maneesiin rehkimään -13 asteen pakkasessa. Tuskin tekee koiran fysiikalle kovin hyvää? Pienellä kävelylenkillä käytiin ja sen jälkeen apina asettui nenä kiinni takkaan.

Papu lenkkeili Ruuti-mäykyn kanssa vartin verran tassuja nostellen. Ehkä me mennään kaikki talviunille ja herätään kevätauringon paistaessa?

Talven ekat uinnit

2012-01-21T19:05:00.009+01:00

Afrikkalaiset odottavat omaa vuoroa.

Käytiin perjantaina Suvin ja Teemun kanssa uittamassa koiria Hyvinkäällä koirakylpylässä. Se on vaan aina yhtä hauskaa! Uimavuoron aloittivat seniori-Sini ja pentu-Otti, joita uittaja opasti alkuun. Myöhemmin seuraan liittyivät afrikkalaiset ja Bro. Otilla meni alkuun vähän räpiköinniksi (pentu ei ollut uinut koskaan aiemmin), mutta aika nopeasti se alkoi uida rauhallisesti ja melkoisella vauhdilla muuten!

Polkka oli vähän nihkeällä tuulella ja meni veteen hitaasti nyrpeän näköisenä ja tassulla vettä kokeillen. Koska pinkkiä kylpyankkaa ei saanut takaisin sohimalla, apina luovutti ja laskeutui uimasille. Suvi kuvasi Polkasta uimavideon. Kuten videosta näkyy, koiralla on hyvän rauhallinen uimatyyli.

Pinkin kylpyankan pelastus.

Puolen tunnin uima-aika kului tosi nopeasti loppuun, tosin olihan meillä viisi uitettavaa koiraakin. Vaikka puoli tuntia kuulostaa aika lyhyeltä ajalta, koirat väsähtävät siinä aika tehokkaasti. Uinnin jälkeen kuivateltiin ja sain jopa kuivattua Polkkaa föönillä. Viime talvena se hyppeli föönin nähdessään karkuun ja jouduttiin menemään ihan vaan pyyhkeiden avulla.

Afrikkalaiset näyttivät uinnin jälkeen nyrpeää naamaa ja tärisivät. Polkalla ja Daralla onkin ehdotus kylpylän omistajalle: hanki meitä viluisia varten koirasauna. Siellä voisi lämmitellä uinnin jälkeen.

Paimenet uimasilla.

Tuplasuoritus: Dara ja Otti.

Menivät törkeästi kastelemaan pienen afrikkalaisen.

Uimakoppinaapurit.

Sun ystäväsi omasi

2012-01-19T19:28:00.002+01:00

Puruluut syödään aina vierekkäin.

Olen miettinyt jo pidempään kirjoittamista Polkan ja Maissin väleistä. On sellainen olo, että jos iloitsee hyvästä tilanteesta, tulee takapakkia. Mutta ei kai se aina niin mene?

Koirilla oli syksyllä pientä kahnausta keskenään. Polkka murisi usein ohi kulkevalle Maissille ja tilanne kulminoitui kahakkaan omalla pihalla - Maissi sai muutaman hampaanreiän ja isot henkiset arvet. Makkara ei uskaltanut tulla kahteen viikkoon pimeällä omalle pihalle samaan aikaan Polkan kanssa. Jos pakotin, se yritti ryömiä portin alta karkuun. Maissi on ollut aina vähän neuroottinen ja tappelu omassa laumassa oli aivan liikaa sen päänupille. Henkiset arvet paranivat kuitenkin samaa vauhtia hampaanreikien kanssa ja tilanne tasapainottui.

Kahakan jälkeen Polkka pudotettiin laumassa selkeämmin omalle paikalleen. Se ei saanut viikkoon mitään huomiota meiltä ihmisiltä ja senkin jälkeen mäykyt huomioidaan aina ensin. Mäykyt saavat ruoan ja kaikki herkut ensin ja pääsevät ulkoa sisälle ensin. Etuileva Polkka palautetaan jonon hännille. Kun koko porukka katsoo sohvalla telkkaria, on Polkka usein lattialla omalla pedillään. Okei, välillä sekin pääsee kainaloon. Mutta jos koko jengi ei mahdu sohvalle, on Polkka aina se joka väistää lattialle.

Parhaaseen petiin kannattaa jonottaa.

Tiedä sitten johtuiko kurinpalautuksesta vai mistä, mutta kahakka ei ole toistunut. Polkka on ehkä kerran tai kaksi murahtanut viereen kampeavalle mäykylle. Se haluaa selvästi pitää vähän etäisyyttä ja omaa rauhaa muihin, paitsi silloin kun hänelle itselleen sopii tunkea muiden viereen. Silloin läheisyys kelpaa kyllä. Tosi reilu kaveri!

Jännä juttu, mutta Maissi ja Polkka ovat aina syöneet puruluut vierekkäin samalla matolla. Sieltä ei ole kertaakaan kuulunut murinaa. Oikeilla luilla en uskaltaisi edes testata, niistä Maissi menee niin sekaisin, että vahtii hampaat irvessä koko pihaa (tai muuta luunsyöntipaikkaa) kaksi päivää...

Hurtan fleecetakit hyvässä alennuksessa!

2012-01-16T19:14:00.003+01:00

Käypä takki syksy- ja kevätkeleihin.

Peten koiratarvikkeelta kuului tänään erityisen hyviä uutisia: Hurtan oranssit fleecepusakat ovat -70 % alennuksessa. Alennus koskee vip-asiakkaita, mutta sellaiseksi pääsee rekisteröitymällä sivustolle. Sen jälkeen sisään kirjautumalla klikkaa tarjoukset auki ja sieltä se löytyy. Takille jää hintaa koosta riippuen noin 18-20 € mikä on aivan käsittämättömän vähän.

Tilasin Polkalle 65 cm kokoisen pusakan (kuvassa oleva punainen on kokoa 60 cm ja saisi olla aavistuksen pidempi) ja Maissille mäykkykoon 42 cm sekä yhtä isomman eli 45 cm. Toisen on pakko olla sopiva, palautan epäsopivan tai sitten nihkeästi ulkoileva Papu saa taas yhden takin lisää.

On lunta tulvillaan...

2012-01-15T20:19:00.005+01:00

Pakkanen vetää afrikkalaisen vakavaksi.

Tällä viikolla tuli talvi oikein toden teolla. Lumityöt sai tehdä kolmena iltana ja pakkanenkin paukutteli viikonlopun noin -10 asteen lukemissa. Caddyn ovet jäätyivät kiinni heti alkuviikosta. Ensin kuskin ovi, sitten kaksi takaovea. Tänä aamuna vain pelkääjän paikan ovi aukesi. Lopulta auto pääsi sulamaan lämpimään autotalliin ja ovien tiivisteet ja lukkojen kielekkeet saivat jonkun sortin käsittelyn (älkää kysykö siitä enempää, istuin sisällä lämpimässä juomassa teetä).

Miten niin pitkät sääret?

Polkka on kyllästynyt lumeen ja pakkaseen jo nyt. Viikonlopun lenkkeily ei mennyt aivan putkeen. Eilen käveltiin metsässä puolitoista tuntia Suvin porukan kanssa. Metsäautotietä ei oltu aurattu, siellä oli ainoastaan auton renkaan jäljet. Polkka kipsutteli hapan ilme naamalla auton urassa kuin joku sirkusponi. Ei tainnut ottaa yhtään laukka-askelta koko lenkin aikana. Yhtä vaikeaa oli lajitoveri Daralla, kun taas paimenet kirmasivat lumesta välittämättä. Maissi olisi ehkä kirmannut, mutta maavara tuli matalalla vastaan.

Tänään käytiin treeniksellä Ruuti-mäykyn kanssa. Polkka teki valmiiksi pystytettyä rataa (hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, kepit, a, putki, puomi. Innostus oli kohdallaan ja työnteko näytti hyvältä. Koira on ollut lomalla reilun kuukauden juoksun, treenitauon ja oman sairasteluni vuoksi. Ensi viikolla pitäisi mennä taas treeneihin ja onneksi koiralla näyttää olevan into päällä. Mäykyt tekivät muutamaa estettä, Maissilla oli hirveä meno päällä ja Ruuti-mäykky paineli putkea tosi reippaasti.

Treenin jälkeen käytiin remmilenkillä. Polkka kinkkasi kolmella jalalla ja jopa Maissin varpaita palelsi. Kyllä ne viime talvena kestivät pakkasta paremmin, eihän tällainen kymmenen astetta ole yhtään mitään! Ehkä näin äkkiä tullut totaalitalvi vaan hyydyttää koirat?

Maissi sai vihdoinkin talvitakin! Pompan takit ovat helmoista sille liian pitkiä (kun selän pituus riittää niin helmat viistävät maata) ja Hurtan mäykkykoko (42) ei mene edes päästä läpi. Make taitaakin olla vähän suurikokoinen mäyräkoira... Suvi pelasti tilanteen ja ompeli makkaralle talvitakin. Ihan mahtavaa, isot kiitokset takista! Maissi ei ole palellut aiempina talvina ollenkaan, mutta ilmeisesti ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja 9,5 -vuotiaan koiran pakkasenkestävyys ei ole enää samanlainen kuin nuoren.

Kun tarpeeksi kauan tuijotan, niin ihana lämmittävä tuli syttyy.

Aktivointileluja

2012-01-12T13:18:00.006+01:00

Onkohan näitä vähän päässyt kertymään?

Olen toista päivää flunssan kaatamana sängyn pohjalla. Koirat malttavat torkkua iltapäivään, mutta sen jälkeen alkaa lenkille painostaminen. Joku naama tuijottaa jatkuvasti sängyn laidalla ja häntä heiluu kysyvästi. Joo, yleensä omistajan vapaapäivä tarkoittaa aktiviteettia, mutta ei nyt.

Aloin kaivella kaapista aktivointileluja ja päätin tehdä inventaarion. Yllätyin itsekin läjän suuruudesta, kuka lie nuo kaikki haalinut? Osa on vieläpä lainassa Hertta-airiksella, kasasta puuttuu yksi lautapeli ja ainakin kaksi aktivointilelua.

Tungin nakinpaloja kolmeen leluun ja sain ostettua itselleni yli puoli tuntia nukkuma-aikaa.

Ergonominen työasento.

Lelukasan ehdotonta kärkeä on Kongin lelut. Tavalliset Kongit tosin ovat aivan liian helppoja, ne täytetäänkin jauhelihalla ja laitetaan pakastimeen. Koirat saavat iltaruoalla aavistuksen vähemmän lihaa ja myöhemmin illalla vielä Kongit työstettäväksi. Kaikki kolme rakastavat ruoan kaivamista lelun sisältä! Tosin kyllä Kongitkin saavat osumaa ajan kuluessa ja niistä alkaa irrota paloja. Mutta lelut kestävän useamman vuoden jopa tällä kulutuksella! Pyöreän mallinen Kong toimii lihapullilla ja juustojämillä.

Kongin uutuudet Leo ja Mike ovat nekin toimivia, onpa leluille rustattu oma videokin. Hauskan videosta tekee tietenkin se, että vauhdikkain leikkijä on rhodesiankoira! Toisin kuin videossa tungen itse leluihin aina muutaman ison herkun, eli ne saa tyhjäksi vain rauhoittumalla ja nuolemalla eikä ympäriinsä viskomalla. Aktivointilelut ovatkin meillä ehkä sellainen illan rauhoittumisrituaali, eikä kierrosten nostatus.

Tosi kestäviä ovat myös Everlastingin lelut (kuvassa oranssi ja sininen möhkäle sekä vihreä pallo). Ne ovat niin tiukkaa lateksia, ettei niihin tule juuri hampaan jälkiäkään. Kongien tapaan nämäkin lelut saa pestä tiskikoneessa. Ei ole tosin ollut tarvetta, lelut nuollaan puhtaaksi muutenkin. Oranssissa ja sinisessä Everlastingissa oli ostettaessa jotkut niihin suunnitellut keksit kiinni, mutta pidempiaikainen ilo on vaikka nakinpaloista tai juustosiivuista.

Aika amerikkalainen video löytyy näistäkin leluista.

Makkara NIIN osaa nää hommat.

Hauskoja leluja on myös Busy Buddyllä (violetit ufo ja sen vieressä oleva orava). Tuoteperheeseen kuuluu myös pullo, joka on ollut meillä ainoa liian vaativa aktivointilelu (missähän koko pullo muuten mahtaa olla?). Kolmesta koirasta yksikään ei hoksannut, miten namit saa ulos. Polkka teki kaikkensa, heitteli pulloa jopa ikkunoihin... Mahtavan hauska Video opastaa aktivointipullon toiminnasta. Ja oravillekin on omistettu oma video.

Punainen Dog Pyramid on käytössä tosi harvoin. Sen kanssa askartelu menee sen sortin paiskomiseksi, että lelu sopii parhaiten kesällä ulos nurmikolle. Lautapelit ovat tosi hauskoja, mutta koirat oppivat niiden logiikan jo muutamasta kerrasta, eikä peli tarjoa enää haastetta. Innokkaasti sillä halutaan silti pelata.

Ylimmässä kuvassa näkyvät pinkki ja vihreä luun mallinen aktivointilelu on edelleen käyttämättä. Ystävän mäykyt hajottivat omansa atomeiksi jo ensimmäisellä leikkikerralla! Terveisiä vaan sille tarvikemyyjälle Messarissa, joka vakuutit että nämä lelut ovat erittäin kestäviä!

Mummo on vanha kettu näissä jutuissa.

Kakka ja sitruuna

2012-01-11T18:27:00.003+01:00

Vauhdilla kohti ruskeaa kasaa.

Polkka on syönyt paskaa niin kauan kuin muistan. Kaikki koirat (kai?) syövät hevosenkakkaa ja jäniksenpapanoita, mutta Polkka on erikoistunut koiranpaskaan. Tai oikeastaan ihan kaikkeen paskaan. Heppamunkit ja jänispastillit olisivat vielä ihan ok, mutta koiranpaskan syöminen käy omaan hermoon tosi pahasti.

Pentuna Polkka pyörähti kakattuaan ympäri ja vetäisi lämpimäiset kitusiinsa. Kun mäykyt kyykistyivät kakalle, apina tunki kielen alle ja jäi odottamaan. Kotona yksin ollessaan se kävi kakalla ja söi osan tuotoksesta ja heitteli loput pitkin aitauksen seiniä. Kuvottavaa, eikö? Pennut ovat pentuja, ajattelin ja toivoin että hullutus menisi ohi. Neljästä aiemmasta koirasta muuten kukaan ei ole koskaan syönyt paskaa, Polkka on ensimmäinen laatuaan.

Yritin etsiä neuvoja paskansyönnin kitkemiseen. Mikään kieltäminen, edes totaalisten raivareiden saaminen ei auttanut. Polkan mielestä kakka oli niin hyvää, että siitä kannattaa ottaa vähän huutia. Erilaiset artikkelit väittivät ongelmaa esiintyvän elämäänsä kyllästyneillä kennelkoirilla. Polkkapa ei ollut sellainen. Avuliaat ihmiset kertoivat ananaksen ja lehmänmahan auttavan. Ei toiminut tosiammattilaisella. Eläinkaupasta minulle myytiin jotakin jauhetta, joka saa koiran lopettamaan paskan himoitsemisen. Ehkei tarvitse kertoa, että lähinnä merilevää ja yrttejä sisältänyt 20 € hintainen purnukka ei tuottanut tulosta.

Kakansyönti on jollain tapaa kausittaista, nuorempana se paheni aina uhmakauden alkaessa. Olen huomannut myös talven innostavan koiraa tähän älyttömyyteen, jäätyneet kakat tuntuvat inspiroivan sitä suunnattomasti. Kokeilin päällystää kakkoja kaikella pahan makuisella. Tabasco tai wasabi eivät tuottaneet tulosta, vaan maustettu kakka maistui entistä paremmin.

Vuosi sitten jouluna keksin vuokrata kauko-ohjattavan sitruunapannan. Jätin pihaan osuneet mäykyn kakat tarkoituksella siivoamatta ja menin sivummalle odottamaan. Koira meni heti herkuttelemaan ja suorastaan loikkasi ilmaan pannan suhahtaessa. Neljä kertaa se yritti ennen kuin uskoi: kakka oli pilalla ja se hyökkäsi pienen afrikkalaisen kimppuun kauhealla sitruunalla. Kahden viikon pantakuuri tuotti tulosta ja kakkaharrastus väheni aivan olemattomiin.

Kunnes talven tullessa tänä vuonna apina keksi elvyttää hienon harrastuksensa. Kakka maistuu taas erityisen hyvälle! Hain joululoman kunniaksi sitruunapannan lainaan ja elukka muisti hyvin äkkiä, ettei kakkoja kuulu syödä. Se lopetti harrastuksen omassa pihassa, mutta jatkoi lenkillä. Otin pannan mukaan myös lenkille.

Loppujen lopuksi Polkka oppi kakan nähdessään kokeilemaan tassulla, onko kakka sitruunahyökkäyksen tekevää laatua! Koira sorkkii kakkakasaa varovasti tassulla ja jos sitruunaa ei tule niin syömähommiin. Polkkahan ei todellakaan ole mikään tyhmä koira - viime viikolla se (vihdoin) tajusi yhdistää pannan ja sitruunahyökkäyksen toisiinsa. Kakkaa voi syödä ilman pantaa ja pannan kanssa täytyy hillitä himonsa. Eikä koiraa huijata millä tahansa pannalla, sitruunapanta haisee aina sen verran sitruunalle että koira kyllä tunnistaa sen.

Mikähän olisi seuraava liike? Luovuttaa ja antaa koiran syödä paskaa? Vaihtaa taktiikkaa ja alkaa palkita sitä kakan vieressä olemisesta ilman syömäaikeita? Kohta 2,5 -vuotias Polkka on unohtanut oikeastaan kaiken muun pentupöllöilyn, millähän me päästäisiin tästä viimeisestä eroon?

Ja sitten tuli talvi

2012-01-08T19:44:00.007+01:00

Huuruiset tunnelmat.

Lähdettiin tänään lenkille Ruutin porukan kanssa. Luin aamulla lehdestä sääennusteen -9 astetta ja päätin laittaa Polkan lisäksi myös Papulle takin. Puolessa matkassa huomasin auton mittarin lukeman -15 ja tajusin heti, että oli virhe ottaa mummokoira matkaan mukaan. Polkka esitti paksussa Pompassaan kaltoinkohdeltua afrikkalaista ja juoksi vaikean näköisesti kolmella jalalla. Ja kyllä nuo oikean talven lukemat nipistelivät myös meidän ihmisten kasvoja!

Papu liftasi kyytiin.

Lopulta Papu matkasi melkein koko lenkin kainalossa ja lenkki kutistui muutenkin ajateltua lyhyemmäksi. Yritin saada talvisia valokuvia, mutta sekä kuvattavat että kuvaajan sormet jäätyivät ja lopuksi kamerakin kieltäytyi enää tarkentamasta. Tunnin verran kuitenkin sinniteltiin oudokseltaan aivan hirveän kylmältä tuntuneessa pakkasessa. Sen jälkeen äkkiä kotiin keittämään teetä ja laittamaan takkaan tulet!

Ihana talvimaisema.

Kasa mäyriäisiä.

Pentuhyökkäys.

Kas kummaa: miehet mukana lenkillä!

Yrittänyttä ei laiteta

2012-01-05T09:53:00.000+01:00

Mahdun kyllä mäyräkoirien petiin, katsokaa vaikka!

Maastonakit lenkillä

2012-01-03T16:21:00.008+01:00

Yksi korkea ja kolme matalaa.

Oltiin tänään lenkillä Ann-Marin ja Ruutin kanssa. Lomalaisen luksusta, tehdä lenkki valoisan aikaan! Papukin pääsi vaihteeksi mukaan. Ensi kuussa 14 vuotta täyttävä mummokoira kyllä jaksaa lenkkeillä, mutta narussa se ei suostu kulkemaan ja irtipidon kanssa on vähän niin ja näin - se kun ei enää kuule tai sitten jaksa välittää mistään luoksetulokutsuista. Aukealla paikalla homma kuitenkin menee ja mummonhan saa melkein juoksemalla kiinni tarpeen vaatiessa... Hyvä kunto sillä edelleen on, tunnin lenkki meni aivan tuosta vain ja mummeli laukkasi koko ajan nuorison mukana.

Tänne!

Hullua rallia vetävää Polkkaa sai vähän tarkkailla, ettei se olisi juossut pikkuista Ruutia kumoon. Polkan käsitys hauskasta leikistä "juokse lujaa ja taklaa", ei ehkä ihan toimi pikkuisten pentujen kanssa. Taklauskielto meni ihan hyvin jakeluun ja koirat tyytyivät juoksemaan peräkkäin. Ihanaa kun on talvi ja lunta!

Äly ja Väläys.

Hampaaton ekaluokkalainen ja harmaa mummo.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Väsyhän siitä rallista tuli!

Vuosi vaihtui

2012-01-01T18:15:00.003+01:00

Maissia pelottaa, Antti lohduttaa.

Vuosi vaihtui uuteen ja sain vihdoinkin lunta ja pakkasta! On niin mahtavaa, ettei tarvitse pestä rapaisia tassuja ja imuroida silti joka päivä hiekkaa lattioilta. Kai tammikuussa voi jo olettaakin olevan talvista?

Paukkuarka Maissi selvisi vuoden vaihteen räiskeestä hyvin. Kaupungissa asuessa jouduin hakemaan sille rauhoittavia. Pommien räjäyttely kesti aina viikon ja aattoiltana koiran hermot olivat jo aivan riekaleina. Täällä maalla naapurit tulittavat vain sallittuna aikana ja sen Maissin hermot vielä kestävät. Käytin koko jengin päivällä lenkillä ja pihapissalla vielä klo 17. Sen jälkeen ne jaksoivatkin pidättää siihen saakka, kun tulitus oli päättynyt. Paitsi Papu, joka tietenkin halusi pihalle juuri pahimman räiskeen aikaan. Eikä välittänyt pommeista tuon taivaallista. Polkkakaan ei reagoi onneksi millään tavalla, mutta oli varmuuden vuoksi sisällä koko pommituksen ajan.

Maissin hermostuminen näkyi vain siinä, että se halusi tulla syliin istumaan kuullessaan ekat pamaukset. Siinä se istui sitten jokusen tunnin, kunnes päätti mennä nukkumaan. Ei siis todellakaan mitään siihen entiseen hermostuneeseen ramppaamiseen verrattuna.

Lumiriehut.

Uuden vuoden päivänä Suvi tuli noutamaan meidän laiskiaiset kunnon lenkille. Aurinko paistoi ja pakkasta oli juuri sopivasti. Polkka-reppana paleli, kun dorka omistaja ei ollut älynnyt laittaa sille kunnollista talvitakkia, vaan jonkun ankean syystakin. Järkyttävä -5 asteen pakkanen sai myös apinan käymään kakalla hankalassa asennossa yksi tassu ilmassa. Näin äkkiäkö se oikea talvi pääsi meiltä unohtumaan?

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-31T11:35:00.002+01:00

Tavoitteellisen koiraharrastamisen blogeissa kuuluu listata menneen vuoden saavutukset ja tehdä suunnitelma tulevalle vuodelle.

Me ei ehkä olla tarpeeksi tavoitteellisia. Parhaita hetkiä menneenä vuonna olivat pitkät metsälenkit koirakavereiden kanssa ja niiden jälkeiset kahvihetket, yhteiset treenisessiot (myös ne ei-niin-putkeen-menneet) ja piknikit näyttelykehän laidalla.

Tulevalle vuodelle toivotaan lisää samanlaista. Lisäksi toivon, että eläkeläismäyräkoirista ja vauhdikkaasta afrikkalaisesta koostuva lauma on kasassa myös vuoden kuluttua. Lisäyksenä yksi oikea tavoite: startata virallisissa agility-kisoissa. Sehän on kiinni lähinnä ohjaajan pään kestävyydestä.

Polkka laumoineen toivottaa hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Pieni suuri afrikkalainen

2011-12-31T11:27:00.004+01:00

Mitäs kaikkea täältä löytyykään?

Postipoika toi perjantaina Zooplussan paketin. Kasa Naturediet-rasioita, 5 kg koirankeksejä ja kaksi koiranpetiä mäykyille. Kuinkas sitten kävikään?

Hei ihan tosi kiva tää Papun uusi peti.

Miten tää nyt tälleen meni?

Vihdoinkin! Peti on tosin jo pilalla, kun afrikanapina kävi siinä...

Joulun sukulaisvisiitti

2011-12-29T10:39:00.012+01:00

Hertalla menee lujaa.

Lähdettiin joulupäivänä ajelemaan Konginkankaalle mummoni luokse. Siellä meitä odottivat myös minun vanhempani juuri neljä kuukautta täyttäneen Hertta-airiksen kanssa. Polkka oli tavannut pennun aiemmin, mutta mäykyt eivät. Vähän siis jännitti Maissin suhtautuminen aavistuksen verran rasavilliin pikkuelukkaan. Stressasin jälleen kerran aivan turhaan, kaikki meni oikein hyvin.

Yhtäkkiä Polkka tuntuu niin vanhalta ja viisaalta...

Keski-Suomessa oli vähän lunta, mutta muuten keli oli yhtä ankea kuin etelämmässäkin. Vierailun loppua kohti sää lauhtui vielä enemmän ja kaikkialla oli aivan järkyttävän liukasta lumen muuttuessa jääksi. Oikeaa talvea siis odotellaan edelleen! Tasan vuosi sitten joulupäivän lenkillä lukemat taisivat olla -28 astetta, nyt +4 astetta. Koirat kyllä tykkäsivät riehua ulkona ja haistella maalaispihan mielenkiintoisia hajuja.

Loppujen lopuksi koirilla meni niin hyvin, että Maissi alkoi leikkiä Hertta-pennun kanssa. Seurasin hommaa sivusta ja mietin, onko kyseessä joku hämäysjuoni pennun kurittamiseen. Mutta ei, kyllä ne ihan nätisti painivat. Toki Maissi ilmoitti omaan kiukkuiseen tapaansa sitten kun riitti, mutta ihan oikeasti se leikki ensimmäistä kertaa tapaamansa pennun kanssa!

Hertta testaa Maissin pennunsietokykyä.

Hertta, Polkka ja Maissi.

Joulun ihme: Maissi leikkii pennun kanssa.

Joulurentoilua, senhän Polkka osaa.

Joo siis yhdessä lämmitetään saunaa.

Mummeli ottaa kaiken ilon irti sukulaisvisiitin tuomasta majoitusedusta.

Ajettiin tiistaina kotiin Kuopion kautta Pasin työkuvioiden vuoksi. Matka olikin melkoinen koettelemus, tielle oli kaatunut puita ja jouduttiin etsimään muutaman kerran oikoreittiä. Aika hurja näky, kun tien varren aukealla kaatuu puita kuin tulitikkuja! Kuopio-Jyväskylä -välillä näytti olevan myös useampi kylä vaikka sähköä. Ja olihan meillä kotonakin sähköt pois puolentoista vuorokauden ajan. Itse siis oltiin se aika kätevästi reissussa.

Kävin Kuopiossa Eläinruokatehdas Lemmikin tehtaanmyymälässä, joka osoittautui oivaksi retkikohteeksi. Kaupan oli erilaisia lihoja ja liha-(puuro)-kasvisseoksia. Hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin ruokakaupoissa, noita tuotteitahan myydään Oscar-nimellä lähes kaikissa marketeissa. Laajamittaiseen shoppailuun en uskaltautunut antautua kodin sähkökatkoksen ja mahdollisen pakastearkun sulamisen vuoksi, joten hankin vain muutamia erilaisia ruokapötköjä (esim. lammas-puuro-kasvis 1,90 €/ kg) ja kauraa koirapuuroa varten. Kaupan palvelu oli ihanan savolaista, sellaista lupsakkaan ystävällistä.

Jouluaatto

2011-12-27T22:41:00.006+01:00

Orkesteri joulupakettien kimpussa.

Meidän joulu oli tänä vuonna hauska yhdistelmä perhettä ja kavereita. Saara tuli meille aattona päivällä ja käytiin koirien kanssa joululenkillä Aulangolla. Aivan hullusti kaupungin puolella siksi, että meidän lähitiet ovat järkyttävän rapaisia vesisateesta johtuen. Pellot ovat täynnä vettä ja ylämetsässä kävelee hirviä. Valittiin siisti ja stressitön vaihtoehto. Nähtiin lenkillä kauniita hevosia ja rannalla loikkinut lumikko. Lenkin jälkeen saunottiin ja mentiin Pasin vanhemmille jouluaterioimaan. Koirat jäivät kotiin siksi aikaa.

Ihan vähän juustoa, jooko?

Kotiin palattua koirat saivat jouluateriaksi maksalaatikkoa. Antti tuli meille viihtymään juustojen, punaviinin, glögin ja lautapelien merkeissä. Pelattiin varmaan kahteen asti yöllä, kunnes luovutettiin ja kömmittiin nukkumaan. Ihan hyvä niin, seuraavana aamuna meitä odotti automatka Keski-Suomeen.

Joulupoksu.

Hyvää joulua!

2011-12-23T20:19:00.005+01:00

Kuva on otettu tasan vuosi sitten, vähän eri sääolosuhteet.

Hyvää joulua, tyypit! Tänään Suvin lauman kanssa koiralenkiltä tullessani mietin, että Polkka on tuonut mukanaan ihania uusia ystäviä. Olen tutustunut vaikka miten moneen mukavaan ihmiseen punaisen paholaisen myötä! Ihanaa joulua teille kaikille, kuin myös niille jotka tätä lukevat ja joita en ole koskaan tavannut. Niin ja tietenkin kaikille teille, keiden kanssa on tunnettu pidempään.

Me vietetään aattoa kotona ja suunnataan sitten Keski-Suomen visiitille. Aion nukkua pitkään ja syödä paljon. Tietenkin myös ulkoilla, vaikka nämä surkeat kelit eivät siihen kannustakaan... Ajattelin toivoa joululahjaksi pakkasta ja lunta.

Joulukuusimäykky.

Mummo vetäytyi talviunille.

Kaksi yötä jouluun on

2011-12-22T20:48:00.003+01:00

Tulkoon joulu, Polkka ja råtta ovat valmiina.

Jouloma on täällä! Menen seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen ja se jos mikä on hyvä joululahja. Itse itselle annettu tosin, ylitöillä ja muutamalla vuosilomapäivällä ansaittu. Kaksi viikkoa lomaa, eikä juuri mitään suunnitelmia. Kuulostaa rentouttavalta.

Pasi ilmoitti säälivänsä koiria, koska ne raukat saavat joka joulu täsmälleen saman joululahjan: paketoidun possunkorvan. Ne avaavat paketin itse ja syövät lahjan. Papu saa tänä jouluna saman lahjan neljännentoista kerran. Oikeasti koirat saavat joka vuosi Messari-tuliaisina kaikenlaista, mutta en koskaan jaksa paketoida niille muuta kuin possunkorvat. Laiska minä. Oikeasti pakettivuoresta voisi tulla kahina, eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Löysin vaatehuonetta siivotessa (joskus tavaroiden järjestelystä on konkreettista hyötyä!) vuosi sitten Messarista hankitun koiranlelun. Pitkä pehmomäyräkoira kelpasi Polkalle ja siivousseuraksi yläkertaan tullut Poksu piehtaroi tyytyväisenä karvalankamatolla uusi lelu suussa. Ja jätti sen taktisesti yläkertaan, mäykythän eivät pääse sinne ilman kantamista.

Innostuin hankkimaan vielä muutamia muitakin lahjuksia koirille, vaikka eivät jouluksi ennätäkään. Papu sai vihdoinkin uuden fifipedin Polkan pentuna repimän tilalle. Zooplussalta löytyi hyvä valikoima petejä kohtuuhintaan. Nyt odotellaankin postipoikaa tuomaan kaksi uutta petiä, ruokaa ja keksejä. Onhan meillä lomalaisilla aikaa kytätä!

Nenäpunkkiepäilys osoittautui muuten todeksi viimeistään tiistaina, kun koirat oli lääkitty edellisenä päivänä ja alkoivat jokainen vetää henkeä sisäänpäin (ns. reverse sneezing). Lääkäri sanoi, että oireet saattavat ensin pahentua, koska kuolleet punkit putoavat nenästä. No ei olla nähty kuolleita punkkeja, mutta keskiviikon jälkeen kukaan ei ole enää niiskuttanut tai vetänyt henkeä sisäänpäin. Hyvä niin.

Niisk niisk

2011-12-19T21:26:00.002+01:00

Nokkaa kutittaa!

Maissi alkoi vetää henkeä sisäänpäin viime viikolla, sai ns. reverse sneezing -kohtauksia. Epäilykset nenäpunkkitartunnasta heräsivät viimeistään sunnuntaina, kun koko orkesteri alkoi niiskuttaa. Kuonot kutisivat ja niistä valui kirkasta nestettä.

Koko episodi alkoi ketuttaa jo siinä vaiheessa, kun varasin aikaa eläinkäärille. Klinikalla puhelimeen vastannut tyyppi ei tiennyt a) oliko kyseiseen vaivaan reseptivapaita lääkkeitä ja b) riittääkö että tuon vain yhden koiran "tutkittavaksi". Heittomerkeissä ihan vain siksi, että lääke määrätään oireiden perusteella, koska koiran nenästä on niin hankala saada näytettä. Ei ehkä tarvitse mainita, etten olisi todellakaan kuskannut kolmea koiraa paikalle.

Lisäksi koiran tuominen klinikalle oli tärkeää siksi, että lääkäri voi sitten antaa sen lääkkeen. Onhan se todella haastavaa pipetoida nesteampulli koiran niskaan ja tein sen kahdelle kotiin jääneelle kaverillekin! Joskus, ihan vain joskus ikävöin vanhoja kunnon kunnaneläinlääkäreitä, jotka soittivat pikkuvaivojen reseptejä apteekkiin.

Loppujen lopuksi Polkan yleistutkimus ja nenäpunkkidiagnoosi plus lääkkeet (niskaan kaksi kestaa kuukauden välein tyhjennettävä Advocate-ampulli) kolmelle koiralle maksoivat 143 euroa ja summasta oli vielä vähennetty koirakerhon alennus. Vakuutuksen jälkeen maksettavaa jäi 80 euroa. Oli siinä loishäädöllä hintaa!

Olin tosi kypsynyt koko lääkärikeikkaan ja rahanmenoon, kunnes näin naisen tuovan koiran tutkimushuoneeseen ja tulevan hetken kuluttua totaalisen murtuneena itkien ulos pelkän hihnan kanssa. Olisin halunnut mennä halaamaan naista, mutten kehdannut. Loppujen lopuksi oma lääkärikeikka oli aivan mahdottoman hyvä, tultiinhan me sentään kotiin koko orkesterin voimin. Oli ehkä vähän kallis loishäätö, mutta mitä siitä.

Pikkujoulut

2011-12-18T20:55:00.006+01:00

Piparkakkutalokisan voittaja: Piparikennel.

Vietettiin lauantaina pikkujouluja. Jotenkin kummassa lauantaina satoi ihan vähän luntakin, ehkä meidän pikkujoulujen kunniaksi? Yöllä sade oli vaihtunut vedeksi, kuinkas muuten. Epäjouluisesta kelistä huolimatta pikkujoulujen tunnelma oli kohdillaan - olihan ohjelmassa suuri piparitalokilpailu! Loppujen lopuksi minun ja Saaran Piparikennel valittiin kisan voittajaksi. Ja onhan se hieno! Polkka luo taloon sen verran pitkiä katseita, että varmuuden vuoksi taideteos on turvassa takan päällä...

Varastan ihan kohta jotakin, sanoo Polkka.

Vaikka miten siivosin juhlien jälkeen kaiken varastettavaksi kelpaavan pois pöydiltä, löytyi aamulla koirasohvalta pussi Marianneja. Pussia ei oltu avattu, jemmattu vain koristetyynyjen väliin. Kleptomaanikko itse istui turvallisen välimatkan päässä mielistelevä hymy naamalla.

Todellinen hot dog.

Housumasis

2011-12-16T10:08:00.003+01:00

Ei oo helppoo.

Polkka aloitti juoksunsa maanantaina. Juoksu on järjestyksessään toinen ja väliä edelliseen tuli melko tarkkaan kahdeksan kuukautta. Juoksun tuomat fiilikset ovat masentuneet. Polkkaa ahdistaa käyttää pöksyjä (vaan pakko se on, muuten verta on aivan kaikkialla) ja minun lomasuunnitelmat menivät mönkään. Jään jouluna kahden viikon lomalle ja ajattelin käyttää päivät mihinkäs muuhunkaan kuin omatoimiseen ohjaustekniikoiden treenailuun. Se siitä sitten. Toivottavasti säät edes paranevat, niin päästään tekemään kunnon metsälenkkejä valoisan aikaan.

Polkka sai ennakkoon joululahjaksi kaksi Clean Runin harjoituskirjaa. Agi.fi:n verkkokaupasta saa tilattua tämän viikon loppuun tavarat ilman postikuluja ja pitihän tarjous hyödyntää. Varsinkin tällaiselle aloittelevalle valmiit treenit ja ratapiirrokset ovat oiva apu, en todellakaan osaa suunnitella itse mitään fiksuja treenipätkiä.

Joo varmasti paras lahjani, sanoo Poksu.

Loppujen lopuksi juoksut tulivat ihan hyvään saumaan, meillä on muutenkin kahden viikon treenitauko agilityssä. Toisekseen nuori koira on ollut aika aktiivisessa treenissä (1-3 kertaa viikossa) koko syksyn eli loma tekee sille aivan varmasti hyvää. Eniten pelkään ensimmäisen juoksun kaltaista monen kuukauden valeraskausvelttoutta. Huhtikuussa alkaneen juoksun jälkeen koira alkoi toimia vasta elokuussa. Koko kesä meni siis ihan pieleen harrastamisen tiimoilta. Jospa toinen juoksu sujuisi helpommin!

Mäykkykivaa

2011-12-15T08:42:00.006+01:00

Pentu ja mummo.

Papun toimistokoirakollega Ruuti on ihan mahtava tyyppi. Tai no aamuisin Ruuben on vähän rasittavan riehakas, mutta tokenee siitä päivän mittaan. Omista mäykyistä kumpikaan ei ole ollut yhtä äänekäs kuin Ruuti - se komentaa Papua leikkimään räksyttämällä kimeästi.

Iltapäivällä kakara on parhaimmillaan, se nukkuu suloisena kerällä omalla pedillä tai jonkun sylissä. Ruutin kunniaksi on mainittava myös sisäsiisteys, pentu ei ole pissannut kertaakaan työpaikan lattialle. Papulla ja varsinkin Maissilla sisäsiisteys oli hakusassa melkein vuotiaaksi. Maissia ei varsinkaan haitannut yhtään, mitä persauksista sattui putoamaan lattialle leikin tiimellyksessä.

Eipä taklata mummoa!

Yhtenä päivänä Papu melkein intoutui leikkimään Ruutin kanssa ulkona. Ruutin mielestä Papu on sen paras ystävä ja se rakastaa yli kaiken kollegaansa. Papu taas viihtyisi työpaikallaan varmasti paremmin ilman rasittavaa natiaista, mutta ei se inhoa Ruubenia läheskään yhtä paljon kuin vaikkapa Polkkaa kaksi vuotta sitten...

Lumilenkki

2011-12-12T17:36:00.006+01:00

Jonossa.

Lähestyvä joulu pakotti jouluostoksille sunnuntaina. Sitä ennen juoksutettiin koirista turhat virrat pois. Onnistui, käytiin siis metsälenkillä yhdessä Suvin lauman kanssa. Keli oli pakkasen puolella ja metsässä vähän lunta. Oiva lenkkikeli siis!

Maissi oli mukana tämän kokoonpanon kimppalenkillä nyt toista kertaa ja hyvin meni. Se ei ota enää vapaana ollessaan kierroksia toisista koirista, on kai oppinut ettei kukaan tee sille mitään. Eikä kukaan oikeastaan ole edes kovin kiinnostunut porukan mukana kulkevasta maastomakkarasta. Make köpöttelee itsekseen nuuskien metsän hajuja.

Olisipa sää jaksanut pysyä mukavan talvisena, tänään maanantaina sataa taas vettä ja vähäinen lumi hupenee kovaa vauhtia... Selasin haikeana blogia vuoden taakse, silloin oli jo oikea talvi. Ja kepposteleva koira, heh!

Rhodesialaiset tykittävät paimen kintereillään.

Kuten myös Make Makkara.

Koko jengi samassa kuvassa, ei tosin kauhean edustavasti...

Ei koskaan sohvalla

2011-12-08T21:07:00.005+01:00

Hei hetkinen, Poksmon!

Polkka ei saa tulla sohvalle eikä sänkyyn. Kotona se saa istua kahdessa nojatuolissa ja olla tietenkin koirien omalla sohvalla. Kyläpaikoissa elukan paikka on lattialla. Tai niinhän me kuvitellaan!

Poksmon itse on ratkaissut tämän typerän säännöstön niin, että roikkuu sohvilla, sängyssä ja mukavissa nojatuoleissa takajalat maassa. Kyllä! Siinä voi nukkuakin, tosin joskus tasapaino pettää ja koiraparka rojahtaa lattialle. Mutta eihän silloin oikeasti ole sohvalla, kun kerran takajalat ovat lattialla?

Tässä vaan huolettomana loikoilen.

Saara ja Polkka.

Antakaa nukkua, pliis.

Kuvat on otettu marraskuussa vanhempieni luona. Siellä koiran puolittainen loikominen sohvalla ei haittaa. Sotku on tehty siivottavaksi, sanoo mutsi eikä nipota turhaan. Ihmekös tuo, kotikotona on ollut koiria miltei koko ajan vuodesta 1990 saakka.

Vihdoinkin talvi!

2011-12-06T19:54:00.010+01:00

Eilen illalla alkoi sataa lunta ja sade vain yltyi tänään. Lämpötila pysytteli lähellä nollaa, mutta sade tuli onneksi lumena. Vettä onkin tullut taivaalta nyt seuraavien kuukausien tarpeeksi, jatkossa vain lunta kiitos! Tehtiin päivälenkki Pasin, Saaran ja koirien kanssa. Polkka ja Maissi olivat innoissaan lumesta ja vapaana juoksemisesta. Papu jäi suosiolla kotiin, sitä ei oikein huvita juosta pellolla pehmeässä lumessa.

Polkka muisti viime talven ihastuksensa, ilmaan heitettävät lumipallot! Niitä se sitten jahtasi ja hyppeli pitkin peltoa lumipallojen perään. Maissi nuuski ja kaiveli myyrän koloja. Ihme kyllä se ei ole saanut tänä vuonna yhtään myyrää kiinni ja hengiltä. Ehkä uusi myyräsukupolvi on nopea tai sitten Make makkaran 9,5 vuotta refleksit alkavat hidastua... Yrityksen puutteesta sitä ei ainakaan voi syyttää.

Messari

2011-12-04T19:01:00.003+01:00

Rhodekehän makeimmat koirat.

Olipa vähästressinen Messari - olin paikalla ilman koiraa ja kuljin junalla. Messari on hauska tapahtuma ja siellä näkee tuttuja (vaikka suurimmalle osalle ennättääkin sanoa vain pikaisesti hei), tosin oman koiran kanssa en viihdy siellä erityisen hyvin. Mutta me ollaankin maalaisia!

Rhodesiankoiria oli ilmoitettu molemmille päiville yli 60 kuonoa. Parhaat sijoitukset menivät molempina päivinä ulkomaalaisille tai ulkomailla kasvatetuille koirille. Enkä muutenkaan ollut tuomareiden kanssa aina aivan samaa mieltä järjestyksestä, mutta sellaistahan tämä peli on!

Kaksi päivää meni aivan siivillä koiria katsellessa ja hankintoja tehdessä. Vaikka myyntikojut olivat tällä kertaa pieni pettymys, ne parhaat tarjoukset tuntuivat puuttuvan kokonaan! Hankintalistalla oli fifipeti ja säkki kuivattua naudanmahaa Papulle (kumpaakaan ei löytynyt), säkki koirankeksejä (ei yhtään koirankeksitarjousta!), krokoleluja Polkalle (sitä myyjää ei ollut tänä vuonna!) ja agi.fi -lehden tilaaminen (kyseinen lehti ei ollut edustettuna ollenkaan).

Sen sijaan Maissi sai SadePompan (koko 45 on ihan aavistuksen reilu, mutta se ensin aikomani 41 olisi ollut pieni - terveisiä vaan Nooralle että oikein siis meni!), Polkka ja Maissi uudet hienot aktivointilelut (Anun mäykyt olivat purreet omansa paloiksi saman tien!), possunkorvasiivuja ja katkarapukeksejä Kongeihin, Polkka röhkivän porsaan, Papu purutikkuja sekä kaikki yhdessä epämääräisen kasan näytepusseja erilaisista herkuista ja nappuloista. Ehkei tarvitse mainita, että sain kotiin palatessani iloisen vastaanoton herkkukasseineni.

Ei mikään rhodesiankoiranilma!

2011-11-29T20:28:00.006+01:00

Sohvalla persaus homeessa.

Sunnuntaina oli aivan järkyttävän hirveä ilma. Puolen päivän aikaan alkoi sataa vettä ja iltaa kohti sade muuttui hirveäksi ryöpyksi. Lykkäsin lenkille lähtemistä sateen loppumisen toivossa, mutta lopulta ei auttanut kuin nöyrtyä ja kaivaa goretexit esiin. Polkka oli maatunut omalle sohvalleen, eikä ollut todellakaan lähdössä mihinkään. Siitä on tullut aikuinen ja se osaa tulkita kelit. Ei afrikkalainen lähde vapaaehtoisesti kaatosateeseen!

Me mentäis kyllä mieluummin takaisin sisälle...

Eipä muuta kuin koirille sadekamppeet niskaan ja koko jengi autoon (paitsi Papu, se olisi saanut sydärin jo omilla rappusilla). Laskin lenkkeilyinnon säilyvän parhaana ja koirien puhtaimpana kun ajan metsäautotien varten ja juoksutan orkesterin metsässä. Ensimmäisen puoli tuntia koko jengi hiippaili nyreän näköisenä, mutta sitten ne luovuttivat ja vetivät vähän rallia. Maissi uskaltautui leikkiin mukaan ja ajoi Niron kanssa Polkkaa takaa. Eipä Poksua kyllä kiinni saa, se kipittää hurjaa vauhtia ja tekee ovelia käännöksiä.

Niron aarre: Polkan råtat.

Massiivisen tassupyykin jälkeen porukka veti kupilliset koirapuuroa ja kalkkunaa ja pötkähti kuka minnekin. Näkivät ehkä unta kesästä ja auringosta? Sitä odotellessa, alkaa todellakin mennä hermo tähän kuraan ja tassujen ikuiseen pesemiseen.

Maanantaina Niro lähti takaisin omaan kotiinsa. Talo hiljeni tosi paljon, vaikka Niro olikin rauhallinen pentu. Ei yhtään sellainen hullu höyrypää kuin puolisiskonsa Polkka aikoinaan. Tai sitten Niro oli vaan vieraskorea, eihän Polkkakaan (kuulemma) koskaan sekoillut hoidossa ollessaan...

Perjantain tallijengi

2011-11-28T08:53:00.006+01:00

Leo sekä kyläilijät Niro ja Polkka.

Käytiin perjantaina Leon luona kyläilemässä Polkan ja Niron kanssa. Leota yllättäen jännitti taustajoukkojen kanssa saapuneen Polkan kohtaaminen (yleensä se on toisin päin, Polkka säikähtää alkuun varsinkin russelimummo Stickania) ja peräkammarinpojaksikin nimitelty uros luikki pitkin ratsastuskenttää. Lähdettiin siitä sitten pellolle kävelemään ja siellä kaikki kummastus unohtui - kolme rhodea juoksi rallia minkä tassuistaan pääsivät.

Polkka bongasi siinä rallin tuoksinassa myös valkoisen talviasussa olleen jäniksen ja lähti perään. Pojat eivät ehkä edes huomanneet daaminsa katoamista. Hetken kuluttua punainen metsästäjä saapui reissultaan kieli roikkuen ja suu vaahdossa. Tällä kertaa ei tarvinnut panikoida apinan katoamista, lähellä kun ei ollut mitään teitä.

Käytiin lenkin jälkeen katsomassa ihania pikkuisia vasikoita. Polkka on nähnyt lehmiä ennenkin (ja tyytyi ihmettelyn sijaan pudottamaan kissojen kupin lattialle ja varastamaan niiden ruoat...) mutta Nirolle ammujat olivat uusi kokemus. Rohkeasti pentu paineli navetassa, eikä ollut juurikaan kiinnostunut isoista eläimistä. Polkkaa ensimmäinen kohtaaminen lehmien kanssa aikanaan vähän jännitti, selkeästi lehmät haisevat erilaiselle (pistävälle?) kuin vaikka lampaat tai hevoset.

Voi söpöys!

Illan pimettyä mentiin sisälle juomaan teetä. Koirat pötkähtivät kuka pöydän alle ja kuka koirapedille. Niro varsinkin näytti väsähtäneen elämysrikkaan maalaispäivän jälkeen. Kiitos seurasta Cecilia ja Ellen, oli mukava iltapäivä! Ja Ellenille kiitos valokuvista, oma kamerahan oli kätevästi autossa koko reissun ajan.

Agia ja kaverilenkkiä

2011-11-27T18:22:00.008+01:00

Niro ja Polkka.

Lauantaina paistoi aurinko! En jaksa edes muistaa, kuinka monta päivää on satanut putkeen. Vesisade, kura ja pimeys koettelevat omia hermoja, eivätkä koiratkaan lähde kovin mielellään lenkille kylmään, märkään ja pimeään. Ei, vaikka ne pukisikin sadetakkeihin. Siinä sitä sitten miettii homman mielekkyyttä, kun vetää perässä vastentahtoisia piskejä.

Nelikuonoiseksi venähtänyt lauma.

Mentiin alkuiltapäivästä tekemään pientä agi-treeniä Suvin porukan kanssa. Polkka sai tehdä irtoamistreeniä ensin kolmella aidalla ja siihen lisättiin hiljalleen esteitä. Suvi oli suoran päässä palkkaamassa ja aika nopsaan Polkka hoksasi, että suora kannattaa tykittää niin lujaa kuin tassuista lähtee. Tehtiin myös keppejä niin, että Suvi palkkasi Polkan keppien päässä. Tarkoituksena siis se, että koira pujottelisi vauhdilla itsenäisesti. Lopuksi lähetin Poksun pujottelemaan ns. väärältä puolelta ja se sujui ihan hyvin. Ei mene enää kauaa, kun koira pujottelee kunnolta molemmilta puolilta.

Maissi teki puomia ja putkea. Makkara on aina ihan tohkeissaan, kun pääsee treenikselle mukaan. Ei se juuri mitään osaa, eikä sen kapasiteetti tunnu riittävän juuri minkään opetteluunkaan (sori vaan Maissi) mutta ihan innoissaan se tekee sitä vähää minkä osaa. Lopuksi vielä Niro tuli opettelemaan putkea ja oppikin sen aika nopeasti. Alla muutama Suvin nappaama kuva makkara-agilitystä:

Kun kaikki seitsemän koiraa olivat tehneet oman treeninsä, siirryttiin metsälenkille. Otin Maissinkin mukaan ihan siksi, että ajattelin tehdä lopuksi pienen lenkin ihan omalla porukalla. Maissin epäsosiaalisuus arveluttaa tällaisessa isossa porukassa, eikä se siksi ole lenkkeillyt koskaan Suvin jengin kanssa. Tultiin jostain syystä siihen tulokseen, että voisihan sitä kokeilla. Maissi on kuitenkin parantanut huikeasti muiden koirien kanssa toimeen tulemista ja ärhentelee vain silloin, kun sitä jahdataan tai ahdistellaan.

Lenkkijengi koostui siis kolmesta rhodesta, kahdesta beauceronista, bordercolliesta ja mäykystä. Ja hyvin meni! Käveltiin ehkä puolitoista tuntia ja koirilla oli tosi hauskaa yhdessä. Niro-pentunen kävi mielistelemässä Daraa ja yritti leikittää Ottia. Muutamat ihan hyvät puskalaukat porukka saikin aikaan. Polkka ja Bro vetivät täysillä rapaojassa. Minun ihana prinsessakoirani.

Maissi innostui porukan jatkona olemisesta jopa niin kovasti, että yritti leikittää muita. Harmi vaan kukaan ei oikein ymmärtänyt makkaraa ja se sai tyytyä kipittämään itsekseen. Voi Make Makkara, tarvitsisit ihan selvästi muita mäyräkoiraa puhuvia kavereita!

Kolmen tunnin treeni+lenkki -yhdistelmä oli erittäin toimiva, meillä oli hyvin hiljainen lauantai-ilta. Ja mikäs sen parempaa kuin juoksemisesta ja treenistä uuvahtanut koiralauma?

Sisko ja sen (puoli)veli

2011-11-25T20:27:00.004+01:00

Miten se kehtaa tunkea MUN sohvalle, kysyy Polkka.

Meidän laumamme kasvoi tilapäisesti yhdellä kuonolla! Täällä asustaa pitkän viikonlopun ajan hoitokoira Niro, Polkan puoli vuotta vanha puoliveli. Niro on tosi ihana pentu, vaikkei kovin pikkuinen enää - sillä on kokoa Polkan verran.

Niro saapui meille torstaina illalla. Polkka ilahtui rallikaverista ja riehui Niron kanssa pihalla. Ilme muuttui, kun se tajusi Niron tulevan meille sisälle. Polkan sohvalle ja leikkimään Polkan råtilla. Enää idea ei tuntunutkaan niin hyvältä. Ensimmäisen vuorokauden aikana Niro onkin kohdannut pientä murinaa sekä Polkan, että Maissin kohdalta. Pentu väistää nöyrästi murisijoita ja luovii tiensä väljemmille vesille. Muutenkin se on ihanan kiltti ja kiva koira. Ja osaa pyytää ulos asioille myös vieraassa paikassa.

Miten suloinen!

Olen aivan ihastunut Niroon! Tosin neljä koiraa tuntuu aika paljolta ja yhtäkkiä Polkka vaikuttaa niin ihanan aikuiselta ja rauhalliselta. Meillä taitaa olla pitkä matka seuraavan pennun saapumiseen... Ehkä sitten joskus kun koiranpaikkoja vapautuu eli toivottavasti ei vielä hetkeen.

Mistä hemmetistä näitä koiranpentuja ilmestyy, kysyy Papu.

Hertta

2011-11-21T20:43:00.009+01:00

Pennut on suloisia, kun ne nukkuu.

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä vanhemmillani ja tavattiin ensimmäistä kertaa airispentu Hertta (tällä hetkellä 12 viikkoa). Hertta tuli taloon paikkaamaan Rumban jättämää suurta aukkoa. Rumba lähti syksyllä koirien taivaaseen syövän ja nivelrikon uuvuttamana, vain seitsemän kuukauden iässä. Olen tosi iloinen, että vanhempani halusivat hankkia uuden pennun. Se ei tuo Rumbaa takaisin, mutta tuo taas eloa taloon. Mutta se onkin toinen asia, miten hermot kestää saman vuoden aikana kahta kaikkialle pissaavaa piraijahammasta...

Hertta 12 vkoa.

Siinä missä Rumba oli koko lyhyen elämänsä kiltti, oppivainen ja rauhallinen, tekee Hertta aivan mitä lystää. Pentu lähinnä riehuu itsekseen ja pitää hirveää murinaa leluillensa. Se viihtyy ulkona pitkiä aikoja itsekseen pallo suussa juosten ja muristen. Vetää vaan selkä kyyryssä hepulilaukkaa pitkin pihaa. Tekee se muutakin, ainakin kukkapenkit näyttivät suhteellisen työstetyiltä. Trimmasin siltä pahimmat pentuhaituvat pois ja leikkasin kynnet, tosi kiltisti ärhäkkä pikkupiraija alistui hoitotoimenpiteisiin.

Mistä näitä pentuja oikein tulee?

Polkka ei ollut kovin innoissaan uudesta sukulaistytöstä. Alkuun pihalla kaikki meni hyvin ja Polkka tutustui pentuun ihan hyvällä fiiliksellä, mutta sisällä perskärpänen terävine hampaineen oli jo liikaa. Hertta marssi koko ajan Polkan perässä räksyttämässä, murisemassa ja näykkimässä. Ja kun Polkka yritti komentaa, räksytti pikkunilkki takaisin. Aika peloton tyyppi!

Kiitin itseäni hyvästä päätöksestä jättää mäykyt Antille kotihoitoon viikonlopun ajaksi. Maissi nimittäin olisi varoittanut muutaman kerran ja sen jälkeen rei´ittänyt pikku paskiaisen. Makkaran hermo ei todellakaan kestä tuollaista ahdistelua. Kokeillaan tutustuttaa koiria ehkä sitten, kun pentu on saanut aavistuksen järkeä nuppiin.

Polkka ei tee rasittaville pennuille yhtään mitään, marssii vaan järkyttyneenä ympäriinsä. Tai siis muriseehan se aivan järkyttävän kuuloista murinaa tarpeeksi ahdistuessaan. Pidettiin koiria osa ajasta erillään, välillä Polkka sai koota hermojaan toisessa huoneessa ja liian villiksi käynyt Hertta ottaa päikkärit toisessa. Pentuhan ei todellakaan malttanut nukkua saatuaan uuden "koirakaverin" ja meni ihan ylikierroksilla.

Hei nyt mä en kestä, sanoo Polkka.

Villisti pihaa ympäri pallo suussa.

On se vaan tosi nätti!

Ylväs Polkka ja pikkurimpula Hertta.

Ensilumi

2011-11-20T18:36:00.006+01:00

Lauantaina aamulla herätessämme maa oli valkoinen! Tosin pienen hetken vain, sitten alkoi sataa vettä. Saakeli näitä kelejä, olen niin kyllästynyt pesemään rapaisia tassuja! Tulisi edes muutama aste pakkasta, jos ei voi pukata kunnon talvea. Viime vuonna ensilumi satoi 16.10. ja näihin aikoihin tuli jo ihan kunnon talvi. Aidattu osa pihasta on osittain aivan hirveässä kunnossa salaojaputkien kaivamisen vuoksi ja siellä ravassahan koirat tallustavat. Aina!

Mummo lumessa.

Märän luminen maa ei saanut orkesterilta kovin ihastunutta vastaanottoa. Mummokoira halvaantui rappusille ja Polkka seisoi keskellä pihaa yksi tassu ilmassa ja katsoi minua järkyttyneenä. Maissi on aina yhtä reipas ja juoksi vähän rallia lumessa. Kumma kyllä kukaan ei lähtenyt mukaan hepuliin.

Mun piha on pilalla!

Erityistaitoja: syyllisen lavastaminen

2011-11-15T20:24:00.003+01:00

Mäykyt sen tekivät, en minä.

Kävin lenkiltä tullessa sytyttämässä kynttilän rappusilla olevaan lyhtyyn. Olin pois keittiöstä ehkä puoli minuuttia. Takaisin tullessa minua odotti mielenkiintoinen näky: mäykyt nuuskimassa kiinnostuneina keskellä keittiön lattialla lojuvaa pizzapohjaa (muovitettua, onneksi). Polkka puolestaan istuu ryhdikkäänä takan vieressä omalla tuolillaan aavistuksen mielistelevä ilme naamalla "tsekkaa nyt mutsi, miten kauheesti noi mäykyt varastelee".

Normaalilla äänensävyllä esitetty kysymys "mitäs kummaa täällä tapahtuu" saa Polkan kiiruhtamaan keittiöstä omaan huoneeseensa koirasohvalle. Ei sitten pitänyt pokka kuitenkaan loppuun asti mäykkyjen syylliseksi lavastamisessa! Jotenkin kummassa pystyin päättelemään, etteivät matalat saaneet hellan päällä sulamassa ollutta pizzapohjaa lattialle... Sori vaan Pokemon. Ja kiitokset tiistai-illan nauruista, elämä ilman koiria olisi niin kovin tylsää.

Maanantaimäyrät

2011-11-14T13:10:00.007+01:00

Karkkia!

Papun toimistokoirakollega Ruuti on kasvanut aivan vimmatusti. Enää pötkö ei ole mikään surkea rääpäle, vaan vauhdikas pikkukoira. Oltiin eilen porukalla treenaamassa. Ruuti juoksi putken läpi ihan tuosta vain! Yleensähän sitä saa vähän lyhentää pentuja varten... Päätettiin kokeilla heti perään tummansinistä putkea, joka on yleensä koirille jännittävämpi - ei ongelmia siinäkään. Lisäksi Ruuti treenaili aitojen läpi juoksemista. Taitava pikkunakki!

Polkka teki pientä rataa, takaakiertoja ja keppejä. Kepit menivät kunnialla myös ohjaajan ollessa väärällä puolella. Silloinkin koira haki kepeille aivan oikein. Hyvä Pokemon! Maissi teki omaksi ilokseen puomia, putkea ja keinua ja oli tosi tärkeänä.

Treenien jälkeen käytiin vähän remmilenkillä ja Ruuti kipitti innoissaan Maissin ja Polkan perässä. Polkka oli ihan intona pikkuisesta pennusta ja olisi halunnut leikittää Ruutia.

Ruuti 13 vko.

Koirat saivat viikonlopun lemmikkimessuilta tuliaiseksi uuden lautapelin (myydään Musti&Mirrissä, merkiltään Trixie). Peli on oikeastaan aika hauska ja siitä saa vähän erilaisia variaatioita muuttelemalla keltaisten palikoiden paikkaa. Meidän kolmikolla on kaikilla aivan erilainen tyyli ratkoa pelin arvoitusta. Papu on selkeästi fiksuin, mutta sillä menee hermo aina jossain vaiheessa ja peli saa kyytiä. Onneksi se näyttää kuitenkin olevan aika vahvaa tekoa. Pelissä on vaan sama ongelma kuin niissä kaikissa: koirat oppivat ratkaisun aika nopeasti ja sen jälkeen pelissä ei ole enää mitään haastetta. Miksei joku koiratarvikeliike vuokraisi pelejä? Vai paiskottaisiinko ne siitä tapauksessa ihan hajalle?

Papun suosikkihommia.

... ja Ruutikin osaa ihan mainiosti!

Koiraperjantai

2011-11-12T19:08:00.006+01:00

Suvi ohjeistaa, kuinka selvitä rata hukkaamatta koiraa jonnekin sen varrelle.

Oltiin perjantaina treenaamassa Riihimäellä itse kootulla koiraporukalla. Päivän osallistujat olivat rhodet Boris, Ninja, Dara ja Polkka, beussit Igor, Bro ja Sini sekä bordercollie Otti. Ihan hyvän kokoinen jengi! Alkuun osa teki tottista, me odotettiin suosiolla agility-osuutta. Polkan vahvuuksia ei ole toko-liikkeiden hiominen agility-esteiden keskellä... Lisäksi etsimme edelleen kesän jälkeistä motivaatiota tokon tekemiseen, sekä koira että omistaja. Tosin muutaman lyhyen treenin seurauksena voidaan todeta, että koiran motivaatio on jokseenkin kunnossa mutta omistajan ei.

Lentävä afrikkalainen.

Suvi oli rakentanut meille aika haastavan ratapätkän. Polkka ei oikein edelleenkään hahmota vinossa olevia aitoja, tai sitten minä en osaa ohjata sitä niille. Luultavasti jälkimmäinen vaihtoehto. Muutenkin nenäheikki sai taas vallan ja koira karkasi kesken radan (!) nuuskimaan omiaan. Saakelin elukka! Mehän oltiin reilu kuukausi takaperin epiksissä aivan samaisessa hallissa, eikä koira nuuskinut silloin yhtään mitään. Oliko kyse hyvästä tuurista vai siitä, että ohjaaja ottaa kisatilanteen tosissaan ja treenin liian löysällä asenteella? Sitä voidaan miettiä.

Agility-Poksu on laihtunut ja saanut hieman lihaksia.

Saatiin loppujen lopuksi aikaiseksi ihan hyvä treeni. Positiivista oli se, että Polkka haki hyvin kepeille ja pujotteli vauhdilla. Jopa silloin kuin ohjaaja on ns. väärällä puolella. Koira myös toimii paremmin silloin, kun ohjaaja luottaa siihen eikä jää esimerkiksi kyttäämään sitä, että rengas hypätään varmasti oikesta välistä.

Aikuisten koirien jälkeen porukan pennut eli Ninja, Igor ja Otti tekivät pentu-agilityä: pikkuista A-estettä, putkea ja hyppyä ilman rimaa. Olipa hauska seurata pentujen tekemistä, ihan mahdottoman reippaita ja taitavia olivat kaikki.

Treenin jälkeen mentiin hiekkakuoppalenkille, joka tosin jäi vähän lyhyeksi kun pimeä marraskuu yllätti meidät. Kahdeksan koiraa heijastinliiveissä ja vilkkuvaloissa oli melkoinen näky! Ehkä pahimmat virrat oli kulutettu treeneissä, jengi tyytyi vetämään muutamia spurtteja ja sen jälkeen vain ravaamaan. Polkka vietti laatuaikaa kestofaninsa Boriksen kanssa ja oli selkeästi ihastunut rhodepentu Ninjaan.

Lenkin jälkeen kahviteltiin meillä: Sanna toi katkarapupiirakan, Suvi baileys-juustokakun ja Jasmin suklaakeksejä. Minä tein fetasalaatin. Hyvä koirapäivä sai siis parhaan mahdollisen päätöksen - kupu täyteen syötävää.

Kamera ei oikein pysynyt mukana hämärtyvässä marraskuun illassa...

Sunnuntaimenoa

2011-11-06T21:08:00.005+01:00

Rhodesiankoirat näyttävät älykkäiltä.

Vietettiin tänään hauska koiramainen iltapäivä Kirsin ja Sintin kanssa. Käytiin ensiksi Pekolassa ottamassa pientä agilityn ohjaustreeniä. Tehtiin alkuun keskiviikon treeneistä tuttua kahden hypyn ja putken sarjaa, sellaista helpon näköistä mutta jotenkin niin haastavaa. Poksun paskiainen muisti homman keskiviikolta, eikä rykinyt enää putken väärästä päästä sisään. Toisinaan hyvämuistinen koira on ihana! Toinen ratapätkä sisälsi välistävetoja ja takaaleikkauksen. Hyvin meni sekin.

Hundkarusellen käynnistyy.

Treenin jälkeen lähdettiin lenkille hiekkakuopalle. Koirat saivat hirveän hepulin jo autosta päästyään ja koko porukka juoksi pitkin puskia Poksun johdolla. Maissi kipitti menossa mukana, onhan se reppana vaan vähän hidas pitkäkoipisiin verrattuna. Hiekkakuopalla Polkka ja Maissi innostuivat leikkimään kaksistaankin, ensimmäistä kertaa viime viikon lauantain nahinan jälkeen. Muutenkin Sintin seura teki hyvää, eikä Maissi muistanut pelätä riehuvaa Polkkaa. Koirien välit näyttävät palaavan normaaleiksi, enää Maissi ei väistele Polkkaa niin paljon kuin vielä alkuviikosta.

Make kyttää.

Otin treeniksellä aivan tahallani Maissin tekemään puomia ja putkea (makkara osaa muutaman esteen ja rakastaa tehdä niitä!) ennen Polkan vuoroa. Poksu ei meinannut millään uskoa, että hän jää autoon odottamaan omaa vuoroaan. Sinne jäi ja nosti ihan hirveän mekkalan. Menin takaisin autolle vasta kun elukka oli hiljaa. Toisinaan ottaa koville jäädä toiseksi...

Apua, hiekkaa silmissä.

Lenkkeiltiin pimeän tuloon saakka, eli tarkemmin ottaen puoli viiteen. Päivät lyhenevät aivan järjetöntä vauhtia. Tosi tylsää tehdä iltaisin vain remmilenkkejä. Kevättä ja valoisia iltoja odotellessa!

Ryhtiliike

2011-11-04T17:09:00.007+01:00

Perjantailenkki vaihteeksi omalla porukalla.

Eläminen useamman (samaa sukupuolta olevan) koiran kanssa ei välttämättä ole aina helppoa. Meillä näitä ongelmia on ratkottu tällä viikolla. Polkalla on menossa (toivottavasti) viimeinen uhmakausi ja se yrittää kiivetä laumassa Maissin yläpuolelle. Miksi juuri Maissin, on hyvä kysymys. Meitä ihmisiä tai dementoitunutta mummohöppänää Papua se ei kyseenalaista millään tavalla.

Ongelmat ovat ilmenneet lähinnä niin, että Polkka murisee Maissille esimerkiksi Maissin kulkiessa sen nukkumapaikan ohi. Moisesta perseilystä on aina tullut sanktiota (yleensä jäähy toisessa huoneessa), mutta ilman sen erikoisempaa vaikutusta. Lauantaina Polkka ja Maissi olivat ottaneet pihalla yhteen, ilmeisesti jostain hajusta tai ruoanmurusta, itse en ollut kotona. Tuloksena pari pientä hampaanreikää Maissin kaulassa ja toisiaan välttelevät koirat.

Teinisankari Poksu.

Maanantaina lähdettiin rakentamaan laumajärjestystä alusta. Mietin meidän arkirutiinit läpi ja tajusin lepsuilleeni koirien järjestyksen kanssa. Kaikki oli mennyt koko ajan niin hyvin, etten ollut katsonut tarpeelliseksi noudattaa laumajärjestystä joka asiassa. Se kostautui nyt. Onhan sekin mahdollista, että Polkka on jotenkin kipeä ja murisee siksi, mutta koska se painattaa lenkillä ja harrastuksissa ihan täysillä, en oikein usko tähän vaihtoehtoon. Sekin on mahdollista, että Maissi on kipeä ja Polkka kurmottaa sitä siitä syystä. Mutta tilanne ei näytä oikein siltäkään.

Maansa myynyt mäyräkoira Maissi.

Viikko siis starttasi kurinpalautuksella. Polkka saa tasan kaiken viimeisenä ja kaiken syötävän vasta suoritetun tehtävän jälkeen. Tajusin tilanteen kaoottisuuden, kun otin ensimmäistä kertaa koiria ulkoa sisälle. Polkka pyöri ja häselsi kun ei päässyt ensimmäisenä tassujenpyyhintään. Olen ottanut sen aina ensimmäisenä, koska se on ensimmäisenä paikalla. Nyt komensin sen pois ja kutsuin mäykyt paikalle ensimmäiseksi. Loppuviikkoa kohden häsellys ja etuilu ovat vähentyneet huomattavasti.

Polkan saama huomio on karsittu minimiin. Periaatteessa teemme lievennettyä versiota ns. jääkaudesta, jossa koiralle osoitetaan sen paikka lauman alimpana jäsenenä. Kirjaimellisesti jääkautta noudatettaessa koiran kanssa harrastaminen tulisi lopettaa ja tehdä sen kanssa vain remmilenkkejä. Me taas toimimme muuten normaalisti, mutta Polkka on korostetusti aina viimeinen eikä saa meiltä mitään huomiota itse hakemalla. En ole edes silittänyt sitä koko viikolla, paitsi treeneissä.

Omalla pedillään marttyyrinä makaava Polkka on saanut minut huomaamaan, kuinka paljon huomiota koira on aina saanut! Polkka on aina ensimmäisenä tunkemassa syliin ja kainaloon ja on jotenkin niin liikuttava hellyydenkaipuussaan. Ja sitähän on sitten hyysätty koko rahalla ja ehkä Pasin toimesta vielä enemmän kuin omastani.

Mummoa ei kahinat kiinnosta.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tämän viikon treenit ovat menneet paremmin kuin koskaan. Vain treeneissä tuleva huomio on saanut Polkan laittamaan kaikkensa peliin. Keskiviikkona se teki aivan todella hyvin töitä ja suoriutui vaikeasta radasta paremmin kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänään kävimme omalla porukalla tekemässä muutamaa pientä rataa. Otin ensin Maissin tekemään putkea ja puomia ja Polkka sai odottaa autossa. Oman vuoron koittaessa apina ei meinannut turkishousuissaan pysyä, niin tohkeissaan se oli. Ja oli tarkka, nopea ja täysillä mukana.

Ryhtiliike on auttanut kotielämäänkin, Polkka ei ole murahtanut Maissille kertaakaan. Tällä siis jatketaan ja toivotaan, että järjestys laumassa pysyy. Mikää ei ole inhottavampaa, kuin pelätä kahinaa oman porukan kesken! Ja meillä vielä koirien kokoerokin on niin suuri, Maissi painaa 11 kg ja Polkka 30 kg. Tunnelma on vielä vähän jännittynyt, mutta onneksi paranemaan päin.

Sain tällä viikolla hyvän opetuksen koiralauman kanssa elämisestä. Jatkossa en aio lepsuilla laumajärjestyksestä, sillä en todellakaan halua lisää reikiä koiriin.

Mäykkyhepulit.

Eläinkuljetus.

Kyseenalaista julkisuutta

2011-11-02T21:03:00.005+01:00

Tunnelmia lokakuulta 2010.

Elegantissa sisustusblogissa oli aiheena Reality check eli "kotini on kaaoksessa" -aiheiset kuvat. Sellaiset, joissa jokainen kuppi ja kipponen ei ole aseteltu viimeisen päälle. Suorastaan häpeälliset kaaoskuvat. Selasin kuvia ja suurimmassa osassa sängyn päällä oli pikkuinen kasa vaatteita tai lapsi oli pudottanut muutaman lelun hups vaan lattialle.

Kauhun tasapainon säilyttämiseksi lähetin muutaman kuvan. Kuvasaldoa voi ihastella tästä.

Eikä tarkoitukseni ole dissata kenenkään ihanasti sisustettua kotia, oikeasti olen kateellinen kaikille niille, jotka elävät kauniissa kodissa ilman remonttikaaosta, rapaa ja koirankarvoja. Minäkin alan sisustaa sinä päivänä, kun kaikki aika ja raha ei mene kaiken maailman salaojien kaivamiseen ja lattioiden valamiseen.

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan

2011-10-27T20:29:00.004+02:00

Ruuti ja Papu.

Olin jo päättänyt ettei meille tule enää mäyräkoiraa. Ruutin kuvioihin tulon jälkeen joudun ehkä syömään sanani. Sitten joskus. En ole kovin vakuuttunut mäyräkoirien terveydestä (lähinnä selkien tilanteesta) ja minun silmääni koirista jalostetaan entistä pidempiä. Minulle kelpaisi lyhyempi ja isommalla maavaralla varustettu mäykky. Sillä muuten saattaisi tehdä jotakin agilityradoillakin?

Ann-Marin Ruuti on aivan uskomattoman mahtava pentu! Hurjan suloinen, reipas ja fiksukin. Papu ei ole vielä aivan vakuuttunut uuden toimiskoirakollegansa hyödyllisyydestä, ei vaikka Ruuti tarjoaa mummolle pienen siivun päiväruoastaan. Ensimmäisellä kerralla Papu ei edes koskenut tarjottuun ruokaan - liotettuja nappuloita kermaviilillä, hyi saakeli! Mummon mielestä nappuloiden kuuluu olla rapsakoita.

Varo Ruuti, meillä on suunnitelmia sinun varalle! Ainakin pentutottista ja vähän agilityä. Ja keväällä aloitetaan mejä-treenit. Ai niin ja ensimmäiset pentunäyttelytkin on jo katsottu.

Kaunis mummokoira

2011-10-24T20:52:00.006+02:00

Papu (Oppes Coppelia) 13 vuotta 9 kuukautta.

Tänään töistä lähtiessä oli aivan uskomattoman kaunis valo. Keltaiset lehdet ja alkuillan pehmeä auringonpaiste. Koiran lisäksi myös kamera oli mukana (ihan normaali varustus työpaikalta poistuessa), joten otin muutaman kuvan. Mummokoira ei ollut kovin suosiollinen tälle idealle, vaan tärisi mielenosoituksesta istuessaan lehtikasassa. Lämmintä oli joku +8 eli ei se nyt niin kauheaa voinut olla. Mummot on mummoja.

Kotona huomasin, että varsinkin ylimmän kuvan sommitteluun olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Muuten hyvä, mutta puu kasvaa suoraan koiran päästä! Ehkä muistan tämän ensi kerralla.

Toimistomummon titteli on "työhyvinvointikonsultti".

Viikon varrelta

2011-10-23T18:32:00.009+02:00

Hiekkakuopparalli.

Aloitettiin keskiviikkona uudessa agilityryhmässä. Treenipaikka vaihtui maneesiksi. Kylmähän se on, mutta valoisa ja tilaa on kunnon rataa varten (toisin kuin viime talven treeniksellä). Ensimmäinen treenikerta toi esiin Polkan vanhan ystävän, nenäheikin. Lisäksi vauhtia suoritukseensa saanut Pokemon alkoi valitsemaan itse esteitä, sain todellakin tehdä töitä saadakseni sen hyppäämään puomille rynnistämisen sijaan.

Treenattiin aidalla pyörittämistä, putkeen lähettämistä kauempaa ja keppejä. Polkka osaa kepit vain toisesta suunnasta ja niin, että lähetän sen samasta helposta kulmasta. Nykyisin se pujottelee tosi nätisti ja vauhdilla, muttei siis osaa hakea itse kepeille kuin helpoimmasta paikasta lähetettynä. Tehtiin niin, että lähetin koiran kepeille aina vain kauempaa ja Jonna palkkasi sen ensimmäisestä välistä. Lopulta saatiin koira hakemaan oikeaan väliin jo aika kaukaakin lähetettynä. Kaiken kaikkiaan eka treenikerta uudessa paikassa meni ihan jees.

Perjantaina jatkettiin keppitreeniä Suvin kanssa Pekolassa. Pilkottiin kepit neljän mittaiseen pätkään ja Suvi oli palkkaamassa koiran ruokakupin kanssa keppien päässä. Sitkeästi Polkka yritti oikaista ensimmäisen kepin jälkeen suoraan ruokakupille, mutta luovutti sitten ja pujotteli koko pätkän. Sain lopulta lähetettyä sen aika kaukaa ja hankalasta kulmasta. Lopuksi liitettiin keppeihin toiset neljä pätkää ja Polkka pujotteli vauhdilla loppuun. Hienoa!

Tehtiin myös muuta irtoamistreeniä niin, että Suvi oli palkkaamassa koiran ruokakupin kanssa radan päässä. Tätä me tarvitaan, todellakin! En ymmärrä, miksi meidän varsinaisissa treeniryhmissä ei tehdä tällaista irtoamistreeniä, uskoisin että se olisi hyödyksi muillekin kuin vain meille. Kaiken kaikkiaan treenistä jäi hyvä fiilis, Polkka teki taas töitä hyvällä vireellä.

Rhodepyramidi.

Siirryttiin agilityn parista metsään ja hiekkakuopalle lenkittämään jengiä. Hyvin ne juoksivatkin pimenevässä syysillassa. Oli ihanan kuivaa useamman sateisen päivän jälkeen. Metsässä kävelyn jälkeen viimeiset virrat juostiin pois vielä hiekkakuopalla. Miten koirat menevätkin aina ihan sekaisin siellä?

Mitkä ilmeet!

Ystävykset Polkka ja Dara.

Huimasti kasvanut Otti Pottinen.

Make Makkaran syyspotretti.

Oltiin tänään sienestämässä Juhon, Piian, Mörkön ja Elinan kanssa. Sää oli nihkeän pilvinen ja hyvä kun sieniä edes erotti päivänvalossa! Maissi keskittyi kaivamaan lahoja kantoja, Polkka syömään sammalta ja multaa (on aika lähellä, että se saa kuonokopan päähänsä sienestyslenkeille!) ja Mörkö bongaamaan kaikkea ällöä syömistä kuten hevosmunkkeja ja linnunraadon (bulldogille tuskin saa kuonokoppaa?). Saatiin ihan mukavasti sieniä, loppupunnituksessa voitin Elinan saaliin noin 70 grammalla. Hurja taisto siis! Koirat liikuttivat itse itsensä ja painelivat kotona takan eteen lepäämään.

Villapaita

2011-10-21T20:29:00.006+02:00

Syksyneuleessa on tyyliä.

Palasin torstai-iltana päivän työreissulta Helsingistä. Minua odotti kotona tyytyväisen näköinen rhodesialainen, se makoili takan edessä oranssi villatakki päällä. Pasi kertoi villapaidan tulleen postissa ja Polkan pitäneen sitä yllä viimeiset kuusi tuntia. Meillä asuu näemmä 30 kg painava fifi, joka on siirtynyt käyttämään vaatteita myös sisätiloissa. Fifin onnenpäivän kruunasi koirien huoneeseen juuri asennettu lämmintä ilmaa puhaltava ilmalämpöpumppu. Voisiko afrikkalainen enempää toivoa?

Pöllöt ja niiden nappisilmät.

Koska oma villapaitaprojektini on edelleen erittäin vaiheessa, pyysin Susannaa neulomaan Polkalle villapaidan. Milton- ja Selma-rhodesialaisten mutsi on aavistuksen minua taitavampi näissä hommissa. Suuret kiitokset Susanna, villatakki on aivan mielettömän hieno! Ainoa ongelma onkin, että missä sitä uskaltaa käyttää - ei ainakaan raisuilla kaverilenkeillä ettei se mene hajalle!

Toimii myös råtan kanssa.

Uusi toimistokoira

2011-10-19T20:55:00.008+02:00

Kaksi toimistokoiraa ja toimistonäätä.

Papu sai tänään kollegan! Meillä on töissä uusi toimistokoira, karkeakarvainen mäyräkoira Arvocas Blondivitsi eli Ruuti. Yhdeksänviikkoinen ihanuus kuuluu työkaverilleni Ann-Marille ja hänen miehelleen Mikalle. Papu perehdytti uutta kollegaa rauhallisin elkein. Edes pennun hampaat persauksissa eivät saaneet kokenutta toimistokoiraa tolaltaan.

Meidän toimisto on siirretty väliaikaisesti sisätilaongelmien vuoksi ihanaan vanhaan kansakouluun. Työhuoneessa on sopivasti ovi takapihalle - siitä vaan luukku auki ja toimistokoiran alku pihalle pissalle. Papu kirmaili asiantuntevasti ympäri pihaa ja näytti pissaamismallia.

Kuvan ottaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Pentu innostuu vetämään rallia ympäri lehtikasoja.

Ihana Ruuti.

Kollegat, ikäeroa yli 13 vuotta.

Työpäivän jälkeen Papu teki lähtöä Ann-Marin matkaan. Mummeli oli selkeästi sitä mieltä, että hän muuttaa nyt sivistyneisiin oloihin kaupunkiin ja minä voin viedä pennun mennessäni meidän apinalauman jatkoksi. Voi mummo parkaa, kun totuus valkeni ja hänen korkeutensa pakattiin auton takaluukkuun ja kyydittiin takaisin kotiin.

Papu on kyllä mahdottoman ihana koira luonteeltaan. Sille sopii ihan kaikki: uusi pikkupentu laitetaan lattialle naaman eteen ja mummeli vaan kuittaa, että tällainen tällä kertaa.

Agitreeniä ja kaverilenkkiä

2011-10-16T13:14:00.007+02:00

Sintti, Maissi ja Polkka.

Mentiin perjantaina töiden jälkeen Pekolan treenikselle Suvin jengin kanssa. Työstimme Poksun kanssa ohjauskuviota, joka taisi olla nimeltään back flap. Koira hyppäsi aidan takaakierrolla ja minä peruutin ja ohjasin sen seuraavana esteenä olleeseen putkeen. Ei kovin simppeliä, mutta sujui lopulta ihan hyvin. Tehtiin pientä rataa ja Polkka oli tosi hyvässä vireessä ja teki töitä innolla. Lopuksi treenailtiin keppejä, Polkkahan osaa pujotella vain toisesta suunnasta lähetettynä. Muutenkin tarkkuuden ja vauhdin mahduttaminen samaan suoritukseen tuntuu välillä haasteelliselta.

Treenin jälkeen mentiin metsälenkille. Koirat saivat hyvän rallin päälle ja juoksivat turhat virrat pois.

Lauantaina tehtiin sama setti Kirsin ja Sintin kanssa. Aloitettiin eilisellä back flap -kuvion sisältäneellä radalla ja jotain oli jäänyt päähän - Polkka pötki radan vauhdilla ja tarkasti. Toisella radalla olleet kepitkin menivät alkusäädön jälkeen vauhdilla ja oikein. Polkka teki töitä hyvällä vireellä ja vauhdilla.

Kyllä koirat voivat olla erilaisia: jos rata ei mene Polkan toiveiden mukaan ja palkkaa ei tipu väärästä suorituksesta ja jotakin kohtaa joudutaan työstämään, koira kyllästyy ja lakkaa edes yrittämästä. Treenikaveri Sintti puolestaan kuumuu samassa tilanteessa aivan ylikierroksille ja säheltää. Lopputulos on kuitenkin sama, homma on vaikea saada toimimaan. Meidän kohdalla haaste onkin pitää treeni tarpeeksi simppelinä ja auttaa koira onnistumaan.

Treenien jälkeen mentiin juoksuttamaan koiria metsään ja hiekkakuopalle. Maissikin oli mukana ja tulee Sintin kanssa juttuun ihan liikuttavan hyvin. Koirat juoksivat pitkin hiekkakuoppaa hirveän hepulin vallassa ja Maissi jopa halusi leikkiä Sintin kanssa - uskomatonta! Onhan se nyt vähän matala reppana isojen koirien seassa, mutta ehkä hullu luonne tasoittaa kokoeroa...

Polkalla on vaikeuksia pitää koivet järjestyksessä.

Pitkä viikonloppu Amsterdamissa

2011-10-12T20:51:00.008+02:00

Mutta sehän on rhode!

Paettiin remonttikaaosta neljäksi päiväksi Amsterdamiin. Voi miten pieni pako arjesta olikin mahtavaa! Pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, iltapäiväteetä ja suklaakakkua ja päämäärätöntä vaeltelua kaupungilla. Amsterdam oli kaunis, mutta sateinen ja kylmä. Sain talveenvarautumisvimman ja ostin toppatakin, paljon teetä ja valtavia amarylliksen sipuleita. Mitään koiratarvikkeita ei taaskaan löytynyt. Miksi en koskaan löydä reissuillani mitään ihania koiraputiikkeja?

Mäykyt mainostavat sukkahousuja.

Koiria näkyi aika paljon, vaikka surkean sään vuoksi emme käyneet puistoissa. Vondelpark olisi kuulemma ainakin ollut näkemisen arvoinen. Ilmeisesti koirat olivat tervetulleita myös kahviloihin, ainakin pikkukoiria tuli ulos päiväkahvilta. Omasta apinalaumasta Papu olisi täydellistä kahvilaseuraa ja Maissikin ehkä menisi, mutta Polkka yrittäisi varmasti varastaa oman ja muiden pöytien syötävät ja aiheuttaisi yleistä pahennusta. Ehkä meidän onkin parasta kahvitella vain omassa pihassa?

Koirabaari.

Kauniita (mutta luisevia?) hevosia.

Baarikissa lähtee ostoskeskukseen.

Erikoisimmat kaupunkieläimet olivat kuitenkin baarikissoja! Kyllä, miltei jokaisella kuppilalla oli oma kissa. Katit hengailivat ympäri kahviloita ja baareja. Istuskelivat tuoleilla tai omalla pedillään. Ja kävelivät omistajan elkein ympäriinsä. Mikä lie kissojen tarkoitus, toimia hiirenloukkuina vai ihan vaan pitää asiakkaille seuraa? Hauska juttu joka tapauksessa ja kissatkin olivat hyvin hoidettuja ja tyytyväisiä.

Tällä baarikissalla on peti pöydän alla.

Vähän erilainen koiralenkki

2011-10-05T21:10:00.005+02:00

Shandy on kaunis ja Polkka epäileväinen.

Olen haaveillut vuosikaudet koiran lenkittämisestä ratsain. Tänään se sitten toteutui, kun Ellen tarjosi ystävällisesti ihanaa Shandy-ponia maastolenkille. Polkka pyöri tallissa kuin kokeneempikin tallikoira, mutta liikkuvien hevosten kanssa kulkeminen vaatii vielä totuttelua. Ilmeisesti koira hämääntyi siitä, että minä kiipesin Shandyn selkään ja pyöri hämmentyneenä meidän ympärillä.

Välillä Polkka jopa seisoi liikkuvan ponin edessä, eikä älynnyt väistää. Yritin hätistellä sitä raipalla vähän kauemmaksi (ihan ystävällisesti siis), mutta Polkka katsoi parhaaksi varmistaa mutsin turvallisuus palloilemalla ihan ponin vieressä. Muutamat spurtit se sentään malttoi vetää seurueeseen kuuluneen Leo-rhoden kanssa. Russelit Lilo ja Stitch painelivat ihan omaa reittiään.

Hevoset olivat tottuneita koiriin, joten Polkan kiehnäämisestä ei ollut mitään haittaa. Käveltiin kierros syksyisten peltojen ja metsän keskellä. Ensi kerralla sitten vähän reippaammin, kun Ellenin ratsu on saanut jalkansa kuntoon. Tosin kävelymaasto on varmasti paras tapa totuttaa koiraa kulkemaan hevosten mukana.

Hassua muuten, sen jälkeen kun laskeuduin alas Shandyn selästä, ei Polkka yhtäkkiä halunnutkaan olla kaviokkaan kanssa missään tekemisissä. Pienessä päässä kävi varmaan hullu mietintä siitä, mitä oikein tapahtui. Mutsi, poni ja sitten yhtäkkiä ne ovatkin yhtä samaa olentoa.

Hei se seuraa mua!

Raksaa ja pyöräilyä

2011-10-02T19:33:00.008+02:00

Viikonloppu, mikä ihana tekosyy.

Polkan lauantaiaamuinen sohvalla venyminen katkesi heti alkuunsa, lähdettiin nimittäin Kalpikseen alamäkipyöräilemään. Rehellisyyden nimissä Pasi ja Juho pyöräilivät, minä, Polkka, Piia ja Mörkö kannustettiin. Lokakuun ensimmäinen päivä oli kauniin aurinkoinen, vaikkakin syksyisen viileä. Koirilla oli hyvää tilaa juosta rallia pyöräilyreittien ulkopuolella. Koirilla oli aktiivinen päivä, ne ulkoilivat sen reilun kolme tuntia mitä pyöräilyyn meni aikaa.

Tarkkana kisakatsomossa.

Polkka on selvästi aikuistunut pitkään kestäneestä harmittomasta pentuvaiheesta. Se nimittäin vahti autoa Mörköltä! Polkka oli häkissä ja Mörkö lastattiin puolikkaaseen takaluukkuun. Menomatkaa rytmittikin Polkan häkistä kuulunut murina. Mörkö-parka yritti liimautua takaluukun vastakkaiseen seinään. Muuten koirat olivat entiseen tapaan ystäviä keskenään, mutta omaan autoonsa Pokemon ei olisi huolinut kaveria.

Laskettelurinteessä riittää lääniä juosta.

Tauko.

Sunnuntai kului kokonaan raksaamisen merkeissä. Kodinhoitohuone sai kaakelit lattiaan, saumaukset enää puuttuvat. Ja osa seinäkaakeleista, paneelit, kaapit ja tassujenpesualtaan kaakelit. Kyllä tähän projektiin vielä jokusen tunnin saa uppoamaan. Mutta hyvä siitä tulee ja ehkäpä vielä tämän syksyn rapakeleille!

Mummeli tarkistaa työn laadun.

Maissi ottaa lepoa auringonläikässä.

Perjantailenkki

2011-09-30T21:56:00.008+02:00

Syyskuun viimeinen päivä ja +20 astetta.

Tänään oli mahtavan hieno syyspäivä, +20 astetta lämmintä! Lähdettiin Suvin ja koirien kanssa lenkille töiden jälkeen ja jouduttiin toteamaan, että seuraavan kerran lenkkeillään näin hyvässä kelissä vasta ensi kesänä. Niin se nyt vaan on, saakeli.

Meininki kohdillaan.

Koirat olivat vähän nuupallaan yllättävästä lämmöstä ja tyytyivät muutaman spurtin jälkeen vaan ravaamaan jonossa. Vähän olisi voinut olla enemmän yritystä! Pääsevätkö ne liian usein metsälenkille, kun ei rallin vetäminen maistu?

Mää puren sua!

... eiku siis miten tässä nyt näin kävi?

Syksydara.

Ihana Otti Pottinen.

Puolentoista tunnin jälkeen oltiin takaisin autoilla. Ja kyllä ainakin me päästiin tavoitteeseen: perjantai-illan omalla pedillään venyi väsynyt pieni Pokemon. Mäykyt täytyi lenkittää erikseen mutta hei, liikunta tekee konttorirotalle hyvää!

Sunnuntain sienireissu

2011-09-26T20:41:00.013+02:00

Jotain kummallisia metsäneläimiä.

Saatiin sunnuntaina koolle kunnon lenkkijengi, kun Päivi ja Johanna saapuivat tänne sienestämään. Päivillä oli mukana Polkan Musca-mutsi ja 4,5 kuukautta vanhat velipuolet Niro ja Luka. Johannalla puolestaan Gimli ja Polkan veli Ego. Kun vielä Maissi lähti metsään mukaan, saatiin saldoksi kuusi rhodesiankoiraa ja yksi maastonakki.

Todellakin, Maissi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan kunnon kimppalenkille. Nakki on ollut mukana muutamalla pienen porukan lenkillä ja käyttäytynyt moitteetta. Eikä ongelmia ollut nytkään. Ensin piti murahtaa muutaman kerran persiissä pyöriville pennuille, mutta sen jälkeen Maissi touhusi omiaan eikä kukaan koirista välittänyt siitä sen erikoisemmin. Hiekkakuopalle päästessä Maissi jopa meni mukaan seuraamaan muiden riehumista. Räyhänakki on selvästi pehmentynyt vanhemmiten! Kiva niin, sillä vajaa kolmetuntinen metsälenkkiä ilahduttaa myös maastonakkia.

Ego, Musca ja Polkka.

Löysimme paljon herkkutatteja sekä jonkun verran kantarelleja ja mustiatorvisieniä. Niin ja lampaankääpiä. Suppilovahverot sen sijaan pysyivät piilossaan. Hirvikärpäsiä ei onneksi tavattu kuin aivan muutama yksilö. Hyi saakeli, ne ovat jatkuvan vesisateen lisäksi pahinta syksyssä!

Siitä se lähtee: hiekkakuopan hundkarusellen.

Maissi on ihan mukana menossa.

Pentuhepulit.

Pennut hei, mitä te teette?

Maissi kyllästyy riehuviin rhodesialaisiin ja aloittaa kaivuutyöt.

Sienikoira Gimli.

Musca ja lapset. Vasemmalta: Niro, Luka, Musca, Ego ja Polkka.

Kiitokset Päiville ja Johannalle (ja Saara-siskolle, toivottavasti et järkyttynyt hulluista rhodesianeläjistä) jengeineen lenkkiseurasta. Ja tuliaisista - Polkka sai pantamessutuliaisia ja minä aiheeseen liittyen Polkka Jamin kolikkokukkaron. Oli muuten aika hiljaisia koiria sunnuntai-illan!

Ensimmäiset agility-epikset

2011-09-24T09:07:00.002+02:00

Anna tänne se mun palkinto!

Osallistuttiin perjantaina Riihimäellä järjestettyihin epävirallisiin agilitykisoihin. Jos minulta olisi kysytty, ei olisi osallistuttu. Mutta Suvi oli sitä mieltä, että on korkea aika mennä epiksiin ja ilmoitti tulevansa meidän pihalle perjantaina. Ja ellen ottaisi Polkkaa mukaan, saisin lainakoiran. Mielessä kävi kuva ohjuksen lailla radalla kiitävästä Brosta ja ilmoitin ottavani Polkan mukaan.

Niinpä starttasimme Riksuun Polkan ja tsemppariksi lähteneen Otti-poikasen kanssa. Olin jännittänyt koko päivän ja tilanne vain paheni kisapaikalla. Rata ei ollut mikään suora möllipätkä, vaan 18 esteen ihan oikea ohjausta vaativa rata. Ilman keinua, keppejä ja rengasta tosin.

Rataan tutustuessa oma paketti oli vähän sekaisin. Muut olivat hävinneet radalta jo aikaa sitten, kun pyörin vielä miettimässä ohjauskuvioita. Viisi minuuttia tuntuu tuossa tilanteessa aika lyhyeltä! Sain ajatukset jokseenkin selviksi, vaikka jäin epäilemään muutamaa kohtaa ja koiran hinkua ryöstää radan lopussa putken väärästä päästä sisään.

Oman vuoron koittaessa en kuitenkaan ennättänyt jännittää, juosta vaan ja ohjata koiraa. Ja hyvinhän se meni! Kerran menin itse vähän jumiin ja lopussa meinasi tosiaan käydä se vahinko putken kanssa. Mutta ei käynyt! Polkka teki nollaradan aikaan 35,15 kun ihanneaika oli 50. Mentiin siis ihan reipasta vauhtia. Lopulta sijoituttiin toisiksi ja Polkka sai palkinnoksi ison puruluun. Olimme tyytyväisiä, molemmat! Video radasta löytyy tästä. Isot kiitokset Suville kaikesta tsemppauksesta. Ilman sinua olisin maalannut seiniä kotona miettien, että ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä...

Viitteitä hyvästä suorituksesta saatiin jo keskiviikkona oman ryhmän viimeisissä ulkotreeneissä. Vettä tuli kuin saavista kaataen koko radan rakennus ja koiran lämmittely. Omasta vuorosta puhumattakaan. Olin ihan varma, ettei Polkka tee yhtään mitään niin järkyttävässä säässä. Rata oli ihan kunnollinen 20 esteen pätkä, jossa mentiin kepitkin kahteen kertaan. Olin epäluuloinen. Polkka tykitti menemään niin lujaa kuin tassuista lähti ja teki virheettömän radan. Kepitkin se veti aivan oikein ja kunnon vahdilla (ensimmäinen kerta!). Radan jälkee tuijotimme kouluttajan kanssa toisiamme hetken. Sain käskyn mennä rata uudelleen. Toinen nappisuoritus.

Palkkasin koiran ja vein sen autoon. Voiko se olla niin fiksu, että tajuaa pääsevänsä takaisin kuivaan ja lämpimään autoon radan suoritettuaan? Onhan se voinut tähän mennessä jo oppia, että ongelmakohtia jäädään hiomaan pidemmäksi aikaa? Niin tai näin, treenit olivat koko ulkokauden parhaat. Mahtavaa tehdä töitä kaikkensa yrittävän koiran kanssa. Ihana, ihana Poksu!

Totaalinen hundkarusellen

2011-09-18T20:13:00.011+02:00

Vähän isompi lenkkijengi.

Suvi tuli noutamaan meitä Polkan kanssa heti aamusta ja otettiin suunnaksi Forssan Kuuma, Sannan porukan uudet kotikulmat. Borikselle on tapahtunut paljon kaikkea viime aikona - se on muuttanut maalle hevostilalle ja saanut seurakseen beuceron-pentu Igorin. 10 viikkoa vanha Igor oli aika mötikkä koiranpennuksi. Boris näytti sopeutuneen hyvin uuteen kaveriinsa ja tuli huolestuneena paikalle jos Igor vähän vinkaisi.

Tutustumista: Igor, Sini ja Dara.

Saatiin siis melkoinen koiralauma kasaan: rhodesiankoirat Polkka, Dara ja Boris sekä beuceronit Bro, Sini ja Igor sekä ainoa lajinsa edustaja bordercollie Otti. Koirilla oli tietenkin ihan mahdottoman hauskaa keskenään painellessaan pitkin peltoja. Boriksen uudet lenkkimaastot ovat aika huikeat, isoja peltoja silmän kantamattomiin. Kyllä kelpasi koiralauman tykittää menemään. Lauma juoksi Polkka mukaan lukien ihan täyttä päätä koko lenkin ajan.

Pennuilla on hauskaa.

Mentiin lenkin jälkeen sisälle kahvittelemaan. Pennut saivat aikaan kunnon painimatsin ja Polkka nujusi suosikkipoikaystävänsä Boriksen kanssa. Boris oli löytänyt uuden ei-niin-päällekäyvän lähestymistavan ja tyytyi lähinnä vain liehittelemään ihanaa naista pussailemalla ja kirputtamalla. Polkka luonnollisesti nautti saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Pikkuinen Igor osoitti miehisiä elkeitä yrittäessään nylkyttää Polkkaa. Veljeksillä on siis huomattavan samanlainen narttumaku!

Sata lasissa ympäri peltoja.

Käytiin kahvittelun (ja ihanan mutakakun, nam!) jälkeen vielä juoksuttamassa koiria toiseen otteeseen. Olivat hyväkkäät aika väsyksissä ja tyytyivät vain syömään heinää ja jolkottelemaan ympäriinsä! Tehtävä siis suoritettu, elukoilta virrat pois.

Olipa kyllä hyvä koirasunnuntai ihanan rennoissa merkeissä! Polkka on tosin sitä mieltä, että on hyvin epäkohteliasta tarjota ihmisvieraille kakkua ja jättää nelijalkaiset pelkän vesikupin varaan. Sitkeästi apina yritti tsekkailla tiskipöytiä, että olisiko hänellekin jotain tarjottavaa. Ja pennut vielä saivat ruoan kyläilyreissun aikana, mutta aina yhtä nälkäinen Pokemon jäi ilman!

Siinä kahvitellessa minua tämän syksyn vaivannut koiranpentukuume lieveni hieman. Igor onnistui vetämään ehkä kolmet pissat matolle ja lattialle ja siinä sitten luututtiin. Yhtäkkiä tuntuukin aika helpolle ratkaisulle elää kolmen aikuisen jo tavoille (ainakin melkein) oppineen elukan kanssa. Kesän ja syksyn aikana koiranpentuja on ilmestynyt suunnilleen kaikille muille paitsi minulle. Vähän on käynyt kateeksi, mutta nyt ehkä mieleen palautui osa koiranpennun mukana tulevasta hirveästä työmäärästä...

Hetki ennen kuin Polkka vetää lipat.

Jos joku on ihmetellyt siistissä rivissä istuvien koirien valokuvia:

Seitsemän koiraa on ihan helppo saada järjestäytymään riviin...

... tai sitten ei.

Sienessä

2011-09-17T17:51:00.009+02:00

Sienestysapurit kaverikuvassa.

Lenkit ovat suuntautuneet tällä viikolla sienimetsään. Mikä se kätevämpää kuin kerätä sienet ja juoksuttaa koirat samalla? Maanantaina oltiin Hauholla Suvin jengin kanssa. Koska Suvi ei syö sieniä, sain koko potin. Sienten siivoamiseen meni ainakin kaksi iltaa. Tällä viikolla on siis syöty aika sienipainotteisesti ja pakastimeenkin saatiin täytettä. Oma suosikkini on suppilovahvero-vuohenjuustopiirakka. Nam.

Syksyn paras näkymä.

Tänään oltiin sienimetsässä omalla porukalla. Koko viikon vesisateen jälkeen sää oli kivan aurinkoinen. Ollaan kyllä lenkkeilty kunnolla koko viikko sateesta huolimatta. Polkka vihaa periaatteessa koiranilmaa, mutta sadetakki niskaan ja lenkki vapaana metsässä - toimii! Eivätkä koirat edes ole niin rapaisia kuin hiekkatiellä kävelyn jälkeen.

Maansiirtourakoitsija Make Makkara.

Polkan mielestä sienestyslenkit oman jengin kanssa ovat äärimmäisen tylsiä. Make kaivaa vaan kuoppia ja kaiken maailman lahoja kantoja, eikä viitsi yhtään juosta Poksun kanssa. Niinpä Polkka keskittyy syömään Maissin silppuamia kantoja ja sekös minua ärsyttää! Tänään Polkka tyytyi kohtaaloonsa ja istui lähimaaston isoimmalla kivellä kytiksellä. Oman lauman ulkopuolinen kaveri on sienireissulla tehokas, silloin Polkka juoksee koko ajan pitkin metsiä.

Hyvät kaivuut menossa.

Joku metsäneläin? Ei vaan Maissi mäyräkoira.

Pari tuntia hujahti taas siivillä. Saatiin raitista ilmaa, vähän liikuntaa ja iso kassillinen sieniä. Syksyssä ei olekaan juuri muuta hyvää kuin sienet. Ai niin ja sänkipelto!

Hyvästi, Rumba!

2011-09-15T18:42:00.004+02:00

Vanhempieni airispentu Rumba (Big Lady´s Gangster´s Dreamgirl) lähti eilen koirien taivaaseen vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Olo on samalla kertaa järkyttynyt, surullinen ja helpottunutkin. Vanhempani olivat järjettömän vaikean päätöksen edessä ja päätyivät varmasti oikeaan ratkaisuun.

Pennulla oli luovutusiässä purentavika. Hampaiden vaihtuessa tilanne suussa meni huonompaan suuntaan ja maitohampaiden alakulmurit olivat painaneet kitalakeen reiät. Koiran suusta löytyi patti, jota epäiltiin ensin tulehduksen aiheuttamaksi. Suun röntgenkuvat ja näytepalat paljastivat löydöksen kasvaimeksi. Uutiset olivat koko ajan raskaampia, lopuksi kasvain todettiin pahalaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Leikkausennusteen piti kuitenkin olla hyvä ja sitä suunniteltiin.

Samaan aikaan koira alkoi ontua. Etujalat kuvattiin samalla rauhoituksella kuin suututkimukset ja molemmista löytyi paha nivelrikko. Ei ollut enää tehtävissä kuin yksi ratkaisu. Nyt kivut ovat poissa, eikä särkylääkkeitä enää tarvita.

Juuri tänään elämä tuntuu järjettömän epäreilulta.

Rhodetatuointi

2011-09-14T20:57:00.002+02:00

Tatuointitaiteilijana työskentelevä ystäväni Tuula suunnitteli niin hienon rhodetatuoinnin, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lisätä kuvan tänne. Oma tatuointiasia on edelleen harkinnan asteella, joten tähän kuvaan saa kernaasti joku nopeammin päätöksiä tekevä tarttua! Ja ellei juuri tämä kuva miellytä, Tuula piirtää varmasti omien toiveiden mukaisen koiran. Tai jonkun muun asian. Jos siis tatuointijutut kiinnostavat, Tuulan yhteystiedot saa minulta.

Sunnuntaivieraita

2011-09-11T20:33:00.005+02:00

Papu, Polkka ja Martti.

Ihana aurinkoinen syyssunnuntai ja talo täynnä vieraita. Kummityttöni Aima perheineen saapui visiitille heti aamupäivästä. Mukana oli Maissin siskonpoika Martti, joka ilahtui tyttöseurasta välittömästi. Martti on tavannut Polkan kerran aiemmin ja leikit menevät hyvin yksiin kokoerosta huolimatta. Vähän Marttia tosin jännittää niin iso ja raisu nainen. Maissi on ollut koko viikonlopun Vaasassa mökillä Ann-Marin ja Mikan kanssa, eikä siksi päässyt tapaamaan sukulaispoikaa. Ensi kerralla sitten! Mutta olipa kätevä houstata koiravieraita ilman rouva raivotarta...

Auni ja Papu omenoita keräämässä.

Tuija ja Milka tulivat vielä illalla sienestämään meidän kanssa. Suunnattiin viime vuoden vakiomaastoon, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kerralla. Alkuun suppilovahveroita löytyi kitsaasti ja ne olivat pieniä, mutta sienestyksen edetessä alkoi esiin tulla ryppäitä hyvän kokoisia sieniä. Loppujen lopuksi isot hedelmäpussit täyttyivät sienistä. Polkalla ja Milkalla oli tosi hauskaa vetää rallia pitkin metsää. Ne juoksivat täyttä päätä koko sen kaksi tuntia, mitä me keräsimme sieniä. Ei ehkä tarvitse kertoa, että vieraiden ja metsärallin jälkeen illalla koirapedillä makasi aika hiljainen Pokemon.

Syksykoirat Polkka ja Milka.

Papu hammaslääkärissä

2011-09-09T20:17:00.003+02:00

Nyt kyllä heittää päässä.

Mäykyillä oli tänään yhteinen lääkäriaika. Maissi sai rokotukset ja Papulta poistettiin hammaskivet. Hammaskiveä oli aika runsaasti, koska olin lykännyt lääkäriin menoa. Minua hirvittää Papun rauhoittaminen, koska sillä on paha sivuääni sydämessä. Hammaskiven poistamisen hintaskaala on ällistyttävän laaja, sain hinta-arvioita välillä 100-230 €. Juuri sivuäänen vuoksi halusin Papun kuitenkin kunnolliselle asiansa osaavalle klinikalle. Valitsin siis Vethausin. Kyseinen klinikka muuten palvelee nykyisin vuorokauden ympäri noin viiden kilometrin päässä meiltä. Aivan mahtavaa!

Papulle valittiin kevyt ja sydänystävällinen rauhoituskeino ja kaikki menikin hyvin. Mummeli kotiutui heränneenä, mutta melkoisissa pöllyissä. Hampaat olivat hammaskiveä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ainoastaan kahta vähän lohjennutta poskihammasta täytyy tarkkailla. 13,5 -vuotiaalla mummolla on siis edelleen kaikki hampaat suussa.

Maissin rokotuksille ja Papun hammashoidolle kertyi hintaa yhteensä 252 euroa. Summasta on miinustettu toisen koiran klinikkamaksun alennus ja paikallisen koirakerhon jäsenalennus, yhteensä 34,50 €.

Agiliitoa

2011-09-08T19:55:00.008+02:00

Tästä se lähtee.

Keskiviikon agility-treenit menivät tosi hyvin. Pidettiin ekaa kertaa kisamainen harjoitus. Radalla oli 18 estettä ja se oli aivan minun mittapuulla ällistyttävän vaikea. Kaikkia sellaisia kuumottavia jippoja, kuten putki suoraan a-esteen alla, eri päistä putkeen menoja ja aitojen takaakiertoja. Polkka teki töitä tosi innokkaasti ja oli vauhdikas mutta vielä hallittava. Hyvä Pokemon!

Ilmaa hypyssä.

Sain koiraan heti alkuun hyvän kontaktin leikkimisen kautta. Se siis leikkii ihan kunnolla kentällä, vaikka paikalla on muita ihmisiä ja koiralla on kiire radalle. Sain myös ohjattua sitä kunnolla, eka rata mentiin kolme kertaa peräkkäin ja koira teki töitä vielä sillä kolmannellakin kerralla! Kepit menevät hyvin toiseen suuntaan, mutta ns. väärin päin ne eivät vielä luonnistu. Aitoja Polkka hyppää jo näyttämällä ihan sujuvasti ja ottaa alakontaktit nätisti. Nyt vauhdin kasvettua täytyy alkaa kiinnittää huomiota ylösmenokontakteihin, nyt niille osutaan juuri ja juuri.

Ohjaaja juoksee kuula punaisena.

Ryhmässä oli nyt ensimmäistä kertaa Polkan ikäinen bordercollie. Ei saakeli sitä menoa! Jos Polkka pitää tämän hetkisen vauhtinsa, se todellakin riittää minulle. Olen varmaan itse vähän hidas, mutta en kuuna päivänä pystyisi tekemään töitä ohjuksen lailla pinkovan koiran kanssa. Nauratti ihan alkuun koirien ja ohjaajien vauhtiero. Bordercollien omistaja käveli radan nopeasti läpi ja meni hakemaan koiraansa. Minä huusin ihan paniikissa, etten todellakaan ole vielä omaksunut rataa! Ei, pitää rauhassa suunnitella ja harkita ennen toimeen ryhtymistä.

Palkka kontaktin ottamisesta.

Koirien eroavaisuus tuli esille myös lopuksi kun purettiin esteitä. Otettiin Polkka ja bortsu juoksemaan kentälle loppuverryttelyksi. Polkka olisi halunnut leikkiä, mutta bordercollie ei pystynyt - se tuijotti omistajaansa ja kysyi, voisiko vielä tehdä jotakin. Pokemonin huomio oli riehumisessa ja kentälle pudonneiden nakkien etsimisessä. Työt oli tehty ja sillä hyvä. Jos bordercollie oli omistajansa mukaan työnarkomaani, Polkka taitaa olla sukupolvi x:n edustaja "pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan ku ellun kanat".

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä kouluttaja-Tuijan ja hänen koiransa Carlon kanssa. Auton takaluukussa odotellut Maissikin pääsi mukaan. Ja oli muuten ihan sievästi, vaikka Carlo vähän nuuski persausta. Make pehmenee, ihan selvästi!

Vauhtia kepeillä, nykyisin jopa laukka-askelia!

Kiitos treenikaveri-Kirsille kuvista!

Maanantain metsälenkki

2011-09-05T21:25:00.009+02:00

Polkka ja uusi ystävä Otti.

Maanantain pelastus on kiireetön metsälenkki koirakavereiden kanssa. Suvin koirat tekivät ensin vähän hakua ja esineruutua ja sitten suunnattiin lenkille. Ihanan aurinkoinen ilta, lämmintäkin melkein +20. Löydettiin vähän kantarellejä, mutta tämän maaston suppilovahverot pysyivät piilossa. On siellä niitä, ihan varmasti!

Eteen sattunut hiekkakuoppa sai aikaan sekoamisen.

Hirvikärpäsiä ei ollut liikkeellä ainoatakaan, onneksi. Olin perjantaina lenkillä vähän eri paikassa, kuitenkin parin kilometrin päässä tämän illan lähtöpaikasta. Hirvikärpäsiä oli kuhisemalla ja ne olivat aivan perkeleen vihaisia. Ne purivat! Päänahka ja selkä ovat edelleen täynnä kutisevia puremajälkiä.

Aika paljon on tullut metsässä pyörittyä tähän ikään mennessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hirvikärpäset purevat reikiä ihoon. Olen niin kyllästynyt hieromaan kortisonirasvaa päänahkaani, että melkein harkitsen työkaverini Panun hirvikärpästorjuntakeinoa "pysy asvaltilla".

Kauniita koiria.

Apua, Sini siis jahtaa mua!

Lopuksi kerättiin mustikoita, suoraan suuhun.

Ihana Otti Pottinen.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Sääennuste näyttää aika huonolta loppuviikon osalta, mutta toivottavasti ei sentään sataisi joka päivä ja päästäisiin tekemään kunnon metsälenkkejä. Vaikka onhan meillä kaikilla kunnon sadekamppeet...

Valmiina syksyn sateisiin ja pimeyteen!

2011-09-02T16:23:00.003+02:00

Uudessa sadetakissa on huppu ja kaikki!

Maissi sai tänään uuden sadetakin. Huomasin tällä viikolla vanhaa takkia pukiessa, että sen heijastimet ovat aivan loppuun kuluneet ja takki on vieläpä vajaa persauksen päältä. Kauppaan siis! Vertailin Hurtan tavallista sadetakkia ja Lifeguard-sarjan storm hoodieta ja päädyin jälkimmäiseen.

Nyt koira löytyy metsästä yhdellä vilkaisulla. Takissa on huomiovärin lisäksi muutama erityisen hyvä ominaisuus: siinä on kunnollinen päätä suojaava huppu ja sen saa pakattua selässä olevaan vetoketjutaskuun. Takki on lisäksi niin pieni, että se mahtuu pakattuna minun takkini taskuun. Ja tämä ei muuten ole mikään maksettu mainos, takille jäi hintaa 20 % alekupongin ja Polkan näyttelystä keräämien lahjakorttien jälkeenkin 27 €. Normaalihinta näytti olevan aika suolainen 59 €.

Sain kesken takin sovittamisen puhelun Pasilta, että joku nainen soittaa kohta poliisille auton takaluukussa vinkuvasta Polkasta! Kyllä. Joku suhteellisen aktiivinen henkilö oli säälinyt auton takaluukussa (sateella, ei edes millään kuumalla kelillä!) viisi minuuttia vinkunutta koiraa, soittanut autorekisterikeskukseen ja saanut sieltä Pasin numeron. Soittanut hänelle ja huutanut puhelimeen, että ellei sitä autossa vinkuvaa ajokoiraa (!) pelasteta pois, hän soittaa poliisit. Kaikki esimerkiksi Polkan kanssa treenaavat tietävät, että koira pitää halutessaan aika kovaa protestimekkalaa autoon odottamaan jätettynä, mutta olikohan naisen aktiivisuus silti vähän ylimitoitettua?

Virtaa

2011-08-30T20:50:00.006+02:00

Sekopäiden seurakunta.

Polkka on saanut virtansa takaisin. Koko kesä meni hormonipöllyissä, eikä koira ollut ollenkaan oma itsensä. Ensin toivuttiin juoksusta, sitten tehtiin valeraskautta, oltiin valeraskaana ja toivuttiin siitä. Ensimmäinen juoksu oli uuvuttava kokemus niin koiralle kuin omistajallekin. Toivottavasti seuraavista selvitään helpommalla.

Tänään tehtiin tottista kahden kuukauden tauon jälkeen. Eräs heinäkuun alun toko-koe vei nimittäin ohjaajalta motivaation joksikin aikaa. Tänään palattiin bisnekseen uudelle tsempillä. Treeni meni kokonaisuudessaan hyvin. Sain nostettua koira virettä aluksi lelun kanssa ja herravarjele palkattua koiran lelulla seuraamisesta ja liikkeestä maahanmenosta. Kyllä, se palkkaantui lelulla ja leikki vaatimatta mitään ruokapalkkaa. Ensimmäinen kerta. Liikkeestä seisomaanjäänti meni säätämiseksi ja perusasentoa jouduttiin myöskin hieromaan. Vino ohjaaja saa koirankin vinoon. Pääasia kuitenkin, että treenistä jäi hyvä fiilis.

Hetkinen, mikä se siellä maan tasossa oikein on?

Agility-treenit jatkuivat nekin kuukauden mittaisen tauon jälkeen. Polkka yllätti ekoissa treeneissä positiivisesti. Leikki alkuun tursakkeella (lue: Berran karvainen treenilelu), teki vauhdikkaan radan ja repi ratojen välissä tursaketta raivokkaasti sillä välin kun hiottiin ohjauskuvioita. Täytyy vielä erikseen alleviivata, että koira paineli kepit laukalla. Laukalla! Ensimmäistä kertaa. Nyt se myös kesti pientä ohjauskuvioiden hiomista, kesällä homma oli yhdestä radasta poikki, sen enempään koiralla ei riittänyt mielenkiinto.

Polkan uusi ystävä Otti.

Virtaa on riittänyt myös lenkillä. Ollaan tehty kahtena iltana Suvin jengin kanssa parin tunnin mittainen metsäreissu. Polkka on vedellyt kiitolaukkaa pitkin puskia vielä autolle tullessakin. Tänään virtaa riitti sänkipeltolenkillä jäniksen perään karkaamiseen. Olin todellakin huolesta soikeana, ennen kuin koira kurvasi pusikosta takaisin. Hui saakeli, tuollaiseen virran ei tarvitsisi riittää.

Polkka on saanut myös uuden lenkkiseuralaisen, pienen Otti Pottisen. Rohkeasti pentunen kirmaa pitkin puskoita rymistävien aikuisten koirien perässä. Onneksi minulla ei ole pentukuumetta, onneksi minulla ei ole pentukuumetta, onneksi...

Näyttelyitä ja kyläilyä

2011-08-24T20:36:00.010+02:00

Poksu seuraa tapahtumia kehän laidalta.

Polkka kävi viikonloppuna näyttelyssä Kouvolassa ja Heinolassa. Menestystä ei irronnut tällä kertaa. Ego-veli sen sijaan sai lauantaina viimeisen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi. Hienoa Ego!

Jos punaiselta paholaiselta kysytään, parasta viikonlopussa oli riehuminen sukulaisten kanssa. Koira meni ensin perjantaina Päivin lauman jatkoksi ja siirtyi sieltä lauantain näyttelyn jälkeen Johannan ja Karrin hoiviin yhdessä Fanny-mummonsa kanssa. Johanna ja Karri toimittivat koko retkueen sunnuntaiksi Heinolaan, minne me saavuimme koiraa noutamaan. Vaikka Polkka ilahtui meidät nähdessään, oli kuitenkin huomion pääpaino rakkaassa Ego-veljessä.

Ego ja Polkka paistattelevat auringossa.

Polkka ja Fanny-mummo.

Polkka, Ego ja Gimli laittavat rallin pystyyn.

Mummo ja kauhukakarat: Fanny, Polkka ja Ego.

Salaisuuksia koiranäyttelyssä.

Tarkkana!

Käytiin sunnuntaina koiranäyttelyn jälkeen tutustumassa Lahden ravintolapäivän antimiin. Päivän ideana on, että kuka tahansa voi perustaa oman ravintolan yhdeksi päiväksi. Tuija ja Milka testasivat Mimosan smoothiet ja Päivänsäde-niminen tuote havaittiin hyväksi. Milka litki aivan innoissaan smoothieta! Poksu, joka imuroi marjapensaista kaikki marjat tyytyi vain irvistelemään viinimarjajuomalle. No olihan juoman sekaan sotkettu kaikkia kummallisia terveysvaikutteisia aineita!

Milka ja smoothie.

Ravintoloiden tutkailun ja Lahden satamaan tutustumisen jälkeen auton takaluukkuun kiipesi väsynyt pieni rhodesialainen. Kyläily ja edustaminen ovat kauhean rankkoja juttuja, sanoi Poksu ja oli kovin unisen näköinen vielä kotipihassakin.

Kiitos Päiville ja Johannalle & Karrille Poksun hoidosta! Kyläilykuvat on ottanut Johanna Duarte.

Rumba kävi kylässä

2011-08-23T19:50:00.006+02:00

Rumba 6 kk.

Rumba-airis kyläili meillä viikonloppuna. Polkka oli omalla reissullansa, eikä päässyt tällä kertaa tapaamaan karvaista sukulaistyttöä. Maissi sen sijaan odotti vierasta omalla innokkaalla tyylillä. Kaksikolla meni ulkona oikein hyvin, Make jopa innostui leikittämään partakollegaa. Sisällä kuului pientä murinaa. Make parkkeerasi keittiöön pöydän alle ja hallinnoi sieltä talon elämää. Rumban ensimmäinen visiitti Maissin reviirille sujui kuitenkin kaiken kaikkiaan paremmin kuin olin osannut odottaa.

Yhteinen kuopankaivuu, ainakin Rumban mielestä.

Puolivuotias Rumba on oikein kiva koira, mutta taitaisi kaivata pientä tottistelua tai muuta yhdessä tekemisen kulttuuria. Suloinen Rumpali tottelee kiltisti, mutta vain silloin kun näköpiirissä ei ole muutakaan kiinnostavaa... Ei muuta kuin hiljalleen vaatimustasoa ylemmäs ja treenailuja muuallakin kuin neljän seinän sisällä, niin hyvä siitä tulee.

Polkka olisi varmasti halunnut osallistua näihin hepulilaukkoihin!

Partakaksikko.

Viikko Budapestissä

2011-08-22T19:43:00.006+02:00

Reissun ainoa mäyräkoira löytyi kakkaroskiksen kyljestä.

Oltiin tosiaan elokuun alkupuolella reilu viikko Budapestissä. Matkan päätarkoituksena oli Sziget-festivaali, Euroopan suurin kulttuurifestari. Viikossa ennätti paljon muutakin, kuten hengailla ympäriinsä, käydä kylpylässä ja syödä hyvin. Tykkään Budapestistä tosi paljon, se on jotenkin sopivan rosoinen vaikka kaikki asiat toimivatkin edes joten kuten.

Koirakulttuuri on samanlainen kuin muualla Keski-Euroopassa eli koirat juoksevat irrallaan. En lakkaa ihmettelemästä, miten joku uskaltaa päästää kaupungin keskustassa koiran viipottamaan itsekseen. Toisaalta en myöskään ole nähnyt koskaan koiran jäävän auton alle. Ehkä liian vikkelät karsiutuvat jo varhaisessa vaiheessa? Edellisiin reissuihin verrattuna pienten fifien lukumäärä oli kasvanut ja löysinpä yhden fifitarvikeliikkeenkin.

Skotin pentu vai joku sekoitus?

Festivaalialueelle sai viedä koiria. Yleisesti ottaen koiran vieminen festareille on minusta aivan kuolleena syntynyt idea, mutta Szigestissä asia on ehkä vähän toisin. Festivaalialue on muutaman kilometrin mittainen saari, jonne lavat sijoittuvat. Koiria näkyi hiljaisemmilla lavoilla, kuten teatteria ja sirkusta katsomassa. Lasinsirpaileita alueella ei ole, koska kaikki juoma myydään muovipulloissa ja -tuopeissa. Koiria enemmän ihmettelin eräänä iltana aika myöhään nähtyä viritystä: lapsi mukana talutushihnassa, onneksi sentään kuulosuojaimet päässä!

Kelpie?

Onnistuin bongaamaan yhden parivaljakon unkarin viszloja, jotka ovat minusta aivan äärimmäisen kauniita koiria. Sinä päivänä kun sisuunnun tarpeeksi tähän tottiksen ja agilityn vääntämiseen, ostan viszlan tai weimarinseisojan ja haulikon. Vaikka sitä haulikkopuolta täytyy ehkä vielä vähän harkita...

Hieno reissu, mutta oli mukava palata kotiin koirien luokse. Ilman koiria arkeen palaaminen tökkisi tosi paljon, nyt jo melkein kaipasin yhteisiä metsälenkkejä. Sitä paitsi arki maistuu paljon paremmalta, kun välillä pääsee sitä hetkeksi karkuun. En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät raaski antaa koiraansa kenellekään hoitoon. Olen joko todella onnekas hyvien hoitopaikkojen suhteen tai sitten vähän tunteeton. Veikkaan kuitenkin tuota ensimmäistä.

Maissi

2011-08-19T18:32:00.005+02:00

Maissi (Oppes Myosotis) 9 vuotta.

Näyttää ihan lelukoiralta!

Make oli meidän reissun aikana ensin Papun kanssa Vaasan saaristossa mökkeilemässä Ann-Marin ja Mikan hoidossa ja siirtyi noin reissun puolivälissä viettämään citykoiran elämää Tampereelle Jannen ja Marjon hoteisiin. Make oli pärjännyt mainiosti ja käyttäytynyt kuten arvonsa tuntevan mäyriäisen kuuluukin. Kellontarkka Maissi oli löytänyt heti oman lokeronsa kyläpaikan rytmistä ja vaatinut lenkit ja ruoat tiettyyn aikaan. Sellainen se on, aavistuksen neuroottinen.

Tässä koirien hoitopaikassa on se etu, että koirat kotiutuvat studiokuvien kanssa. Ihan mielettömän hienot kuvat Maissista, kiitos Janne! Kuvat aukeavat vähän isommiksi kun niitä klikkaa.

Mikä peto!

Kuvat: Janne Kaakinen

FI MVA Malozi Lalamika

2011-08-18T20:52:00.006+02:00

Leuhka koira?

Sillä välin kun me vietimme aikaa Budapestissä, oli Polkka täysihoidossa Päivillä. Hoitopakettiin kuului esimerkiksi leikkiseuraa kellon ympäri, pesu ja vanhan karvan nyppiminen niskasta sekä valioituminen. Kyllä - Polkka palasi kotiin Suomen muotovaliona. Kolmas ja viimeinen sertti oli tullut Valkeakoskella lauantaina, jossa Polkka oli toiseksi paras narttu häviten vain Fanny-mummolleen. Polkka onkin talouden ainoa muotovalio ja selvää missiainesta.

Muuten Poksun viikko oli kulunut yleisen riehumisen ja kavereiden leikittämisen merkeissä. Viikon parasta antia olivat Päivin rhodepentu Niro ja Niron kyläilemässä ollut veli Milton. Pennuthan ovat Polkan puoliveliä. Hyvin oli mennyt leikit yhteen - tai siis Poksu oli maannut koppakuoriaisena maassa ja pennut olivat saaneet mellastaa sen kimpussa mielin määrin. Ehkä Poksu halusi olla hyvä isosisko?

Polkka ja Milton.

Polkka oli jatkanut hoitopaikassa varastelulinjaansa ja onnistunut pöllimään kuukaudeksi tarkoitetun boksin denta stixejä. Kilttinä tyttönä sotasaalis oli puolitettu Musca-äidin kanssa. Mahtaa kaksikolla olla nyt kiiltävät hampaat! Toinen saalis oli koko koiraporukalle hankittu satsi nappuloita. Voi Polkka, mihin me tuon kleptomanian kanssa joudutaan? Varastelu kun ei ulotu pelkkään ruokaan, heinäkuussa elukka onnistui nyysimään hillosokeripussin...

Meininki katossa!

Kiitokset vielä Päiville Polkan hoitamisesta! Kiitos myös Ann-Marille Papun ja Jannelle ja Marjolle Maissin hoitamisesta. Aika hajasijoitettu lauma tällä kertaa! Ilman teidän apuanne jengi olisi joutunut koirahoitolaan. Vaikkei sekään olisi mikään katastrofi ollut, on kotihoitopaikka kuitenkin aina kivempi.

Kuvat: Päivi Sormunen

Rhodesiankoirat eivät pidä vedestä?

2011-08-17T21:14:00.009+02:00

Biitsillä Leon kanssa.

Olen tainnut olla vähän laiska blogin kanssa. Reissu, remontti, lomaltapaluu, siinä se. Päivitettävää olisi kyllä. Miltei kaksi viikkoa sitten käytiin moikkaamassa Leon jengiä. Alkujärkytyksestä (johtui ehkä tuplana liikkuneista russelimummoista) toivuttuaan Poksu sai jalat alleen ja piti hauskaa Leon kanssa. Käytiin alkuun uittamassa koiria ihanalla hiekkarannalla. Polkka riehaantui vedestä heti alkuun ja ryntäsi uimaan. Hetken innostamisen jälkeen myös Leo loikki veteen heitettyjen koirannappuloiden perään.

Jos kamera ei kastunut koirien aiheuttamista roiskeista, meinasi se pudota järveen kun törmäsin veden alla olleeseen kiveen. Pyllähdin kivelle istumaan, kamera pysyi kuin ihmeen kaupalla pinnan yläpuolella. Siinä sitä olisi ollut kotivakuutukselle raportoitavaa, ollaanhan tässä jo ainakin vuosi selvitty ilman vahinkoja. Ellen oli kohtelias, eikä ottanut kuvaa vaikka hänelläkin oli kamera kädessä. Kuvattavan ilme olisi ainakin ollut näkemisen arvoinen.

Uimareissun jälkeen syötiin Cecilian tekemää salaattia ja Ellen antoi ystävällisesti kuivat housut lainaksi. Me taidetaan olla Poksun kanssa vähän sellaisia nolojen tilanteiden naisia. Pokemonille nimittäin sattui (jälleen kerran) sellainen pieni arviointivirhe, että keittiön sivupöydällä turpoamassa ollut kuivamuona katosi parempiin suihin. Enää ei taida olla kyläpaikkaa, jossa koira ei olisi onnistunut varastamaan jotakin syömisen arvoista.

Hepulilaukat uinnin jälkeen.

Aina näitä heppajuttuja, sanoo Poksu.

Uimareissua edeltävänä iltana oltiin metsälenkillä Tuija-kasvattajan ja Milkan kanssa. Ja minä mokasin, siis todellakin mokasin kun en ottanut kameraa mukaan! Ajattelin, etten jaksa aina raahata järkkäriä kaulassa (pitäisi ostaa joku kätevä pikkukamera toiseksi) ja se harmitti koko reissun ajan. Räyhänhenki-Maissi oli nimittäin mukana ja ihastui ihanaan Milkaan. Maissi kierteli liehittelemässä Milsua, joka ei välittänyt tappijalasta mitään. Kolmikolla oli tosi hauskaa painellessaan pitkin pusikoita. Sillä välin me kerättiin Tuijan kanssa mustikoita. Kyllä vain! Tein henkilökohtaisen ennätyksen, melkein pakastepussillinen. Kotiin päästyä marjanpoimijoita odotti pannukakku. Mainio kesäilta sekin.

Roikale

2011-08-02T21:40:00.002+02:00

Polkka 3 kuukautta.

Polkka 2 vuotta.

Polkka 2 vuotta!

2011-08-02T21:18:00.006+02:00

Päivänsankarin hyvä ryhti.

Polkka täytti tänään kaksi vuotta. Miten aika voikin mennä niin nopeaan, onko siitä jo pian kaksi vuotta kun Poksu muutti meille? Nykyisin meillä käyvät ystävät toteavat "on se kyllä rauhoittunut tosi paljon" ja totta se onkin. Enää ei mennä seinä-katto-lattiaa, vaan sisällä otetaan tosi rauhallisesti.

Ennen varustauduin meille saapuviin (ei-koirallisiin) vieraisiin tekemällä kahden tunnin metsälenkin, että Polkka olisi kunnolla. Nykyisin se on tarpeetonta, Poksu käy tsekkaamassa vieraat ja menee omalle sohvalleen. Paitsi tietenkin silloin, kun vieraat ovat erityisen ihania. Silloin yritetään kiivetä syliin halailemaan.

Kakkuresepti:

1 pkt Best-in Kotoisa kanapata
koirankeksejä
Froliceja ja muita herkkuja

Välillä tuntuu siltä, että Polkka on rauhoittunut vähän liikaakin. Agility-treeneissä on aivan turha kuvitella, että koira suostuisi hiomaan rataa moneen kertaan. Yksi hyvä suoritus ja sen jälkeen Poksu on mielestään valmis. Yleensä voidaan vielä neuvotella toisesta radasta, mutta sen jälkeen apina täytyy laittaa autoon keräämään motivaatiota. Sama tottiksen kanssa, omistajan täytyy muistaa lopettaa harjoitus onnistumiseen. "Menin jo kerran maahan, miksi toistaisin samaa asiaa monta kertaa?", kysyy Poksu. Tämän koiran kanssa todellakin tarvitaan mielikuvitusta.

Rento päivänsankari.

Vieraita Lahdesta

2011-07-28T21:05:00.008+02:00

Melkein parijonossa.

Saatiin eilen illalla vieraita Lahdesta. Käpykaarti eli Nando ja Ronja sekä jossain pennun ja teinin rajamailla keikkuva Baron tulivat lenkkitreffeille. Ilma oli vähän turhan kuuma kunnon lenkille, mutta kyllä me reipas tunti taidettiin käpsytellä. Nando ja Ronja olivat juosseet pahimmat virtansa pois jo aamupäivällä, joten nuoriso-osasto vastasi tällä kertaa riehakkaimmasta meiningistä.

Aluksi vähän tutustutaan.

Polkka keksi uuden omasta mielestä tosi hauskan leikin: pitkin pusikoita Baronia karkuun. Välillä Baron eksyi pitkäksi aikaa puskahiipparin perästä ja Polkan piti tulla tielle näyttäytymään. Vihdoin Baron hoksasi lähteä perään ja vieraita omilla lenkkipoluilla emännöinyt Poksu pinkoi karkuun pusikko suhisten. Nando-setää olisi vähän kiinnostanut Poksu takapuoli ja nuori nainen antoi ihan suosiolla haistella persustaan. Eikö sen pitänyt ekan juoksun jälkeen hoksata kieltää nuuskivia uroksia? Polkka pikemminkin innostuu tunkeilevasta kuonosta...

Baronin söpö pentumainen naama.

Löydettiin myös ihana vilvoitteluun sopiva puro. Vesi oli siistiä, kunnes kaksikko Baron ja Polkka kävivät vähän vedessä räpiköimässä. Lopputulos muistutti mutakylpyä. Onni on lyhytturkkinen koira, Polkka oli autolle päästessä jo ihan siisti! Ja vesi piristi porukkaa sen verran, että jaksettiin reippailla loppu lenkkikin.

Ihan mahtava oja, tulkaa kaverit rypemään!

Pitikö rhodesiankoirien olla hienostuneita eläimiä?

Lenkkijengi: Baron, Polkka, Nando, Ronja.

Polkan mielestä parasta vieraissa on tuliaiset. Tällä kertaa onnisti erityisen hyvin: Lahden porukka toi tullessaan uuden råtan. Uuden ihanan pehmeän, kuolattoman råtan! Polkka kanniskeli aarretta koko lopun illan ja ilmestyi tänään aamulenkille tuo tärkeä kapine suussa.

Festivaalikoiria

2011-07-26T21:12:00.003+02:00

Poke ja råtta valmiina festaroimaan.

Meillä on töissä festariviikko. Lastenfestivaalissa on onneksi puolensa, meininki loppuu säälliseen aikaan ja pääsee kotiin lepäämään. Kaukana ovat ne ajat, kun valvottiin festaritöissä koko yö ja aamulla lähdettiin siivoamaan aluetta.

Koirien töissäolo on tietenkin nyt tauolla, eihän niitä voisi sinne ihmisvilinään ottaa mukaan. Muuten karvaiset kaverit ovat auttaneet järjestelyissä, kuinkas muutenkaan. Tänään minulta kysyttiin, miksen ole tilannut Papulle omaa staff-paitaa. Joku on aika osa työyhteisöä.

Papu testaa varjoteatteria - hyvin toimii.

Kenttäkisoissa

2011-07-24T21:03:00.005+02:00

Asiantunteva heppakisayleisö.

Käytiin tänään ihmettelemässä kenttäratsastuksen maasto-osuutta Suontaan kartanossa. Eilinen Wanaja festival vähän hidasti aamuista liikkeelle pääsemistä, ei sitä enää vaan valvota yötä ja herätä aikaisin aamulla! Ennätettiin kuitenkin paikalle parahiksi jännittävimmän osuuden alkuun. Polkka ja Maissi pääsivät mukaan ja Maissi oli miltei luottamuksen arvoinen - yhdet mummorähinät piti vetää Cecilian Stickanin kanssa. Luulisi tuohon 9 vuoden ikään mennessä oppineen käyttäytymään julkisella paikalla...

Make ja Poke kyllästyvät seuraamaan hevosia ja remuavat keskenään.

Hienon näköistä menoa!

Mistä tietää Polkan toipuneen valeraskaudesta? Keppostelu jatkuu taas. Menin eilen keräämään pihasta marjoja tarkoituksena keittää vadelma-viinimarjahilloa. Takaisin tullessa Polkka oli pudottanut hillosokeripussin lattialle ja tutki sitä kiinnostuneen näköisenä. Täydellinen ajoitus pelasti hillonkeiton, pussissa on vain yksi hampaanreikä.

Kuumaa, kuumempaa

2011-07-22T09:59:00.008+02:00

Hiki.

Huh mitä hellepäiviä! Polkka makaa raatona auringossa ja lataa virtaa afrikkalaisiin aurinkopaneeleihinsa. Kun tarpeeksi kuuma tulee, voi siirtyä varjoon muutamaksi minuutiksi. Dara-ystävän lämpöhalvauksen jälkeen olen kyllä vähän tarkkaillut tuota ylenmääräistä auringonpalvontaa. Lämpöhalvaus on todellinen riski näillä keleillä!

Paimen jahtaa mua!

Agility-treenit jäivät kuukauden mittaiselle tauolle ja mentiin keskiviikkona Suvin pihaan tekemään jotakin pientä. Tehtiin neljän hypyn sarjaa ja treenailtiin takaakiertoa. Polkka oli varsinkin kuumaan keliin nähden reippaalla päällä ja teki hyvin töitä. Ohjaajalla oli vähän enemmän mietittävää kaikissa sylikäännöksissä ja koiran vetämisissä esteen yli. Hitto että helpon näköinen laji voi oikeasti olla vaikeaa!

Aika fiksun näköiset ystävykset.

Treenin jälkeen mentiin metsälenkille ja uittamaan koiria. Polkka löysi ihanan vettä ja mutaa sisältävän pitkän ojan pellon reunasta ja vetäisi oman erikoisuutensa eli ojarallin. Bro seurasi hetken aikaa kysymysmerkkinä kunnes yhtyi hyvään meininkiin. Dara oli aivan kauhuissaan moisesta sotkemisesta ja seurasi tilannetta sivistyneenä hiekkatiellä. Ei kai rhodesiankoiran kuuluisikaan olla sotkua rakastava rapasorsa?

Ihanan riehulenkin kustannuksia maksettiin torstaina aamulla, kun Polkan toinen silmä ei auennut ollenkaan. Sain lääkäriajan Vethausiin neljäksi ja otin potilaan mukaan töihin. Poksu oli koko päivän yksisilmäinen reppana, kunnes lääkäriin lähdettäessä tapahtui perinteiset eli silmä alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Silmästä löytyi pieni haavauma, joka tulee onneksi kuntoon silmätipoilla. Tänään silmä onkin jo miltei ennallaan. Vähän säikäytti taas!

Apua, kieli putoaa!

Turistit

2011-07-17T20:52:00.003+02:00

Polkka edustaa arvokkaan nähtävyyden äärellä.

Lähdettiin perjantaina aamulla autoilemaan kohti Keski-Suomea. Pasi pysähtyi työasioissa Petäjävedellä ja me leikittiin Saaran ja koirien kanssa turisteja. Juotiin munkkikahvit ja suunnistettiin sen jälkeen katsomaan puukirkkoa. Hieno oli. Paikalla oli myös muita turisteja ja joku ranskalainen miekkonen tuli kyselemään, missä mahtaa olla Petäjäveden keskusta. Me arveltiin, ettei sellaista ole olemassakaan.

Polkka edustavana.

Kun hommat oli saatu päätökseen, matka jatkui kohti Säynätsaloa ja minun vanhempiani. Lähdettiin heti alkuun lenkille koirien kanssa, ettei Maissi saisi Rumba-airiksesta mitään kilareita. Koirien yhteiselo sujui koko viikonlopun ajan tosi hienosti. Tehtiin metsälenkkejä ja uitettiin koko jengiä. Polkka juoksi hepuleita ja pikkuinen Rumba yritti pysyä perässä. Muutenkin koirat muodostavat hauskan nelikon. Metsässä vastaan tullut mies kommentoi laumaamme "No siinä on sitten koiraa joka lähtöön".

Sunnuntaina illalla käytiin kotiin palattua vielä uittamassa koiria Viralassa. Polkka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään soutuveneen kyytiin. Apinan ilme oli näkemisen arvoinen, se kelasi ihan selvästi "Oon vedessä mut mun jalat ei kastu, mitä hittoo?". Kun vene meni rantapenkan läheltä, otti Apina vauhtia ja hypätä roiskaisi maihin ja lähti hepulin vallassa täyttä laukkaa eteenpäin. Nauroin melkein pissat housussa sen veneilyä. Ei taida Pokemonissa olla laivakoiran ainesta?

Kiva viikonloppu. Miksei aina voi olla kesä?

Maissin yllättävä mielenmuutos

2011-07-14T20:51:00.006+02:00

Siinä sitä juostaan ilman rähinöitä!

Koska Maissi on kaikkien suureksi yllätykseksi suhtautunut koko kesän vieraisiin koiriin ystävällisesti, päätettiin lähteä lenkille Mörkö-bulldogin kanssa. Polkan hyvä ystävä Mörkö on nimittäin Maken ehdoton inhokki. Ensimmäisestä tapaamisesta saakka Make on halunnut vain antaa hammasta hyväntahtoiselle Mörkölle. En tiedä onko se bulldogista lähtevä rohina vai mikä, mutta jo Mörkön naama saa Maissin raivon partaalle.

Poksu spurttaa onnellisena ystävien kanssa.

Taktiikaksi päätettiin sellainen, että Maissi on alusta saakka irti (se on kaikista raivokkain kytkettynä) ja Mörkö remmissä ihan turvallisuussyistä. Maissi kävi muutaman kerran Mörkön vieressä rähähtämässä, meni siihen aivan tahallaan. Kielsin ja käskin sen siirtymään muualle. Muutaman hetken kuluttua Maissi ei enää välittänyt koko bulldogista, vaan juoksi ja puuhaili omiaan. Uskomatonta, pystyikö tämä käymään näin helposti?

Näin kasassa ja ihan ilman rähäkkää!

Kun meno näytti rauhalliselta, päästettiin Mörkökin irti. Kolmikko juoksi metsäautotietä aivan sovussa. Maissi väisti itse Mörköä, eikä Mörkö ollut siitä edes kiinnostunut. Uros on leikattu viime keväänä ja narttujen kanssa sikailu on päättynyt sen siliän tien! Kun Mörkö ei ollut kiinnostunut Maissista, ei Maissikaan kokenut tarvetta puolustautua hampaat irvessä. Ja vapaana metsässä on aina tilaa väistää toista. Lenkki sujui muutaman alussa kuullun murahduksen jälkeen aivan sovussa.

Olisihan se tosi kivaa, että Maissi pystyisi tulemaan toimeen edes muutamien vieraiden koirien kanssa. Nyt se joutuu aina jäämään kotiin kimppalenkkien ajaksi ja se on tosi tylsää, koska sporttinen mäykky tykkää pitkistä metsälenkeistä. Jos se on vaan vanhemmiten unohtanut vihaavansa vieraita koiria?

Lenkkijengi. Maissin ilme on aavistuksen pelottava.

Sateen jälkeen

2011-07-12T21:29:00.006+02:00

Lauantai-illan sinnikäs sade meinasi vesittää meidän suunnitelmat saunomisesta ja uimisesta Viralassa. Lopulta lähdettiin matkaan sateesta huolimatta ja ilta kirkastui tosi kauniiksi. Aluksi koirat uivat sateessa. Maissia eivät moiset pikkuseikat haittaa ja Polkkakin valitsi uimisen ja riehumisen kuistilla murjottamisen sijaan. Papua huono keli sen sijaan vähän ärsytti.

Hei tulisit jo pois sieltä!

Koirien ulkoiltua oli aika laittaa ne autoon odottamaan ihmisten saunomisen ajaksi. Helpommin sanottu kuin tehty - Maissi ei tullut vedestä houkuttelemalla eikä käskemällä. Edes perinteinen kotiinlähtöhuijaus ei toiminut. Eipä siinä muuta kuin bikinit päälle ja uimaan. Kun uin Maissia kohti, sen silmät laajenivat valtaviksi ja kurkusta kuului hätääntynyt vinkuna "apua apua, minut viedään väkisin järvestä". Tässäpä syy siihen, ettei Maissi ui millä tahansa rannalla. Epäilen, että tämän koiran voisi karkuuttaa uimalla.

Koirat juoksivat hepulin vallassa pitkin ja poikin vielä saunan jälkeen. Pitkästä aikaa viilennyt sää sai ne riehaantumaan oikein kunnolla. Kotiin päästyä koirahuoneen täytti kuorsaus ja ehkä vähän myös märän koiran haju.

Uimisesta viis, mutta anna karkki!

Maissi täytti yhdeksän!

2011-07-10T21:18:00.005+02:00

Hillitsen itseni veteraanin tyyneydellä!

Maissi täytti perjantaina 9 vuotta. Koirasta ei ikipäivänä uskoisi sen ikää ja yleensä lukeman saakin toistaa kysyjälle. Sen verran jouduttiin tekemään myönnytystä iälle, että Make siirtyi Acanan senior-versioon. Adult alkoi nimittäin kertyä vyötärölle. Uusi ruoka on sopinut koko posselle tosi hyvin, Polkan annos on pudonnut 4,5 dl Nutroa 2,5 dl Acanaan. Ehkä sitä nostetaan valeraskauden ja helteiden jälkeen, mutta muutos on kuitenkin aika merkittävä.

Niin ihanaa, ettei pysty katsomaan.

Päivänsankaria juhlittiin grillikekkereiden merkeissä (ei kerrota Makelle, että osasyynä iltamiin saattoi olla kesäperjantai) kotipossen lisäksi Juhon, Antin ja Niinan kanssa. Ihmiset grillasivat rapuvartaita ja ribsejä, koirat saivat maksalaatikosta, lohipullista ja kalkkunaleikkeleistä kootun kakun. Maistui niin hyvin, että päivänsankari meinasi vetää oman osuutensa väärään kurkkuun. Täydellä höyryllä siis kohti seuraavaa etappia, täyttä kymppiä.

Jo riittää poseeraus, korkkaan kakun!

Kun afrikkalainen helteeseen ryytyi

2011-07-10T20:02:00.003+02:00

Olen kesälomalla kaikista humputuksista, sanoo Poksu.

Käytiin Suvin ja koirien kanssa keskiviikkona toko-kokeessa Pirkkalassa. Reissussa ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, ainakaan positiivisessa mielessä. Alkuviikon oli ollut pilvistä ja vähän viileämpää ja Polkka oli tehnyt tottista ihan hyvässä vireessä ja iloisesti. Keskiviikkona töistä tullessa mittari näytti taas +25 ja koiran naamasta paistoi raukea helleilme. Lähdettiin kuitenkin matkaan.

Koepaikka oli tumma hiekkakenttä suorassa auringonpaahteessa. Tiesin jo paikalle päästessä, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ehkä samasta syystä kuin ihmiset lottoavat joka lauantai, päätin olla luovuttamatta. Meidän vuoromme oli melkein viimeisinä. En saanut nostatettua koiraa lelulla, eikä se ollut juuri kiinnostunut makupaloista (kalkkunaleikettä). Tuijotti vaan minua raukeana ja pystyin melkein kuvittelemaan sen pään yläpuolelle hiekkarannan ja aurinkovarjon sisältävän ajatuskuplan.

Eikä siitä mitään tullutkaan. Taluttimessa seuraaminen meni vielä joten kuten, mutta sen jälkeen Poksu päätti ottaa totaalisen rennosti. Muutaman liikkeen jälkeen se kävi kentälle makaamaan ja kääntyi kyljelleen. Joku huusi kentän laidalta hädissään, että onkohan koira kunnossa. Oli se, muttei noussut enää millään käskyllä. Nostin sen ensin etupäästä ja sitten takapäästä ylös. Ei ehkä tarvitse mainita, ettemme osallistuneet viimeisenä liikkeenä tehtävään 2 minuutin paikkamakuuseen. Poksu olisi ensimmäisen kymmenen sekunnin jälkeen vetänyt levyksi ja sulkenut silmänsä, eikä se ole tarkoitus. Me luuserit siis luovutimme.

Eikä helle oikein sopinut seurueemme toiselle afrikkalaiselle Darallekaan. Daran hyytyessä omalla vuorollansa helteeseen varsin huumorintajuinen tuomarimme Riitta Räsänen huusi kehän laidalle, että kyseessä on ehkä rhodesialaisten rotuominaisuus. Vähän ehkä nolotti.

Nyt loppui tsemppi koiranohjaajalta, me lomailemme loppukesän ja palaamme asiaan syksyllä kun kelit ovat viilenneet, eikä koira ole enää valeraskaana. Sillä Poksu kuvittelee edelleen saavansa pentuja, nyt sen nisistä tulee vähän maitoakin. Turha kai se on väkisin lyödä päätä seinään ellei suju?

Uusia kavereita

2011-07-03T19:54:00.010+02:00

Oikeaa kesämeininkiä.

Vietettiin torstaina iltaa kaveriporukalla uiden ja lettuja paistaen. Hiekkaranta, lämmin järvivesi, muurikkalettuja ja mansikoita - ei voi olla mitään parempaa kesätekemistä! Vesi on lämmennyt sellaisiin lukemiin, että jopa minä tarkenen uida pidemmän kaavan kautta.

Polkka oli mukana ja pärjäsi hyvin koirapossen seassa. Mukana olivat buldoggi Mörkö, kultsu Onni ja tolleri Iisa. Kaikki meni hienosti siihen saakka, kunnes Onni huomasi miten ihana nuori tyttö Poksu onkaan ja alkoi jahdata sitä pahat mielessä. Poksulla meni fiilis ja istui nyreänä saunan eteisessä piilossa. Mörkö puolestaan näyttää menettäneen pahimman tyttöjenjahtausvimman pallien viemisen jälkeen ja tyytyi vaan hengailemaan joukon jatkona.

Mörkö raivaa tiensä kohti ruokaa.

Polkka on ihan viileä, mutta Mörkö haluaa tehdä tuttavuutta.

Iisa riehuu vedessä.

Meille ihan uusi tuttavuus, Polkan ikäinen novascotiannoutaja Iisa oli aivan uskomaton vesipeto. Koira juoksi koko illan ajan nurmikentällä ja ui ihan innoissaan. Siitä energiamäärästä olisi voinut siirtää jollakin piuhalla osan Poksuunkin. Vaikka onhan se tällaisissa tilanteissa ihan kätevää, että koira juoksee vähän, käy uimassa ja makaa sen jälkeen äksänä terassilla.

Iisa, Onni, Mörkö ja Polkka.

Kesäpäiviä mummolassa

2011-06-30T22:14:00.010+02:00

Mistä näitä koiranpentuja aina ilmestyy?

Ajeltiin sunnuntaina Keski-Suomeen minun mummolaan. Paikka on ihan kesäparatiisi - vanha maalaistalon pihapiiri ja oma uimalampi. Turha edes mainita, että Maissi ui aamusta iltaan. Jokainen uimakerta kesti vähintään 20 minuuttia. En tajua, miten sillä riittää kunto! Muut koirat tyytyivät pieniin uimalenkkeihin ja kastautumiseen. Paitsi vanhempieni airispentu Rumba, joka uskalsi vasta kastella varpaansa.

Ihanat lenkkimaastot, kuinkas muuten.

Polkka ja Rumba olivat tavanneet kerran aiemmin ja olleet sopuisasti. Nyt jännitti Maissin ja Rumban kohtaaminen, Make kun ei tunnetusti ole mikään kaikkien kanssa toimeen tuleva koirapuistokoira. Kaikki meni kuitenkin tosi hienosti, varmaan paljon tilan ja ulkoilun ansiosta. Maissilla oli tilaa väistää pentua ja puuhailla omiaan, eikä Rumba edes ole villeimmästä päästä koiranpentuja. Papu ei kiinnittänyt Rumbaan juuri mitään huomiota, näytteli vaan hampaita jos pentu tunki ihan iholle.

Polkka sai hepulin ja Rumba sekä Maissi miettivät, mitä tehdä.

Kaikkien suureksi ihmetykseksi Maissi näytti muutaman kerran jopa siltä, että haluaisi leikittää pentua. Viime hetkellä räyhämummo muisti arvokkuutensa ja kurvasi muualle. Luulen että Maissi rähisee muille koirille epävarmuuttaan ja ehkä se on Polkan myötä saanut vähän lisää itsevarmuutta ja vahvistusta sille, että pärjää muiden koirien kanssa. Toisaalta Maissi kyllä kestää vieraita koiria, jotka eivät tunge aivan iholle. Yli-innokkaat päällekäyvät urokset ovat aina olleet sille punainen vaate - niille tulee heti hammasta.

Hepuliloikka.

Kyläilyreissu meni oikein mainiosti kahta pientä seikkaa lukuun ottamatta. Söimme yhtenä päivänä ensin pihalla ja sen jälkeen kahvittelimme. Kesken kahvittelun kuuluu kummallinen kolahdus - ja Polkka löytyy ruokakomerosta nuolemasta tyhjentämäänsä kalamurekevuokaa. Illalla meidän saunoessa Papu oli kiivennyt sänkyyn ja pedannut lakanan riekaleiksi. Kiitos ja anteeksi mummo, me tullaan hirviölauman kanssa seuraavan kerran vasta syksyllä!

Hetkeä aiemmin mummo vielä kysyi, käydäänkö me usein kylässä koirien kanssa. Sanoin ettei oikeastaan koskaan, vaan koirat jäävät aina kotiin tai hoitoon. Ehkä syykin selvisi.

Polkka johtaa hepulijengiä.

Ihana Rumba 4 kk.

Kotimatkalla pysähdyttiin Korpilahden satamaan kahvittelemaan ja ihailemaan veneitä.

Koko posse samassa kuvassa.

Juhannus

2011-06-29T21:15:00.007+02:00

Vietettiin juhannusta täällä kotona kaupunkilaisystävien kanssa. Meillä ei ole kesämökkiä, eikä tämän koiralauman kanssa oikein kehtaa tunkea kenenkään muun mökille. Onneksi sentään asutaan maalla, ettei tarvitse viettää kaupunkijuhannusta! Mutta siis kivaa oli, pukukoodina toimi tytöillä kukkamekko ja pojilla jotakin iloisen värikästä. Ja sitähän nähtiin!

Juhannushali.

Saara toi tuliaisiksi ihanan juhannuspossun.

Uimareissu

2011-06-23T20:50:00.009+02:00

Poksu kävelee vetten päällä...

... kunnes molskahtaa pinnan alle.

Käytiin aamulla uittamassa koko bändiä. Ehkä Polkka alkaa hiljalleen päästä yli valeraskausmasennuksestaan, ainakin se sai hillittömät juoksuhepulit ja tykitti ympäri lampea. Uimakeli oli aikuiseksi aavistuksen hienohelmaksi varttuneen Pokemonin mielestä liian kylmä ja se tyytyi vain kahteen pieneen uimakierrokseen lelun perässä. Maissi puolestaan käytti koko rannassaolojan hyödyksi ja ui yhteen menoon noin 40 minuuttia. Makkaran täytyy olla melkoisen hyvässä kunnossa!

Mummeli 13,5 -vuotta laiturilla.

Laiturihepulit.

Neuroottinen uimamakkara.

Uimamaisteri kuivattelee.

Mun autonvaihdon myötä koko posse mahtuu nyt kyytiin kätevästi. Luksusta! Uusi menopeli on Volkswagen Caddy.

Hyvää juhannusta kaikille! Me vietetään keskikesän juhlaa kotoisasti rakennuskaaoksen keskellä...

Ihan kuin kulkisi!

2011-06-22T22:28:00.002+02:00

Jengi portin takana uudella lasikuistilla.

Meillä eletään edelleen raksakaaoksessa. Koirien aidattu piha on pois käytöstä ja jengi joutuu ulkoilemaan kaikki kierroksensa narussa. Etenkin Papu vastustaa moista nöyryytystä, iltapissat omalla pihalla kuuluu maalaiskoiran oikeuksiin! Sekin on tylsää, etteivät koirat voi viettää aikaa vapaasti omalla pihalla. Se on lenkkien ohella kiva lisä koirien kesäpäiviin.

Tänään oli toiset agilitytreenit nykyisessä ryhmässä ja homma kulki ihan kivasti! Lihapullat korvattiin lohipullilla ja Päivin antamilla semi moist -nameilla. Miten saatoin edes olla niin typerä, että kuvittelin treenin kulkevan kerrasta toiseen samoilla nameilla? Kaikkea ei vaan voi aina tajuta. Polkka leikki ennen ekaa rataa ihan kivasti ja viimeinen rata oli ihan toimiva. Treenattiin myös irtoamista ja sekin toimi kunnon palkalla ihan jees. Kirsille taas iso kiitos videoista.

Apua, mitä koilanpentuja!

2011-06-22T21:29:00.006+02:00

Pinkki tyttö on aika nätti!

Käytiin eilen Päivin luona katsomassa Muscan pentuja. Kuka käski mennä? Pennut olivat niin suloisia, ettö menin aivan sekaisin. Olisin halunnut ottaa matkaan mukaan sekä maksakuonoisen poikapennun että pinkkipantaisen tyttöpennun. Pennuthan eivät siis ole vielä luovutusikäisiä, eikä meillä ole koiranpaikkaa avoinna. Enkä minä edes pidä poikakoirista. Mutta aina voi haaveilla!

Mikään ei voi olla suloisempaa.

Pinkki tyttöpentu ja maksakuonoinen poikapentu.

Maailman ihanin poikapentu!

Polkka ei ihan yhtynyt villiintyneeseen mielentilaan ihanista koilanpennuista, vaan oli lähinnä järkyttynyt. Pokemon ei halunnut edes vilkaista pentujen suuntaan, käänsi vaan päänsä pois. Lopulta kun pentusia ei enää voinut väistää, se kiipesi turvaan Pasin syliin. Mutta Pokemon, eikö valeraskauden ainoa hyvä puoli voisi olla innostus koiranpentuihin?

Apua, hirveä hirviö hyökkää!

Turvassa, huh.

Kesäretki heppakisoihin

2011-06-19T22:36:00.004+02:00

Jännitystä kisakatsomossa.

Tehtiin tänään kesäretki Ypäjälle Finnderbyyn Ann-Marin, Mikan ja Sannan kanssa. Niin ja Papun. Mummokoira oli aivan tohkeissaan kaikesta huomiosta ja ihmisten seurassa vietetystä ajasta. Sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kentän laidalla parveilevat lukuisat räksyttävät russelit.

Myöhästyttiin kenttäratsastusluokasta niin, että nähtiin vain muutama viimeinen suoritus. Muutaman tunnin odottelun jälkeen starttasi derbyluokka, siis esteratsastusta vähän erikoisemmilla esteillä varustettuna. Rata oli hurjan vaikea, vain yksi ratsastaja selviytyi siitä nollatuloksella. Muuten radalla nähtiin paljon kietoja ja pudotuksia. Aika hurjan näköistä menoa!

Heppakisoihin kuuluu asianmukaiset eväät.

Kävin sopivasti perjantaina katsomassa agilityn SM-kisojen lämmittelykisoja ja mietin tänään esteratsastusta seuratessa, että onhan lajeissa paljon yhteistä. Tosin ratsastuksessa saa kuulemma ratapiirroksen jo aamusta, kun agilitykisoissa rataan saa tutustua vain viisi minuuttia ja sen jälkeen ensimmäiset aloittavat suorituksensa. Se minua eniten mahdollisessa agilityssä kisaamisessa jännittääkin, nimittäin miten voin siinä jännityksessä ja vauhdissa (Poksu ei sentään luojan kiitos ole mikään bordercollie) muistaa juosta radan oikeassa järjestyksessä?

Kisaturistina on tosi kivaa kun ei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Toisaalta perjantaina oli ihan tervettä nähdä, että huiputkin tekee virheitä. Liika kriittisyys harvoin kannattaa, tuskin tässä koiraharrastuksessakaan?

Pakollinen hevoskuva.

Ei niin ei

2011-06-19T21:38:00.009+02:00

Treenireppu pakattu, tyyppi näyttää tältä.

Oltiin sovittu lauantaille treenit ja lenkki Suvin ja Sannan kanssa. Koko aamun tuli vettä ihan kaatamalla ja mietin monta kertaa, pitäiskö perua treenit. Polkka ei omista "sateen sattuessa jatkamme sateessa" -mottoa, ei mitään sinne päinkään. Kuin ihmeen kaupalla sade loppui kentälle ajaessa ja sää oli oikein hyvä. Meillä sademagneeteilla on siis tuuria ehkä kerran vuodessa!

Meidän vuoron koittaessa otin Polkan aluksi leikkimään. Poksu leikki tosi innolla uudella edellisenä päivänä agility-kisoista (olin paikalla turistina, luonnollisesti) hankitulla karvalelulla. Tämä hyvä. Leikin jälkeen kuhnailin ehkä sen kaksi sekuntia, koiran vire laski ja siinä sitä taas oltiin. Ei tullut mistään mitään. Olin oikeasti luullut alkuviikon perusteella pahimman valeraskaushuurun olevan ohi. Ei ollut.

Otin Poksun myöhemmin vielä hetkeksi kentälle (enää se ei leikkinyt, koska oli nähnyt lihapullat - miksi käyttää suuta lelun pitämiseen kun on ruokaakin tarjolla?) ja tehtiin vauhtimaahanmenoa Sannan lainaamalla raa´alla jauhelihalla. Toimi jotenkin. Lopuksi vielä paikkamakuu niin, että kävin välillä palkkaamassa saadakseni koiran makaamaan tarkkaavaisempana. Pysyi paikalla, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä kettuuntuneen näköisenä.

Pohdinnan jälkeen saatiin kaivettua esiin kaksi ongelmaa. 1) Makupalat pitää vaihtaa kiinnostavampiin, tie lihapullien kanssa on nyt kuljettu loppuun. Tämä on helppoa, ahneelle koiralle kelpaa mikä vaan ja voidaan testata vaikka kalapullia seuraavaksi. Mutta 2) Polkka aistii aivan äärimmäisen helposti kettuuntuneen ohjaajan. Koiran vire laskee -> ohjaaja mietti "ei saakeli taas" -> koira menettää viimeksetkin motivaatiot. Koira osaa siis lukea ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja koiraa. Auts.

Olin niin kyllästynyt mielialaelukkaani, että mietin aivan vakavissani Polkan laittamista kesälomalle ja homman jatkamista 9-vuotiaan eläkeläismäyräkoira Maissin kanssa. Sillä on nimittäin tällä hetkellä noin sata kertaa enemmän työskentelyintoa! Mäyräkoiralla, voitteko kuvitella. Ehkä nyt muutenkin laitan Polkan vähäksi aikaa lomalle, pakkoko sen kanssa on hakata päätä seinään kun ei kerran toimi?

Pus.

Treenin jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria hiekkakuopalla. Aurinko paistoi sen verran kuumasti, että jengi hyytyi muutaman laukkakierroksen jälkeen. Polkka erityisesti. Koira oli vielä illallakin niin kummallinen, että neuroottisena ihmisenä mittasin siltä kuumeen. Mitä jos se onkin valeraskauden lisäksi jotenkin sairas? Ei ollut kuumetta ja seuraavana päivänä koirakin oli piristynyt sen verran, että vain viime hetkellä suoritettu kotiinpaluu heppakisoista esti koirahuoneen sohvan patjansilppuamistyöpajan käynnistymisen. Peitot oli nimittäin jo kuorittu pois ihanan ja inspiroivan patjan päältä.

Boris ja Polkka.

Laukat hiekkakuopan pohjalla.

Koko jengi: Dara, Polkka, Bro ja Boris.

Kesäjengi

2011-06-15T19:56:00.004+02:00

Kesäpokemon.

Onpa kivaa olla kesälomalla, vaikka kelit ovatkin olleet ihan surkeat. Koirat suhtautuvat raksamiehiin äärettömän rennosti - joka puolelta taloa kuuluu koputus ja pauke ja koirat vaan jatkavat nokosia. Yhdellä raksamiehistä on autossaan haukkuva sakemanni, eikä jengi piittaa senkään louskutuksesta.

Oltiin tänään uuden agilityryhmän treeneissä. Vaihdettiin ensimmäisestä ryhmästä pois, siinä kaikki muut kisasivat kakkosissa tai kolmosissa ja radatkin olivat sen mukaisia. Joka radasta piti alkaa erikseen räätälöimään meille sopivaa versiota ja tulin siihen tulokseen että ehkä meidän paikkamme on muualla. Uusi ryhmä on alkeisjatko ja se kuulostaa jo paljon paremmalta! Tänään meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa ja oli hyvää aikaa vääntää ohjauskuvioita. Ihanaa kun niihin saa vinkkejä! Kokeilin samaa kohtaa valssaten, persjätöllä ja heittämällä. Hienoja nämä alan termit.

Polkka toimi ihan suht kivasti, laama-laiskurius vaan vaivaa edelleen. Hyvin se on kuulolla ja ohjattavissa, nyt vaan tarvittaisiin loraus Batteryä aamunappuloiden sekaan. Toivottavasti vauhti palaa kesän mittaan ennalleen.

Tässä video päivän ekasta radasta, vähän meinasi hajut viedä ja lopuksi vielä ohjaaja töpeksii. Mut sellaista tää on! Kirsille kiitos salaa kuvatusta (!) videosta.

Kesäpapsu.

Kesämake.

Aika melkein!

2011-06-14T20:31:00.004+02:00

Mitähän pienessä päänupissa liikkuu?

Oltiin tänään toko-kokeessa Lempäälässä. En ollut kertonut kokeeseen menosta oikein kenellekään, ajattelin että ehkä silloin jännittäisin vähemmän. Ei se ihan niin mennyt. Koepaikalle ajaessa mietin, että miksi kummassa pitää ilmoittaa koira kokeeseen? Miksei voisi vaan treenailla kavereiden kanssa ihan kivasti? Perillä sain ajatukset kuitenkin selviksi, koira autosta ja tutustumaan halliin. Halli oli meille uusi tuttavuus, kumipohjainen ja Polkka oli alkuun vähän kujalla siellä. Koira takaisin autoon ja omaa vuoroa odottamaan.

Tuomari piti alkuun oikein puhuttelun siitä, ettei taskussa saa olla makupaloja tai leluja ja jos jollakin kuitenkin sattuu olemaan, niin niitä ei missään nimessä saa ottaa hallissa esille. Viritä siinä sitten koiraa ennen omaa suoritusta kun ulkonakin sataa ihan kaatamalla. Tehtiin alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu, sen jälkeen omaa suoritusta odottamaan.

Meidän vuoro oli melkein viimeisenä ja hermoja raastavan odottelun jälkeen päästiin suorittamaan. Polkka teki molemmat seuraamiset kivasti ja olin hetken innoissani sen hyvästä vireestä. Sitten tapahtui jotakin kummaa - koira ei halunnut tulla sivulle istumaan. Ei, se suostui istumaan vain minun taakseni! Siinä sitten väännettiin ja tuomari oli sitä mieltä, että Polkka pelkää treenitaskujani ja ne kannattaa ottaa pois. En uskonut hetkeäkään moiseen teoriaan, onhan taskujen kanssa treenattu jo pitkä aika! Lopulta sain itseni ja koiran koottua jäljellä oleviin liikkeisiin, mutta sivulle tuleminen oli aina samanlaista pelleilyä.

Pisteet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5 (nuuski maata paikalla maatessaan)
Seuraaminen kytkettynä 9 (istui muutaman kerran vähän vinoon)
Seuraaminen taluttimetta 7 (ei niin intensiivinen)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5
Luoksetulo 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 (kaksoiskäsky, josta tuomari ei tykännyt yhtään)
Estehyppy 6 (tassut kolahtivat esteeseen)
Kokonaisvaikutelma 6

Pisteitä yhteensä 159,5 eli 2.palkinto. Siis puolta pistettä vaille ykköspalkinto. Ei olisi enää pienemmästä voinut olla kiinni.

Täytyy kyllä sanoa, että tuomari (Marja Ala-Nikkola) oli paljon tiukempi kuin edellisen kokeen Riitta Räsänen, joka on kuulemma tarkan tuomarin maineessa. Minusta koira teki töitä paljon paremmalla vireellä ja kokonaisvaikutelma oli noin surkea! Varmaan joo sitä sivulle säätämistä, mutta kuitenkin.

Saatiin kuitenkin kasaan tasan 20 pistettä enemmän kuin puolitoista viikkoa sitten eli pitäisi ehkä olla tyytyväinen. Koira on edelleen valeraskaana eikä helteiden vuoksi olla juurikaan treenattu. Mutta kyllä voi puolen pisteen puuttuminen syödä naista!

Helleillan lenkki

2011-06-09T21:23:00.006+02:00

Kesäilta, metsäautotie ja oma jengi.

Lämpömittari näytti tänään melkein koko päivän +28 astetta. Lykättiin lenkille lähtöä iltakahdeksaan asti ja kuuma oli vielä silloinkin. Mietin pitkään otanko Papua mukaan ollenkaan, mutta päädyin ottamaan kun mummeli oli niin kovasti lähdössä. Ihan selvästi sillä oli liian kuuma, mutta kipitteli kuitenkin joukon jatkona. Papulla on sydämessä sivuääni ja siksi se on näin helteellä vähän vetämätön. Toisaalta mukaan pääseminen on sille tärkeää ja pienen koiran voi napata kainaloon jos siltä tuntuu.

Mäyräveistos.

Minä sen sijaan olen nauttinut ihanan lämpimistä kesäpäivistä. Joo, minulla ei juurikaan ole liian kuuma. Koko talven palelemisen ja talon lämmittämisen jälkeen olen oikein iloinen näistä helteistä. Ainoa miinuspuoli on koirien jaksaminen, ei niiden kanssa oikein pysty tekemään mitään. Agility-treenitkin jätin suosiolla väliin, olisi ollut ihan turhaa rääkätä Pokemonia kuumalla hiekkakentällä.

Ensi viikolla tietenkin viilenee kun aloitan kesäloman. Vaikka ei se mitään, pieni viileys on ihan hyvästä ensi viikon haasteita ajatellen...

Kuuma!

Ja lisää treeniä

2011-06-08T16:29:00.007+02:00

Perusasento.

Maanantaina palattiin taas bisnekseen ja mentiin treenaamaan tottista Suvin jengin kanssa. Illallakin oli lämmintä joku +28 astetta, eli pidettiin jokaisen koiran treeni lyhyenä. Polkka teki pientä seuraamista, jääviä, hypyn ja vauhtiluoksetulon.

Lisäksi tehtiin Daran kanssa paikkamakuu Teemun käskyttämänä ja häiriköimänä. Teemu käveli paikalla makaavien koirien ympäri, eikä Poksu välittänyt häiriöstä. Ötökät puolestaan kiusasivat ja se nousi taas nappaamaan öttiäistä. Onneksi, sillä pääsin antamaan palautteen moisesta toiminnasta. Palaute oli siis pelkkä kröhöm -ääni, jonka jälkeen Polkka meni kiireesti takaisin alas. Ötökät on tosi inhottavia, mutta silti pitäisi malttaa pysyä paikoillaan.

Vauhtiluoksetulossa juoksee ensin omistaja.

Polkka halusi loppupalkaksi leikin sijaan kunnon halauksen.

Pienet iltalaukat pellolla.

Treenin jälkeen mentiin vielä uittamaan koirat ja sen jälkeen pienelle lenkille. Jengi veti kunnon aukean paikan hepulit pellolla. Polkkakin näytti ihan vähän siltä, että valeraskaus alkaisi hellittää ja laamasta kuoriutuisi pian pieni punainen paholainen. On sitä tässä kaivattukin!

Poksu.

Dara.

... ja järvihirviö!

Mikä piraija!

2011-06-06T21:02:00.008+02:00

Täältä tullaan neulanterävien pentuhampaiden kanssa.

Hupsis, unohtui aivan päivittää toukokuinen visiitti vanhempieni luokse Jyväskylään. Mäykyt menivät viikonloppukylään Antille ja Polkka pääsi tapaamaan uutta melkein-sukulaistyttöä Rumbaa. Mäykyt pääsevät nokitusten pienen airiksen kanssa jossain välissä, mutta ei haluttu järkyttää 12 viikkoa vanhaa pentua koko jengillä. Sitä paitsi Papu ei pidä pennuista, eikä Maissi oikein muista koirista. Katastrofin ainekset siis kasassa.

Käytiin oikein lenkilläkin!

Polkka koki pika-aikuistumisen pennun nähdessään! Ei puhettakaan mistään leikkimisestä tai muusta normaalista hulluttelusta, Polkka oli rauhallinen aikuinen. Mulkoili typerää pennunhajuista elukkaa ja vietti aikaansa ihmisten kanssa. Poksu hei, miten tässä nyt näin kävi?

Ei hitto täällä saa hetken rauhaa.

Täältä tullaan!

Seuraavana päivänä lenkin jälkeen Poksu ei enää voinut vastustaa pennun leikkiinkutsua, vaan sortui pihavillittelyyn. Tosi nätisti se osasi leikkiä 6 kg painavan pentusen kanssa. Kun tultiin ulkoa sisälle, muttui Poksu taas viileäksi aikuiseksi. Koirat olisivat varmasti tutustuneet paremminkin, jos olisivat olleet pidempään yhdessä. Harmi vaan meillä on vanhempieni kanssa muutama sata kilometriä välimatkaa, muuten olisi mukava seurata Rumbaa ja auttaa sen kouluttamisessa. Onneksi kesäkuussa treffataan taas ja nyt olisi tarkoitus ottaa myös mäykyt matkaan. Hmm.

Okei, jos ihan vähän sitten.

Rumba vaikutti tosi kivalta ja reippaalta pennulta. Jopa siinä määrin reippaalta, ettei se välittänyt mitään Polkan murinoista, vaan suuntasi suoraan haistelemaan isoa kaveria. Ehkä elämä tuo tullessaan pientä varovaisuutta, joka olisi toisissa tilanteissa ihan hyvä juttu.

Poksu heitti samalla reissulla talviturkkinsa.

Tokon kisaura korkattu!

2011-06-05T21:32:00.006+02:00

Ihan tarkkana!

Tänään oli se päivä, kun korkattiin meidän kisaura tottelevaisuuskokeissa. Mietin koko viikon vaihtoehtoa olla vaan menemättä. Polkka on edelleen tosi valeraskaana ja helle siihen päälle ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Eihän sinne ole mikään pakko mennä... Esitin tämän vaihtoehdon varovasti Suville treenaillessa. Suvi oli sitä mieltä, että ei kun menen. Soitin livahtamispuhelun Päiville ja vastaus oli vielä painokkaampi kokeeseen vaan. No eihän siinä sitten!

Lopputulos oli aika tavalla odotettu. Koira teki muutaman liikkeen aivan hyvin ja ryytyi sen jälkeen seuraamispätkiin kuumalla kentällä. Liikkeet olivat erilaisessa suoritusjärjestyksessä kuin yleensä, seuraamiset eivät olleet peräkkäin ja paikkamakuu vasta viimeisenä. Meidän suoritusvuoromme oli kolmantena, mistä olin tosi iloinen.

Piina on jo ohi ja kilpailukirjaa hakemaan.

Liikkeet ja kootut selitykset:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 6 (vaati kaksi käskyä ja loppupuolella ötökät koituivat kohtaloksi - Polkka nousi istumaan ja napsi niitä)
Seuraaminen kytkettynä 7 (vähän laama)
Seuraaminen taluttimetta 6,5 (vähän enemmän laama)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 (pisteet lähtivät juuri seuraamisesta)
Luoksetulo 9,5 (istui aavistuksen vinoon)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 (meni saakeli maahan)
Estehyppy 9,5 (istui juuri ennen käskyä)
Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 139,5 pistettä eli 3.palkinto.

Pikainen laskutoimitus osoittaa, että ilman ötököitä paikkamakuussa ja seisomaanjäännin nollausta meillä olisi ollut saumat ykköstulokseen. Ainahan voi jossitella. Ilmoitin Polkan kokeeseen vailla mitään tietoa tällaisesta valeraskauspöllystä ja koko viimeisen kuukauden treenaaminen on ollut yhtä tuskaa. Miten motivoidun ohjaamaan koiraa, joka ei juuri tällä hetkellä halua motivoitua? Hammasta purren on tehty lyhyttä ja iloista treenipätkää ja tähän nyt pystyttiin. Toisaalta harmittaa kun tietää mitä koira osaa ja miten iloisesti se yleensä tekee. Tavoitteena oli tällä kertaa saada tulos ja se onnistui. Ei kun leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä!

Poksu ei jännitä kisapaikalla...

... todellakaan.

Tuomarimme Riitta Räsänen on kuulemma tiukan tädin maineessa, mutta minulla jäi tuomaroinnista tosi hyvä fiilis. Tuomari oli ystävällinen ja linja jämäkkä. Pisteitä ei ehkä jaeltu lahjaksi, mutta ei kai pitäisikään? Meille todettiin heti ensimmäisen seuraamispätkän jälkeen, ettei tänään taida olla tämän koiran päivä. Selitin miksei, helpotti varmaan omaa paniikkia totaalisesta laamasuorituksesta. Tuomari toivotti vielä lopuksi kilpailukirjoja jakaessaan Polkalle pikaista mammaloman unohtamista. Niinpä!

Kuvat (ja henkinen tuki kisapaikalla): Suvi Aalto.

Piknikillä eikun näyttelyssä

2011-06-02T21:45:00.007+02:00

Ystävykset rivitalossaan.

Oltiin tänään koiranäytelmöimässä Toijalassa Suvin ja Daran kanssa. Minä esitin Polkan ensimmäistä kertaa itse ja se vähän jännitti. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka kehässä on tuomarin lisäksi koiria näpelöimässä myös harjoitusarvostelija. Polkka ei valeraskaushuuruissaan jaksanut liikkua yhtään hyvin ja varmaan hellekin vaikutti asiaan. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sama tuomari saneli Polkasta vähän erilaisen arvostelun kuukausi takaperin. Etukulmauksetkin olivat kadonneet jonnekin... Mutta sellaisia koiranäyttelyt ovat!

Arvostelu meni näin: Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät mittasuhteet. Voimakkaat posket, hyvä ilme. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä rinnan syvyys, hyvä takaosa. Saisi liikkua pidemmällä askeleella ja vapautuneemmin. Tuloksena ERI1, SA, PN3, VASERT.

Pikniktunnelmaa.

Tuomari ja harjoitusarvostelija huomasivat Polkan päässä olevan pyörteen, pienen kruunun ja ihmettelivät kovasti sitä. Sanoin, että se on kruunu ja Polkka on prinsessa. En ole aivan varma riittikö kaksikon huumorintaju kyseiseen tulkintaan ja lisäsin varmuuden vuoksi, ettei se ole mitenkään tavatonta rhodeilla.

Ulkonäyttelyt on tosi mukavia (paitsi Tuomarinkartano, jossa on aina ihan pska keli) meluisiin ja ahtaisiin sisähalleihin verrattuna! Leiriydyttiin puun alle kevythäkkien ja retkietuolien kanssa. Arvostelun jälkeen syötiin eväitä vielä ennen kotimatkaa. Koirillakin näytti olevan mukavaa auringossa paistatellessa.

Suvi ja Dara.

Poksu ihan kaikkensa antaneena.